Islamia Tutkimassa

Assalamu alaikum wrwb,

Monesti muslimi kuunnellessaan luentoa törmää asioihin, jotka menevät jollain tavalla ristikkäin aiemmin opitun kanssa. Tuon ristikkäin menevyys on useimmiten seurausta vähäisestä tiedonmäärästä ja ymmärryksestä, jolloin kyky yhdistellä asioita puuttuu. Tästä seuraa ‘joko-tai’ – ajattelu. muslimi ottaa yhden noista asioista ja painottaa sitä ja jättää toisen asian kokonaan huomiotta.

Yksi esimerkki voisi olla vaikka se, että useat oppineet aina ja jatkuvasti painottavat hyvää käytöstä ja toisten muslimien tunteiden huomioonottamista. Jossain toisessa puheessa samatkin oppineet saattavat painottaa hyvään kehoittamista ja pahasta kieltämistä. Miten siis hoitaa asia?

Tähän(kään) kysymykseen ei löydy yksinkeratista vastausta. Vaatii ihmistuntemusta, elämänkokemusta ja vilpitöntä sydäntä, että hoitaa nämä molemmat oikein. Näitä mainittuja ominaisuuksia taas ei myydä kaupan hyllyllä, eikä voi olla tarkasti selostettu edes kirjoissa.

Mikäli henkilö tukeutuisi tälläisessä kirjoihin pelkästään olisi hän ihminen, jota kutsuttaisi nimellä ‘kirjanoppinut’. Tuo termi ei tokikaan anna hyvää mielikuvaa, sillä kautta aikojen kirjanoppineet ovat tehneet ihmisille vuoroin vaikeuksia ja vuoroin älyttömiä ‘helpotuksia’ uskonnossa.

Kirjanoppineen tapainen käsittely rivimuslimilta kohdistuneena tavallisiin rivimuslimeihin taas on jo vuoren huippu älyttömyydessä. Tälläinen toiminta saa monet ajautumaan ulos nk. ‘järjestaytyneen uskonnon’ seuraamisesta.

Tästä syystä perinteisessä islamissa on aina painoitettu suoraan hurskaalta oppineelta oppimista, kirjoja vain apuna käyttäen. Et voi tekstiä aina itse ymmärtää oikein (puhumattakaan, jos luetaan pelkkiä käännöksiä), joten mikä sen parempaa kuin oppia oppineelta, joka on hurskaudestaan tunnettu. Tämä takaa sen, että ymmärtämys vaikeiden asioiden kohdalla tulee tasapainoiseksi. Toki tietenkin oppilaalla tulee olla jonkinverran omaa älyä – asia, jonka opettaja määrittelee ja toimii kanssasi sen mukaan, mikä kapasiteettisi on.

Kun siirrämme nyt katseemme tästä ihanteesta ah-hiin-rakkaaseen Suomen ummaan, mitä löytyykään?

Niin…matkaa on vielä jonkin verran.

Assalamu alaikum wrwb,

Olen nyt viime aikoina altistunut tälle samalle aiheelle uudelleen ja uudelleen. Jatkuvasti saa kuulla kun puhuu tunne tiloista ja dhikrin (Allahin muistelun) vaikutuksista, että ‘aivan kuin buddhalaisuudessa’.

Entäs sitten kristinusko? Eroaako se islamista sitten niin paljon? Kysyn tätä siis siksi, että haluaisin ymmärtää minkä ihmeen takia samankaltaisuudet buddhalaisten opetusten kanssa koetaan paheksuttaviksi, mutta taas kristinuskon kanssa olevan yhtäläisyydet vahvistavat islamin asemaa totuutena?

Profeettamme, rakkain ihmisistä meille, sallAllahu aleihi wa sallam, sanoi: “Viisaus on uskovaisen kadotettua omaisuutta, se kuuluu hänelle, mistä ikinä hän sen löytääkin” (Tirmidhi) Ja kun tämä viisaus, josta tasawwufin oppineet puhuvat on lisäksi vielä Koraanista ja Sunnasta peräisin, niin missä ihmeessä on vika?

Assalamu alaikum wrwb,

Kävin rakkaan siskon kanssa tässä mielenkiintoisen keskustelun ja ajattelin purkaa ajatukseni kirjallisesti. Puhe ei siis oikeastaan ollut puhdasoppisuudesta sinänsä vaan eri uskonnoista lähinnä, mutta tulipa mieleeni tälläisiä asioita.

Itseäni kiinnostaa historia hyvinkin paljon. Osasyy lienee lähipiirin kiinnostus, mutta islamin historia kiinnostaa tokikin uskonnollisessa mielessä. Etenkin on ollut mielenkiintoista tutkailla eri aikausien pinnalla olevia tulkintoja eri muslimimaailman osissa ja pyrkiä niistä sitten itse muodostamaan jokin käsitys. Liian suuri tehtävä meikäläiselle – mutta sen sanon, että helppoa se ei ole kellekään yhdelle ihmiselle, olipa tekniikka kuinka kehittynyttä tahansa.

Mikä on siis islamin puhdasoppisuuden määritelmä? Koraani ja Sunna. Tämä vastaus on historiaa lukeneelle yhtä selvä, kuin sanottaisiin, että  masennuksen parannuskeino on lakata olemasta masentunut … Joo, teoriassa – entä käytännössä? Islamissa Allah on taannut Koraanin muuttumattomuuden, taattua kuitenkaan ei ole ymmärrys sen pohjalta. Itsessäänhän tämä on hyvä asia, sillä mikäli islam olisi yhtä jäykkä uskonto kuin mitä eräät sen sanovat olevan, niin eihän sillä olisi ympäröivälle maailmalle mitään annettavaa, jihadia lukuunottamatta.Kuitenkin haditheissä on myös kerrottu joka sadan vuoden välein tulevan uskonnon uudistajan. Niiden nimistä sitten tietysti taas väitellään eri alueilla. Ominaista heille on kuitenkin, että he ovat luoneet omaan elinpiiriinsä aatteille keskitietä – Koraanin ja Sunnan pohjalta.

Nyt meillä on ummassa yhtäällä äärimmäiseen puhdasoppisuuteen itseään ja muita pakottavia yksilöitä (josta automaattisesti seuraa tietynlainen ‘me vs. te’- asetelma) ja toisaalta meillä on niitä, jotka ottavat tuon koko 1400 vuoden historian huomioon ja seulovat sieltä kehityskelpoisia ajatusmalleja, joilla voidaan vastata myös nykyajan ongelmiin. Mitä nuo kehityskelpoiset aatteet taas ovat, niin se vaihtelee suuresti riippuen onko kyseessä modernismin kasvatti, vaiko perinteitä vaaliva oppinut. Meillä mattipulliaisilla taas on aivan eri lähtökohdat aina, ne jääkööt huomiotta.

Modernismi lähtee siitä, että nyt nykyteknologian/filosofian/etiikan/järjestötooiminnan ansiosta voidaan ymmärtää asiat/oikea toiminta oikeaoppisemmin kuin menneet sukupolvet. Joka aikakaudella on ollut omat modernistinsa, mutta nykyisin meillä on pohjalla vielä aikakuden kehitysajattelu, joka on suhteellisen uudehkoa.

Moni asiahan vaikuttaa meidän mielipiteisiin tiedostamattamme. Ja vaikka kykenisimmekin tiedostamaan ne, niin useimmiten emme mahda niille mitään. Tästä syystä Koraanissa on kehoitus: Totelkaa niitä, joilla on auktoriteetti…nykyään taas kehitysajattelun tuloksena tuota kohtaa ei kenenkään tarvitse noudattaa, kun oma ymmärrys on jo niin kehittynyt…en kommentoi…

Modernistien vastakohtana on taas sitä samaa vanhaa islamia noudattavat oppineistot, jotka ovat niiden oppilaita, jotka olivat niiden oppilaita, jotka ovat aina ennekin puhdistaneet vieraita elementtejä uskonnosta (välissä siirtomaa-ajat ja niiden tuoma taantuma). Tähän suuntaukseen kuuluu yhden koulukunnan seuraaminen, koska tiedostetaan se tosiasia, että Allah on jättänyt joitain asioita monitulkintaisiksi ja toisaalta taas pyritään seuraamaan niitä, jotka tietävät.

Myös ylipuhdasoppisuuteen pyrkivät  tekevät samoin, joskin heilläkin on tuo sama ajatus taustalla – eli oma järki ja tausta menee kaiken edelle. Totaalinen alistuminen nähdään yhtä vastenmielisenä, kuin vaikka Hitlerin hirmuvalta ja sille alistuminen. Tosiasiassahan tuo alistumisen mahdollisuus (mujtahid oppineelle, ei kellekään puoliopineelle) on armo meille ja todellinen helpotus – vastuu ei ole meidän. Tähän kuitenkin astuu sama ilmiö kuin feminismiin…taloudellisista velvoitteista vastuunvapaus nähdään miehen alistamisena, ajiib.

Jossain äärimmäisen puhdasopisuuden ja perinteitä vaalivat koulukunta-absolutistin välillä lienee se aikamme keskitie…ketkä jäävät uudistajina historiaan jää nähtäväksi. Surullista kuitenkin on se, että mitä kauemmas menemme islamin alun ajoista, sitä kauemmas tuo keskitiekin jo menee alkuperäisestä todellisuudesta. Tästä syystä olen itse päättänyt pitäytyä absoluuttisessa määrin vain tavoittelemassa Allahin läheisyyttä. Keinoina Koraanin ja Sunnan suorat käskyt ja niiden kautta opettava ohjaaja.

No, kauas meni mistään aiheesta, mutta nuo oli joitain niitä asioita, joita mieleen nousi käydystä keskustelusta. Pitkä pätkä asiaa olisi ollut vielä sen historian oppimisen tärkeydestä (sekin on yksi tiede islamissa, siirtyy myös sukupolvelta eteenpäin ketjuna), mutta toisella kertaa kenties. Loppu pointtina kuitenkin vielä se, että mitä enemmän tuntee islamin historiaa, sitä enemmän osaa arvostaa erilaisia oppineita. Päältäpäin jotkut nimet voivat tuntua vastakkaisten aatteiden edustajilta, mutta historiaa tutkittua valottuu ko. oppineen ympäristö ja siten sanat ja niiden tarkoitukset avautuvat.

Allahumma, johdata meitä mielisuosiosi pariin, amiin.

…profeetan SAWS ja hurskaiden edeltäjien ajoista, sitä vähemmän on aikanamme pelastuvia. Tämähän on sahih hadithein todistettu asia.

On täysin hyödytöntä tuputtaa muslimeille edes Allahin Suuruutta ja Mahtia nykyään, kun lähes kaikille on olennaisempaa se lähde, kirja, referenssi tai oppineen aqida tai pahimmassa tapauksessa puheesi yhteensopivuus nykytieteen kanssa, kuin Allah ja Hänen Todellisuutensa. Puhutaan oikeasta aqidasta ja takerrutaan kirjoituksissa ja puheissa kaikkeen liian yliluonnolliselta kalskahtavaan ja leimataan se heti harhautumiseksi.

Jotenkin on pelottavaa katsella ummaa sivusta ja huomata, kuinka todella isäni RAH sanoin islamista on tullut ihmisille tärkeämpi kuin Allahista. Jos puhut liikaa Allahista, olet varmaan ‘joku pelottava suufi’ tai jotain epämääräistä.

Osasyy tähän voisi toki olla suomalaisuus. Suomalainen ei puhu sydämen asioista, ne ovat tabu. ‘Jokainen taaplaa tyylillään’ meille kailotetaan lapsuudesta, mutta jos joku puhuu Jumalasta saati menee vielä syvemmälle uskonasioissa, niin hän on mennyt ‘pehmeäksi’ päästään. Tietyssä määrin sama ilmiö näkyy myös jopa hyvinkin harjoittavien, suomalaisten/ suomettuneiden muslimien asenteissa. Missä on halu ymmärtää Häntä, jota väitämme palvovamme ja kuinka voimme palvoa, jota emme tunne?

uskonnollisuuden käsiten on hukkunut maailman pyörteissä – surullista, mutta totta. Toisaalta tätähän profeettamme SAWS meille jo kertoikin. Pitäköön kiinni hengellisyydestään ken voi näinä materialismin aikoina.

Assalamu alaikum wrwb,

Muutama hassu ajatus on pyörinyt mielessäni viime ajat. ajattelin, että jos saan ne selkeästi ulos kakistettua, niin ehkä niitä ei tarvitsis päässä enää pyöritellä.

Jos siis laitetaan miellekarttaan sana ‘järjestö’, mitä minulle tulee siitä mieleen? Järjestö, organisaatio, komitea, hallitus, johtokunta, puheenjohtaja, asema, tavoite, johtajuus, budjetti, sihteeri, projekti, seminaari, kävijämäärä, rahoitus, rahankeruu ja …riita. Tässä siis tavanomaiset järjestöihin liittyvät sanat, ei edes sinänsä liity islamiin. Nyt jos muslimit perustavat järjestön ja nuo samat termit tulevat yleisemmiksi ko. järjestön aktiiveille, niin vaikuttaakohan se ajatteluun?

Tästä siis pääsen todelliseen mieltäni askartaneeseen kysymykseen: Jos otetaan nimikkeet, puhetyyli, sanasto, tilat ja rahoituskin ei-muslimeilta… miten ihmeessä voimme kuvitella sen olevan uskonnollista toimintaa? Toki aikomus on se ratkaiseva tekijä, mutta mielestäni ei kovinkaan kauaa tarvitse miettiä millaiseksi se aikomus muuttuu taustalla kun yleisimmät sanat alkavat olla rahaan ja asemaan liittyvät lauseet.

Onko uskonto siis muotoja vai sisältöä? Meillä voi olla monta hienoa järjestöä edustamassa muslimien etuja maaassamme, mutta voisiko joku mahdollisesti näyttää minulle sen järjestön, jossa on projekti listalla saada suomen ummaan: nöyryyttä, rakkautta, tietoa, ymmärtämystä uskonnosta, aseman tavoittelusta luopuminen, vilpittömyyttä? Näyttäkää minulle järjestö, jossa puhutaan mahdollisimman paljon Allahista, eikä pelkästään syrjinnästä, rasismista, työelämästä, sosiaaliturvasta, etuuksista ja muusta samasta kuin missätahansa ei-uskonnollisessa järjestössä.

Ei…en saa itseäni ilmaistua hyvin edelleenkään. Mutta katsotaan, jos tämä auttaisi mieltäni kuitenkin rauhoittumaan aiheesta.

Assalamu alaikum wrwb,

Jollain foorumilla oli joku taannoin laittanut, että olisi hyvä olla vähän salafi ja vähän suufi. Ilmeisesti kyseinen henkilö tarkoitti salafilla lakipainoitteista henkilöä ja suufilla…jotain muuta. Tämä lienee kovin yleinen harhakäsitys, ettäkö suufit eivät välittäisi laista. SubhaanAllah! Kuinka joku voisi kuvitella pääsevänsä lähelle Allahia eli puhdistautuvansa ilman Shari’an tiukkaakin tiukempaa noudattamista? En ole eläessäni kohdannut yhtä tiukkoja ihmisiä lain osalta kuin nk. suufit (etenkin doebandi kouluista valmistuneita)! Ero vaan on siinä, että he tekevät sen puhdistuakseen ja rakkaudesta Allahiin, eivät ‘suorittaakseen’. Painotus on pehmeä  ja siten huomaamattomampi kuin taas pelkästään laki- ja sääntöpainoitteisilla suuntauksilla.

On kaiketi toki olemassa ‘suufeja’, joille laki on aivan sivuseikka… eli ‘hörhöjä’, jotka voisivat aivan yhtä hyvin olla mantroja hokevia buddhalaisia. On myös olemassa lakioppineita, joiden omat sisäiset ominaisuudet vaatisivat kevätsiivousta.  Olisi kuitenkin kaikkien aika oivaltaa (itseni myös – ja käytännössä), että on syytä palata alkumuslimien sanoihin asiasta:

Imaam Malik:

“Joka puhdistaa itseään oppimatta Shari’an sääntöjä korruptoi uskonsa. Joka taas opettelee Shari’an sääntöjä puhdistamatta itseään korruptoi itsensä.”

Tarvitseeko muuta enää lisätä?

Assalamu alaikum wrwb,

Olen aiemminkin kiinittänyt huomiota samaiseen ilmiöön nettiviestinnässä, eli ihmisten eri lähtökohtiin ja tausta ajatuksiin kirjoittaessa ja lukiessa. Olen vime aikoina saanut hyvin monta viestiä siihen suuntaan, että olen masentava ja syyllistävä kirjoittelussani, vaikken itse koe mitään moista.  Koska en viitsi foorumia pommittaa omilla ajatuksillani, laitanpa tänne nyt jotain.

Ajattelen, että uskonto on itse asiassa hyvin helppoa. Ei tarvitse kuin olla tyytyväinen qadariin ja tehdä se mitä pitää kulloinkin. Ei siinä sen ihmeempiä. Sheikh Husain Abdul Sattar sanoi eräässä luennossaan, että islam on jo valmis, ei tarvita erityisiä ylimäräisiä rukouksia ja dhikrejä päästäkseen Allahia lähelle. Se on itse asiassa hyvin helppoa, kunhan vain kuljetaan matkaa eteenpäin. Kuten beduiini, joka ilmoitti Profeetalle SAWS, suorittavansa vain 5 pilaria, eikä mitään ylimääräistä. Hänelle luvattiin paratiisi, mikäli kykenee pitäytymään niissä. SubhaanAllah. On shaytanin juonia tehdä asioista tavattoman monimutkaisia.

Asia tulee tietenkin vaikeaksi, mikäli ei kykene elämässään tekemään sitä mikä on oikein ja jos selittelee itselleen asioita väärin. Tällöin tarvitaan tietoa…ei kertojaketjuista, eikä eri ryhmittymistä tai muustakaan vastaavasta, vaan tietoa Allahista, Hänen Armostaan meitä kohtaan, Hänen palkkioistaan ja Rakkaudestaan meitä kohtaan. Tietoa Profeetasta SAWS ja hänen elämästään ja ajattelutavoistaan. Mikäli ‘rakastuisimme’ Allahiin (miesten tai itsemme sijaan) jalkamme ja kätemme veisivät kuin itsestään meitä tekemään juuri oikeita asioita oikeaan aikaan.

On rakkaus maalliseen, joka saa pidettyä meidän jalkamme maassa, liikahtamatta paikoiltaan. Kaikkeen riittää vain halu ja pieni pyrkimys, ottaa aivan, aivan, aivan minimaalisia askeleita kohti Allahia. Alkuun horjumme (minä kaikkein pahiten), mutta vauhti tasaantuu ajan myötä, inshaAllah. Kuten Allah sanoo hadith Qudsissa, Hän juoksee vastaamme kun kävelemme  Häntä kohti, Allahu Akbar.

Tämä on siis pohjani kirjoittelussa muualla, joten koittakaa nyt rakkaat siskot ja veljet olla masentumatta kirjoittelustani. Allah suokoon meille rakkautta ja ymmärtämystä toisiamme kohtaan, amiin.

Moni on varmaan jo päätellytkin, että blogin hiljentyminen on antanut mahdollisuuden olla hieman enemmän lasten seurassa. Tämä seikka taas tietenkin lisää huolta omista, ja myös muiden lapsista. Jos omat lapset ovat aivan retuperällä, eikä aika riitä mihinkään (kysyttäköön tietenkin itseltä, olisiko prioriteeteissa jotain vikaa…), silloin on aivan sama mitä lapset tekevät ja toisten lapsia voi toki arvostella niistä asioista, joissa omat nyt sattuvat olemaan ‘parempia’.

Suomi on mielenkiintoinen maa… No, monessakin mielessä, mutta etenkin tässä lapsi asiassa. Täällä on kohtuuttoman monta koulu-ampumista ehtinyt tapahtua, myös lasten itsemurhat ovat huikeassa nousussa. Edelleen kuitenkin äitejä tarvitaan enemmän työ-elämässä kuin kotona ja alkoholin käyttö on jokaisen oikeus… Vapaa maa ja silleen…naiset eivät ole koti-orjia ja olisi pahe rajoittaa kenekään yksityistä vapautta käyttää alkoholia.

Tietyssä määrinhän ympäröivien yhteiskuntien ongelmat heijastuvat myös meidän muslimien keskuuteen. Naiset jonottavat töihin ja työ-elämän alettua lasten sietäminen kotona lomilla ja viikonloppuisin on melkein mahdotonta. Alkoholin ollessa kiellettynä, facebook tai muu vastaava sivusto, tai puhelin voi kuitenkin tarjota aivan vastaavan pakokeinon muslimille. Haitat eivät tokikaan ole yhtä suuria kuin alkoholin käytössä, onhan vanhempi vain kärttyinen ja hermot kireällä koko ajan, mutta moni muu hämmennystä aiheuttava seikka jää väliin…tokikin.

Tarkoitus ei siis tässä ole kritisoida muita, sillä ‘been there, done that’, mutta toivoisin muslimiäitien heräävän siihen todellisuuteen, että elämä on lyhyt ja vain palkituilla teoilla on merkitystä loppukädessä. Lasten kasvattaminen (ei siis pelkkä puhtaudesta ja hienoista vaatteista huolehtiminen), heidän kanssaan läsnäoleminen fyysisesti ja henkisesti on korvaamattoman tärkeää.

usein kuulee psanottavan, kuinka isät ovat poissa…se ei kuitenkaan ole lläheskään yhtä vaarallista kuin äidin löytämä ‘uusi nuoruus’ reilu kolmekymmpisenä, jolloin lapset ovat vain taakkana ja tiellä ‘oman itsensä’ (nafsin) löytämisessä.

Allah suokoon meille kyvyn kerätä hyödyllisiä tekoja ja antakoon hän meidän nafsimme nauttia niistä, eikä vain pelkästä kääfirien matkimisesta – alitajuisesti tai ei.

…on pelastus. Olen kirjoittanut monta viestiä ja lopulta vain tallentanut ne tuonne piiloon. Kunpa en kirjoittamisen alettua erehdy taas kiivailemaan jostaikin asiasta… Kunpa Allah SWT tekisi kielistämme ja sormistamme muille hyödyllisiä, ja itsellemme, inshaAllah. Tämä netti on niin vaarallinen kun ajattelee. Mistä tietää mitä tänne eetteriin voi päästää? Vaihtoehdot on kritisoida muita ja ylentää samalla alitajuisesti itseään…tai sitten puhua itsestään, ja sillä tavoin nostaa omaa merkitystään.

No…yrittäisin nyt ehkä harjoitella muiden blogien suosittelua tai oppineiden tekstien suosittelemista…katellaan. Ehkä olenkin itselleni liian jyrkkä nyt, tiedä sitten…

Assalamu alaikum wrwb,

Muutinpa tänne nyt huvikseni….