JUNTTIMUSLIMI IHMETTELEE

‘Arabimusiikki on kuin naisen nautinto. Se tuntuu vellovan yhden pisteen ympärillä ja alati uusia purkauksia tuntuu kumpuavan esiin’. Näin kuvailtiin arabimusiikkia noin sadan vuoden takaisessa euroopassa. Pahimmillaan jotkut vanhemman polven suomalaiset alkavat sitä kuullessaan voida pahoin. Kuin tylsällä poralla porattaisiin hampaita ja homma ei tunnu päättyvän koskaan. Tietty sukupolvi arabeja lumoutui Egyptin kultakurkun Umm Kulsoumin musiikista. Miespuolinen yleisö hullaantui vanhojen mustavalkoisten nauhoitusten perusteella tuosta jo silloin tukevasta naisesta, jonka ääni herätti värinöitä arabimassoissa, miltei samaan tapaan kuin mitä Elvis sai aikaan länsimaissa.

Eurooppalainen vaati ennen miehekästä marssimusiikkia, jotta voi nostaa oikeaa kättä pystyyn, kuin fallos-symboliksi. Elvis oli monille suomalaisille lässy, joka liittyi vasta 1960-lukuun. Bill Haley oli mies, jonka musiikki olisi saanut kaatelemaan kapinamielellä autoja, kuten Tukholmassa huhujen perusteella tapahtui.

Vanhemman polven suomalaiset vitsailivat 1980-90-luvuilla Suomeen tulleiden marokkolaismiesten parrasta. Poikien täytyi kasvattaa parta, että äidit kykenivät erottamaan pojat tyttäristä. Muslimit olivat harmiton lisä maassamme. Eräs Helsinkiin muuttanut tuttuni kertoi minulle, että tapasi Helsingin yökerhomaailmassa jo 1980-luvulla marokkolaisen julkihomon. Miehellä oli nahkahousuissa tuuletusaukot kannikoiden kohdalla, kai lisäämässä vetovoimaa. Hän kertoi siis tämän jutun kai härnätäkseen minua sen jälkeen, kun olin kääntynyt islamiin. Silloin 1980-luvulla olisin varmaan kysellyt häneltä miksi oli moiseen tutustunut yökerhossa, jos sellainen ilmestys kerran iljetti.

Nyt saa lukea militantista islamista. Nuoret suomalaiset äärioikeistolaiset lukevat fantasia-kirjallisuutta, siinä missä oma sukupolveni ”ravitsi” itseään sotakirjallisuudella. Voin vain kuvitella mielessäni nuoren äärioikeistolaisen miehen televisiossa selittämässä, kuinka pelottaa liikkua kaduilla kun mustaihoiset miehet vaikuttavat niin kiihkomielisiltä. Osallahan on jopa Osama bin Laden- parrat päällä. Sellaisista kokemuksistahan saa traumoja. Pojat ei 20-vuotiaina enää pääse koulukuraattorille puhumaan peloista, vaan sen jälkeen on täytynyt hakea turvaa nettiverkostoista, jossa samanmieliset ”patriootit” jakavat pelkotilojaan. Pahimmillaan pelkoja lievitetään päihteillä. Joskus rohkaisuryyppy saa jopa jonkun innostumaan parin, kolmen kaverin kanssa jahtaamaan yksinäistä mustaa miestä takaa. Näin kävi Helsingin metrossa kuulemma viikko pari takaperin.

Aloitin musiikilla ja siis ajattelin päättää musiikkiin. Intialainen ja kiinalainen ruoka on loistavaa ja niistä kulttuureista puhuttaessa suomalaiset muistavat mainita ruoan. Arabimaista tai Turkista palaavat suomalaiset manitsevat napatanssin. Osalle käärmemäisesti napaansa heiluttavan naisen näkeminen oli ollut jopa niin kiihkeä kokemus, että ovat siitä lähtien alkaneet kuunnella shown ohessa myytyä napatanssikasettia. Ja kateellinen vaimohan on sen jälkeen lähtenyt napatanssikursseille, jotka ovat keski-ikäisten naisten keskuudessa suosittuja Suomessa. Ei ole suomalaisten euroviisukappalekaan muuten kaukana tuosta napatanssimusiikista.

Siis nykyisellään ”islamilaisesta” arabimaailmasta Suomeen on rantautunut musiikki ja tanssikulttuuri, jotka ovat islamilaisittain kiellettyjen asioiden listalla. Onko päiväkohtainen islamilainen radikalismi siis vain jonkinlaista katkeruutta elämän vaikeuksien ja odotusten edessä. Toki länsimaiden härski toimintakin – vrt Irak ja Afghanistan – on herätellyt tanssista ja pilvestä lumoutuneita arabimassoja. Riittääkö se, että elämässään pettyneet ja syvälle syntiin vajonneet musliminuoret laittavat räjähdevyön lanteilleen ja ajattelevat islamilaista ummaa tehdessään itsemurhan. Eräs radikaali arabimuslimi, joka taivuteltiin yhteistyöhön amerikkalaisten kanssa kuulemma tilasi valtavia annoksia pornoa hotellihuoneestaan. Hänen palveluksensa toisten muslimien pettämisessä olivat kai sen arvoisia, ettei tuosta nostettu meteliä. Minkälaisen kuvan saakaan vastapuoli muslimeista, joiden puheet on tiukkoja, mutta oma toiminta aivan muuta. Olisiko sama radikaali muslimi saanut CIA:n edustajat jopa kääntymään islamiin, jos olisi ollut tuon uskon läpitunkema omassa elämässään? Vihollisten tappamisen sijaan islamia pitäisi elvyttää omissa sydämissä ja omassa elämässä.

Niinkuin pieni lapsi ei ymmärrä vanhempiensa iloista makuuhuoneessa, on meidän ymmärryskykymme myöskin rajallinen mitä tulee tuonpuoleiseen Olemme tämän asian edessä kuten kalat, jotka katsovat herkullista matoa. Varmaan olisi absurdi ajatus maukkaan oloisen madon edessä: ”madon syöminen johtaa siihen, että pahat oliot vetävät ylös vedestä ja kärventävät kuumassa pannussa”. Tämä tilanne täytyy tulla kalalle eteen ja sitten se on liian myöhäistä. Joissain intiaani kulttuureissa ajateltiin ennen kalojen olevan niin viisaita, ettei veteen saanut pudottaa kalan ruotoja ym, jotka olisivat voineet paljastaa eloon jääneille kaloille, mitä vedestä temmatulle kalalle oli käynyt. Ilmeistä on, ettei sellaiset merkit ole riittäviä estämään kalojen ruokahalua herkullisen syötin edessä.

Eläimistä poiketen ihmisille on lähetetty profeettoja kaikkiin kulttuureihin ja kaikille kansoille kertomaan minkälainen toiminta johtaa rangaistuksiin ja minkälainen toiminta puolestaan oikeuttaa palkkioihin tuonpuoleisessa. Profeettojen ketjun viimeinen edustaja ja uskonnon täydelliseksi tuoja oli profeetta Muhammed.

Uskonnon viisaudet ovat tupanneet aikojen saatossa kadota. Yhäti kiireisemmässä elämänmenossa meitä pidetään hämmennyksen tilassa ja meidän ajatuksiamme suunnataan tämän elämän hetkellisten nautintojen kanssa piehtaroimiseen. ”Mitä saamme tästä elämästä irti?”, kuuluu aikamme yleinen kysymys. Oikeampi kysymys kuuluisi mihin käytämme tämän Jumalan meille antaman elonlahjan ja mitä hyvää siis jätämme jälkeemme. Hyvät teot ovat paras turva haudan kysymyksien edessä. Muistamalla elämämme rajallisuutta, tajuamme myöskin jokaisen täällä viettämämme hetken arvon. Toisille vastaus elämän rajallisuuteen on olla ajattelematta kuolemaa. Pitää vain ottaa kaikki ilo irti, ettei jää elämä elämättä. Tuonpuoleisilla asioilla ei ehdi murehtia. Murheet kuitenkin tulevat eteen ja viimeistään haudassa tai jopa jo kuolinvuoteella. Kuinka moni lähtee tästä elämästä yksinäisenä ilman sukulaisten tai ystävien läsnäoloa. Niinkuin maailmaan syntyy toivottuja lapsia ja ei-toivottuja, myöskin kuolematkin voivat olla toivottuja tai ei-toivottuja.

Käymmekö itse katsomassa vanhempiamme. Entä muistammeko käynneillämme vanhoja ja sairaita terveinä ollessamme? Nämä ovat uskonnon kannustamia hyveitä, joita itsekkyyttä korostava kulttuurimme pitää historian romukoppaan joutavina. ‘Uskonnot johtavat sotiin ja kärsimyksiin’, sanotaan. Keskustelu käyty.

Olisiko Tarja Halosen, Paavo Lipposen tai Paavo Väyrysen halussa takertua vallankahvaan vanhetessaan juuri takana toivoa siitä, että voi sillä tavoin pakottaa ihmiset huomioimaan itsensä. Pelko unholaan joutumisesta polttaa hännän alla. Toisaalta noiden suurten ikäluokan edustajien elämä on pyörinyt politiikan pyrkimisen ja vallantavoittelun ympärillä jo kohta 50 vuotta. Siitä on tullut toinen luonne. On varmaan katkeraa luopua tuosta elämän aikana rakkaaksi tullesta pelistä. Hurskaat ihmiset rakastavat tässä maailmassa eniten rukousta ja surevat vain sitä, ettei paratiisissa ole enää rukousta.

On aika traagista ajatella kuinka poliittiset toimijat unohdetaan aika lailla tyystin poliittisen uran jälkeen. Monet poliittiset vihamiehet, joita tuli raivattua aktiiviaikana tieltä odottavat haudan kutsuvan syleilyynsä heidän omien ambitioidensa edessä ollutta politiikkoa. Sen jälkeen alkaa lokaaminen toden teolla. Kaarina Hazard aloitti Tony Halmeen solvaamisen ja alas painamisen jo ennen haudan lepoon saattelua. Se on jo poikkeuksellisen kursailematonta! Ilmeisesti oli kai pelännyt lihaksikasta Halmetta, ettei uskaltanut tämän eläessä sanoa sanottavaansa. Toisaalta Hazardin reaktio oli kai median kautta keinotekoista elämää elävän ihmisen erikoinen vihareaktio. Mielestäni Hazardin tapaus on varoittava esimerkki fantasia-maailmaan uppoamisesta, jota kai mediakin edustaa. Jos Tony Halme olisi tappanut Hazardin lähiomaisia, olisi hänen kirjoitustaan voinut pitää oikeutettuina.

Maassamme on joukko Hazardin kaltaisia kultturelleja ihmisiä, jotka vihaavat ”viharikollisia”. Sen verran latautuneena voi pitää heidän kirjoitteluaan. Logiikka on sama kuin rauhaanpakottamisessa. Maailmassa tuntuu olevan ihmisiä, jotka eivät hyväksy amerikkalaista ‘rauhaa’ omalla maaperällään. Mielestäni jo muinoin keksitty aseen nimi ”peacemaker” on aika oivallinen vaimentamaan mahdollisia omantunnon soimauksia. Suomalainen mies tappeli Thaimaassa ja löi jonkun brittihuligaanin kanveesiin ja totesi vain: ”En minä sitä riitaa aloittanut, vaan lopetin sen”. Hullu löytää aina hullumpansa, on vanha suomalainen sanonta. VOI TÄTÄ JUMALATONTA AIKAA!

Turun sosialidemokraattinen apulaiskaupunginjohtaja Tero Hirvilammi pahoinpiteli liikuntarajoitteisen vaimonsa tuomion arvoisesti ja tuli pidätetyksi virastaan. Onko kyse miesten sukukuntaa vastaan käydystä ajojahdista? Ovatko vihervasemmistolaiset naiset nyt miehekkään miehen kimpussa täysin aiheetta? Nalkuttava akka joutaisi pitää suunsa kiinni, kun on herran ja hidalgon kanssa päässyt naimisiin. Hirvilammin tuomiota pahensi se, että liikuntavammainen puoliso ei kyennyt puolustamaan itseään.

Haistan p**kantärkeyttä työpaikalla ja kotioloissa vieläkin suurempaa vallantunteesta nauttimista. Nyt sitten otsikoihin päästyään tuo rikokseen syyllistynyt kansan eliittiin kuuluva politiikko kertoi olleensa unenpöpperöisissään ja näin alentuneesti syyntakeinen. Jotenkin ihmetyttää kuinka jollain on pokkaa edustaa työväen asiaa ja olla melkein rauhanaatteen mies, mutta yksityinen elämä on jotain muuta. Katujätkä Tony Halme ei kai sentään ollut raukkamainen julkisuuden takana, vaikka lehdistössä naiset pitävät häntä jonkinlaisena väkivallan ikonina.

Julkinen rooli voi olla koko maailmaa syleilevä ja pieniä ihmisiä ja kaikenlaisia vähemmistöjä puolustava, mutta jos oma elämä todistaa muuta, niin mistä on kyse? En tiedä tapausta tarkemmin ja saattaa olla viinallakin osuutta asiaan, mutta kaikesta kansan mahdollisesta ihailusta huolimatta ihminen ilman uskoa on melkoinen surkimus.

Profeetta Muhammed ennen kuolemaansa kysyi seuralaisiltaan oliko hän tehnyt jollekin vääryyttä. Eräs seuralaisista nousi ja sanoi, että kerran profeetta oli lyönyt kepillä häntä. Kuolinvuoteella oleva profeetta tarjosi selkäänsä, jotta häntä olisi saanut lyödä hyvitykseksi. Luonnollisesti tuo seuralainen pidättyi sellaisesta ja halasi rakastamaansa profeettaa.

Ei ole ihme, että me yhä saamme innoitusta profeetan elämästä. Tuo orpo oli todellakin Jumalan valitsema, jonka oma elämä todisti kenen asialla hän oli. Suomalaiset politiikot saattavat puheissaan edustaa ihmisoikeuksia ja nostaa itseään koko maailman hurskaimmiksi. Puhetta mahtuu maailmaan. Tekopyhyys käy ilmi sillä heidän oma elämänsä todistaa hetkellisestä vallantunteesta nauttimisesta, kuten Turun johtavan demaripolitiikon tapauksessa kävi taas ilmi.

Ihminen tavoittelee erinäisiä asioita tässä maailmassa. On olemassa ihmisiä, joille aukeaa nuoruudessa kutsumus. Haluan olla eläinlääkäri tai miss Suomi tai jopa presidentti. Toiset imevät ajasta omaa esikuvaansa: Haluan olla Hurja Tulonen, siis melkein Tarja Halonen. Toisilla asiat tuntuvat menevän jengoilleen kuin itsestään. Parhaimmillaan heidän elämänsä urat aukeaa helpon tuntuisesti ja elämä opettaa loput viisautensa itse. Nuoruus on lahja, mutta vanheneminen on taidetta (Junnu Vainiota lainaten).

Tässä ei ole tarkoitus kadehtia, sillä uskon, että tuollaiset ihmiset ponnistelevat tavoitteidensa eteen ja siis ansaitsevat menestyksenä. Jollekin toiselle saman menestyksen tavoittelu olisi veren maku suussa ponnistelua. Vaikeuksien kautta voittoon on myös eräs toinen kaava. Ihminen kolkuttaa ovea lukuisia kertoja ja vasta lopulta ovi aukeaa.

Karmeaa on kuitenkin sellainen kohtalo, että ihminen nuorena omaksuu jonkin ideologian tai ajattelutavan, josta haluaa pitää kiinni koko elämänsä. Hurriganesin elämä esikuvana ja keskustelujen aiheena kaikessa. Kuinka koominen onkaan tuollainen 50-vuotiaana ganes-friikiksi jämähtänyt? Samalla tavalla joillekin nuorille sosialismiin loppuun asti uskova eläkeläinen on hihittelyn kohde. Voi kunpa kerran ihmiskunta eläisi kuin veljet keskenään. Todellisuudessa samat sosialistit olivat nousseet aatteensa ja demari-jäsenkirjan avulla ja siis haluaisivat oman statuksensa nostaneesta aatteesta tehdä kaikkiin aikakausiin sopivaa uskontoa. Heitä pelottaa ajatus, että he olivat eläneet turhaan ja ehtivät nähdä aatteensa luhistumisen.

20-vuotiaana ihminen rakastuu Villeen tai Juliaan ja tatuoi tuon nimen sydämen kera kaikkien nähtäville olkavarteen. Kuukauden päästä tuo rakkauden kohde onkin vain kuin unta petollista. Tatuointi säilyy ja sitä korjaillaan mahdollisuuksien mukaan.

Uskonnollista elämää pidetään suunnilleen pikkulapsille sopivana satumaailmana. Melkeinpä 50-vuotias Aku Ankan vuosikerran tilaaja on täysjärkisempi kuin uskontoa harjoittava ikätoverinsa.

On kuitenkin sanottu, että eräät puolet uskonnosta aukeavat vasta 70-80-vuotiaille. Toki on olemassa lapsenusko josta kypsyy erilaisten epäilyksien kautta koeteltu usko. Tuollainen uskova lopulta odottaa kohtaavana Luojansa. Siis henkinen kasvu kuuluu uskontoon, jossa ihminen kasvaa lapsesta kuolemaa kohti kulkevaksi vanhukseksi. Nämä matkan varrella kiksejä aiheuttavat asiat ovat kuin harhaa pettävää. Silti on hyvä mennä naimisiin, perustaa perhe ja rakentaa maanpäällistä elämää, samaan aikaan valmistautuen iankaikkisuuteen.

Käsite arjalainen on perin rasittunut. Syynä se, että muuan Hitler käytti tuota sanaa propagandassaan. Alkujaan siinä oli varsin myönteinen sävy. Kyse ei ollut mistään biologisesta rotukäsitteestä, vaan sillä viitattiin ihanteelliseen ihmistyyppiin. Tuollainen ihmistyyppi oli valmis uhrauksiin Jumalansa tai yhteisönsä puolesta.

Tällaisen ihanteellisen ihmistyypin edustajia löytyi Intiasta, jonne arjalaiset olivat menneet hallitsemaan ja sittemmin tulleet yläluokaksi aikoinaan. Ilmeisesti joku keksi aikoinaan, että nämä arjalaiset olisivat myöskin tulleet Eurooppaan idästä päin. Sinisilmäinen ihminen symbolisoi vilpitöntä ja jopa helposti huijattavaa ihmistyyppiä. Hollywoodin naisihanne lienee aina ollut sinisilmäinen blondi. Tummat naiset olivat femme fatale- tyyppiä.

Joka tapauksessa arjalaiskäsitettä pohdittiin paljon. Psykologi Carl Jung kauhisteli aikoinaan juutalaisen Sigmund Freudin ajattelutapaa. Freud halusi Jungin olevan hänen rinnallaan ”vallittamassa jotain asiaa totuudeksi”. Jung koki rehellisenä ja ikuisena totuudenetsijänä tuollaisen ajattelutavan vastenmielisenä. Siis Freud halusi kuuluisuutta ja hyötyä siitä, että oli kopioinnut joidenkin muiden ihmisten ajatuksia ja pyrki tekemään niistä oman koulukunnan. Alapääasioista käsin koko ihmisen kayttäytymisen selittävällä teoriallaan kokaiinikoukussa ollut Freud ajatteli saavansa mainetta ja hyötyä. Jung käytti omassa ajattelussa käsiteparia arjalainen ja seemiläinen alitajunta. Arjalaisen ja juutalaisen alitajunnan välillä oli sovittamaton ristiriita.

Näin etäisyyden päästä tarkasteltuna voi sanoa, että toki varmasti ns. arjalaisia ihmisiäkin ohjaa oma etu monissa asioissa ja juutalaisissa on vilpittömiä ihmisiä joukossa. Näillä me ja muut opetuksen sisältävillä tyypityksillä oli varmasti luonnetta jalostavia pyrkimyksiä – ennen kuin pahoiksi leimatut juutalaiset haluttiin poistaa lopullisesti Euroopasta. Onni maailmassa koittaisi siis kun paha (juutalainen tai kuka milloinkin) poistetaan. Islamissa meitä lohduttaa ajatus, ettei maan päällä ole voittajia eikä häviäjiä. Muita ihmisiä alas painamalla me saamme rangaistuksen, kuten muutkin. Elämän menestys ratkeaa haudassa. Kuolemmeko uskon kanssa vai ilman sitä.

Seemiläisen ihmisen käyttäytymistä ohjasi näiden aikaisempien polvien stereotypioiden mukaan voitto/tappio ja hyöty/haitta ajattelu. Suurten ihanteiden arjalainen, joita jotkut alkuperäiskansat kuvittelivat jumaliksi (mm. latinalaisessa Amerikassa) puolestaan piti seemiläisten ihmisten jatkuvaa juonittelua oman etunsa ajamiseksi vastenmielisenä. Seemiläinen piti siis sisällään juutalaiset ja arabit. Seemiläistä edusti kuitenkin paremminkin juutalainen 1900-luvun alun Euroopassa. Euroopassa oli ns. juutalaisongelma.

Juutalaiset pitivät itseäänkin tiettyyn pisteeseen asti ongelmana. Samalla tavalla kun Hitler ajatteli laittamalla juutalaiset leireihin töihin, suoristavansa juutalaisia. Rehellinen työntekö ilman muiden kustannuksella hyötymään pyrkimistä voisi parantaa juutalaiset ja rikolliset. Toki on muistettava, että samaan aikaan saksalaiset määrättiin sotaan ja heidänkin uskottiin jalostuvan sodan myötä Ihmisten laittaminen kärsimään oli ideologisesti ajatteleville natsijohtajille pieni uhraus tuhatvuotisen valtakunnan rakennustyössä.

Juutalaiset itse puolestaan mennessään palestiinaan halusivat puhdistua jatkuvasti juonimassa olevan ”vaeltelevan juutalaisen” roolistaan. Palestiinassa juutalaiset halusivat viljellä maata ja he halusivat sotia ”oman maansa” puolesta. Eurooppalaisten sodat olivat olleet juutalaisille vieraita. Voi vain kuvitella miten vuosisatainen eurooppalaisten pilkka juutalaisten sotilasominaisuuksien puuttumisesta on vaikuttanut. Tänä päivänä juutalaiset tunnetaan kibbutseista, joissa juutalaiset tekevät töitä yhteiseksi hyväksi – siis ilman likaista voitontavoittelua. Toisaalta juutalaiset myöskin uhoavat militarismillaan, jota he Euroopassa eläessään olivat kammonneet ja johon heitä ei ajateltu sopiviksi. Juutalainen haluaa olla tätä nykyä pelätty karski sotilas – miltei natsin perikuva.

Aikoinaan julkaistiin antisemitistinen kirja (jota en tosin ole lukenut) otsikolla: Miksi juutalainen menestyy? Käsitykseni mukaan siinä juutalainen kuvattiin kieroksi kapitalistin perikuvaksi ja toisaalta jonkinlaiseksi roskajoukon kiihottajaksi (sosialistiksi), joka halusi lietsoa vallankumouksia oman etunsa vuoksi.

Israeliin muuttaneet juutalaiset elävät arjalaisten ihanteiden mukaan. Olisiko juutalaisuudesta parantumaan pyrkivillä israeliiteillä siis uusi menestymisen kaava? Koska kirjoitetaan kirja juutalaisista otsikolla Miksi arjalainen menestyy?

Mark Twain matkusti vuonna 1867 pyhään maahaan – siis Palestiinan alueelle. Hän oli uskonnollisen ryhmän kanssa lähtenyt Amerikasta tuolle huimalle turistimatkalle laivalla. Siitä matkasta usein lasketaan turismin nykymuodossaan saaneen alkunsa. Mark Twain teki kirjan “Innocent Abroad“ tuon kiertomatkansa pohjalta.

Turisteille näytettiin paikallinen väestö ikään kuin menneeseen aikaan jääneenä. Turistiopas näytti sormella juutalaisia: “Nuo ovat niitä samoja, jotka tappoivat Jeesuksen“. Palestiinassa tuohon aikaan asuneita juutalaisia katseltiin eläintarhaan säilöttyinä Jeesuksen tappajina. Samoja uppiniskaisia farisealaisia ja kirjanoppineita, jotka kieltäytyivät ottamasta Jeesuksen sanomaa vastaan. Mikään ei ollut muuttunut juutalaisten elämässä: ikuinen juutalainen oli käsite. Juutalainen oli hengeltään mätä ja muuttumaton, muiden rotujen turmelija. Samalla tavalla arabit nähtiin jonain ikiaikaisina maureina tai murjaaneina, jotka elivät oman loppunsa aikoja “arabien profeetan” uskonnon kanssa.

Juutalaiset ja paikalliset arabit – kristityt ja muslimit – kuvattiin jonnekin menneisyyteen jämähtäneinä olentoina. Kärpäset lentelivät likaisten lapsukaisten silmissä ja kasvoilla. Näiden tällaisten primitiivisyyttä osoittavien seikkojen pohjalta amerikkalaisturisteille vahvistui kuva siitä, että länsimainen sivistys oli ainoa, joka edistyi ja muut olivat kivettyneet paikoilleen. Arabien luonne tosin tuotti pettymyksen. Arabeja oltiin pidetty jaloina ja Mark Twain mm. kertoi nuorena kuvitelleensa itsensä erämaan arabiksi, joka ei suostu myymään rakasta hevostaan edes suurta summaa vastaan. Lempeästi hevosta silmiin katsova arabi ei arvostanut rahaa yhtä paljon kuin jaloa ratsuaan. Todellisuus oli karmea pettymys. Hevosia hakattiin ja kohdeltiin todella julmasti 1800-luvun lopun Palestiinassa ja varmaan käytäntö jatkuu edelleen.

Islamin usko oli helppo nähdä ns. spent forcena eli itsensä loppuun kuluttaneena voimana. Toisaalta saattoi myöskin ajatella sen aikaisten islaminuskoisten esimerkin myös kertovan islamin olevan vanhanaikainen uskonto, jonka aika oli tullut täyteen. Monet eurooppalaiset ajattelivat – aika ronskisti – että nuo ihmisparat olivat jäämässä väistämättä lajien tai rotujen välisessä taistelussa alakynteen. Taistelu elintilasta oli väistämättä johtava siihen, että nuo maat otettaisiin ennemmin tai myöhemmin valkoisen kulttuurin käyttöön.

Islamia eivät olleet vuosisatojen aikana pitäneet yllä arabit – ainakaan Turkin vallan alla olevat. Siellä otettiin virtauksia Turkin kautta Euroopasta ja mm. arabinationalismi kopioi vahvasti Kemal Atatürkin esimerkkiä. Esimerkiksi Hasan al-Banna – muslimiveljeskunnan perustaja Egyptissä oli alkuun sekularismin kannalla. Siis Ataturkin idean kannattaja – eli uskonto ja politiikka erotettava toisistaan. Paradoksaalista oli, että Itävallasta arabimaihin muuttanut ja islamiin kääntynyt Muhammed Asad (alkujaan Leopold Weiss, juutalainen) vakuutti Hasan al-Bannan siitä, ettei islam voinut tehdä eroa maallisen ja uskonnollisen välillä. Islamin uskonto “Deen” on kokonaisuus. Uskontoa ei voi rajata minkään elämänalueen ulkopuolelle.

Intian uskonnolliset oppineet myöskin varoittelivat Bannan tapaisen islamin olevan heikoilla kantimilla, jos se politisoitui liikaa, kuten silloin näytti. Arabit siis käyttivät islamia osittain reaktiona länttä vastaan, vaikkakin arabinationalismi oli merkittävämpi tekijä rabimaiden politiikassa kuin islam vuosina 1920-1970. Vuosiluvut ovat pyöreitä, mutta Gamal Abdel Nasserin kuolema päätti erään ajanjakson, joka alkoi Ottomaani-imperiumin luhistumisesta.

Siis islam oli säilynyt uskonnollisena voimana Intian niemimaalla ja Itä-Afrikassa sekä luonnollisesti Mekan alueella (pyhiinvaelluksen takia). Asiasta kertoo myös se, että tämän viimeaikaisen islamin elpymisen myötä arabimaihin on jouduttu tuomaan koraanin opettajia Intiasta ja itä-Afrikasta – myös imaameiksi moskeijoihin. Siis arabit eivät olleet vuosisatoihin siirtäneet uskontoa seuraaviin sukupolviin ja näin se on pahasti päässyt unohtumaan. Toisaalta arabinationalistien otettua vallan monissa maissa, nuo hallinnot vainosivat muslimeita ja tekevät niin edelleenkin. Egyptissä Hasan al-Bannan seuraaja Said al-Qutb mm. tuomittiin kuolemaan. Islam siis haluttiin kitkeä juurineen toisten muslimien toimesta, jotka olivat sokaistuneet länsimaisen kulttuurin esimerkistä.

Siis arabit ovat saaneet kuulla propagandaa siitä, kuinka he ovat mahtavia islamin perustajien jälkeläisiä. Samaan aikaan muistutettiin suuresta historiasta jo ennen islamia. Arabit olivat hieman historian mutkia oikoen sivilisaation kehdon kansaa (vrt.Mesopotamia ja Egypti -> kirjoitustaito). Heitä ei arabinationalismin nimissä kannustettu käymään moskeijoissa tai tulemaan paremmiksi muslimeiksi, vaan islam jotenkin muka ilmeni heissä. Siis tarvittiin vain atomiase tms. sellaista, että kunnia palautettaisiin. Tällaisin ajatuksin varustautuneita muslimeita näkyy myös Suomessa.

Juttuni juonena on kertoa, että myös muualla kuin länsimaissa on tapahtunut kehitystä – edistyksestä en tiedä, myös rappio on kehitystä – tosin huonoon suuntaan. Arabimaissa islam ehti lähteä pitkälti jo pois ihmisiä ohjaavan tekijän paikalta. Rappio oli jotain järkyttävää ja se ilmeni uskonnon ja moraalisen rappion lisäksi myös yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa elämässä.

Meikäläisten arvot ovat pohjaa vielä saavuttamatta lähteneet liukkaaseen kelkkamäkeen. Naiseksi vaihtanut mies saarnaa moraalia kansalle, joka jo muutenkin vaeltaa pimeydessä. Tekopyhyyttä kansainvälisyydestä julistetaan kaikenlaisten henkisten talkkareiden suista tai kolumneista – tyyliin Jukka Relander ja Kaarina Hazard. Identiteettinä kansainvälinen, vaikka se pohjaisikin todellisuudessa ummehtuneisiin helsinkiläisiin kapakoihin. Keskiaika-friikit ja muut larppaajat ottavat uusia rooleja itselleen kuin kaupan hyllyltä. Identiteettejä muokataan ja tatuointi-kulttuuri kertoo ihmisten halusta olla uniikkeja.

Identititeeteillä – valkoinen/musta ja mies/nainen – taiteilleen Michael Jacsonin eräänä motiivina oli hävittää vihatun isänsä ulkomuoto itsestään. Hän oli ilmeisesti joutunut isänsä pedofilian kohteeksi. Rauha hänen sielulleen. Jumala antaa ymmärryksensä kenelle haluaa – Michael Jackson kääntyi islamiin ennen kuolemaansa ja oivalsi olleensa väärällä tiellä. Näin toivon jokaisen ihmisen ehtivän nähdä virheensä ja katuvan ennen lähtöään.

Nykyisessä identiteettien tavaratalossa asuvina me muslimeiksi kääntyneetkin olemme valinneet itsellemme uuden roolin. Mitä hienompi kaapu tai raflaavampi huntu päällä mekin kuljemme julistaen koko maailmalle, että voi sen valinnan tehdä näinkin. Meissä on munaa. Maailma vihaa muslimeita ja juuri siksi meidän tulee osoittaa olevamme muslimeita – ja mahdollisimman selkein tunnuksin. Joo, ja saman tien on esinahka leikattava, että käy aidosta muslimista. Kysehän on loppujen lopuksi aika pienestä asiasta. Melkein sama kuin ottaisi nössö-tatskan jonnekin samoille alueille, josta sitä ei näe kuin tyttö-tai poikaystävä. Onhan se kuitenkin pieni muutos silikoni-rintojen tai sukupuolielimen pidennysleikkauksen rinnalla.

Anteeksi jos menee liian härskiksi piikittelyksi. Kärki osuu omaa kuvaruutua tuijottavaan hahmoon. Välillä on vain hieman nipisteltävä itseään missä mennään. Perinteiseen suomalaisen miehen tai naisen rooliin ei kenelläkään ole enää paluuta kuitenkaan. On siis vain kuljettava valitulla – sanoisin Jumalan valitsemalla tiellä. Olen kiitollinen siitä.

Näkisin, että meidän muslimien on juurruttava Jumalan ikiaikaisille ja ihmiskunnan koettelemille arvoille. Koraani, evankeliumit, psalmit ja toora ovat Jumalan ilmoituksia. Olemme itse asiassa kiinnittymässä samoille arvoille, joita seurasivat pitkälti esivanhempammekin. Suomalainen valtavirta liukuu alas nautintojen tietä – suuntana Gomorra ja Sodoma. Kuka lapsen terveellä havainnointikyvyllä varustettu sanoisi, että keisarilla ei ole vaatteita tai miespapilla on naisen vaatteet?

Toki meillä on vielä paljon ihmisiä, jotka tekevät töitä ikäänkuin uskontonaan. Hyödyttömäksi tulemisen jälkeen sitten voi tuhota itsensä – ellei Jumala anna johdatusta. On se aika toivoton paikka, kun elämä liukuu ohi ja samaan aikaan toivoa eikä uskoa tulevaan ole. Kuumeenomaista tarrautumista tähän hetkeen ja sen tarjoamiin nautintoihin. Niitä tavoitellessa poljetaan muita alas. Mikä uhkaa nautintoja on vihollisena.

Humanistit pukeutuvat kauniisiin viittoihin, mutta tapa jolla reagoidaan ihmisen kuolemaan kertoo paljon. Kaarina Hazard-niminen kolumnisti ilkkui kuolleen Tony Halmeen kuoleman edessä. Ei varmaan paljon ajattele, miten itseä muistetaan kuoleman jälkeen. Rasistit loppuu, kunhan tajuavat tappaa itsensä, tuntui kulkevan tuon kuvansa perusteella kiltinoloisen pullukan ajatusjuoksu.

Itselleni joku Tarja Halonen edustaa painajaismaista arvomaailmaa, mutta ei tulisi mieleenkään toivoa hänelle kuolemaa. Enhän itsekään tiedä miten uskoni kestää viime metreille. Tilinteko haudassa on sen verran vakava paikka, ettei sinne pidä toivottaa ketään ilman katumusta. Itselläni on paljon kaduttavaa ja korjattavaa. Se, että Seta-taustasta huolimatta presidentiksi nimetty Tarja Halonen on kutsunut transvestiitteja Mäntyniemeen ja jopa puristellut näiden naisiksi meikattujen miehustaa varmistaakseen sukupuolen, kertoo enemmänkin ympäröivän yhteiskunnan arvomaailman romahduksesta.

Yksi Halonen voi mennä, mutta saatana on silti houkuttelemassa ihmisiä leiriinsä muilla tavoin. Pahuus ei poistu yhden ihmisen myötä. Meidän on vihattava syntiä – ei syntisiä, joita me kaikki olemme. Meidän pitäisikin nähdä ihmisissä myönteisiä asioita, jotta myönteiset puolet kasvaisivat ihmisissä. Keskittymällä muiden pahoihin ominaisuuksiin ne vain kasvavat. Itse asiassa tunnen jo melkoista sääliä Halosta kohtaan. Ikää alkaa olla. Ryppyisen mummon tutka alkaa olla jo pahasti ulalla, kuten Afghanistan-lisäjoukkojen asioista kantaa otettaessa kävi ilmi. Joukot jonkin Amerikalle esitetyn tekosyyn varjolla Afghanistanista vetäneessä armeijassa esiintyy enemmän rauhanaatetta kuin Mäntyniemen taistelevassa feministissä, jolle on loogista parantaa naisten asemaa Afghanistanissa asevoimin.

Usein kuolemanlaaksoa kohti kulkeva ihminen haluaisi nähdä jotain tuloksia elämänsä varrelta. Se on syvästi inhimillistä. Traagista on, että ”punatukkaisen” Halosen imago on jäännyt 25-vuotiaan naisen tasolle. Toivottavasti hänen arvomaailmansa alkavat muistuttaa hänen ikäänsä. Jumala on antanut ihmisille merkkejä kuoleman lähestymisestä. Rypyt ja harmaat hiukset kuuluvat sellaisiin. Molempia voi yrittää peitellä, mutta niiden viestien takana olevaa totuutta ei voi väistää. Kuten Koraanissa sanotaan, jokainen sielu joutuu maistamaan kuolemaa.

Voinko siis tuomita kansaa, josta olen lähtenyt? Toiset pohtivat ovatko he kansainvälisiä vai eivät. Toiset puolestaan häilyvät miehen ja naisen rajamailla. Kokemuksia hamutaan ja rajoja etsitään.

Itse olen jättänyt oman uskontoni ja islamin myötä hakenut uuden pohjan identiteetilleni. Uskon kuitenkin olevani historian voittajien puolella. Sodoma ja Gomorra tuhottiin aikoinaan. Nautiskelunhaluiset ihmiset eivät jaksa ponnistella ja tehdä lapsia. Muslimit lisääntyvät ja täyttävät maan. Näin uuden uskonnon tuleminen tänne pohjan perukoille tulee olemaan tosiasia vieläkin vahvemmin jatkossa. En taistele kehitystä vastaan, vaan olen sen harjalla uskontunnustukseni : La ilaha ilallaa wa muhammadun rasulullah – ei ole muuta Jumalaa kuin Allah ja Muhammed on hänen profeettansa – kanssa.

Kun naisen lumoamalla muslimimiehellä ns. päässä tärähtää ja viisari värähtää, otetaan islamilaiset oikeudet perusteeksi seurata veren ääntä. Naisen ei puolestaan sovi vilkuilla vieraisiin. Naiset ovat hyveellisiä äitejä. Onko tämä kanta islamilainen?

Profeetan aikana oli tapaus, jolloin mies himoitsi vieraita naisia ja sai havaita, että hänen omaa vaimoaankin katseltiin likaisin motiivein. Intialainen sanoisi karman laiksi, suomalainen toteaisi niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan tai kaupunkilaisille ravintolavertausta käyttäen: sitä saa mitä tilaa (huom. Suomessa on tunnetusti paljon alkoholia ylistäviä lemmittelynimiä, mutta kuinka monta vertausta onkaan otettu normaaliin elämään nyttemmin suoraan kapakkaelämään liittyvistä ilmiöistä?). Islamissa Jumala oikaisi kyseistä profeetan seuralaista selkeällä varoittavalla merkillä. Vaimon siveys oli uhattuna, jollei itse suojellut omaa katsettaan. Hän katui ja palasi Jumalalle mieleiselle tielle ennen kuin pahempaa sattui. Muhammedin neuvot tietenkin valaisivat sokaistuneita järkiä tuohon aikaan.

Nykymuslimi tiedostaa tämän saman vaimon siveellisyyteen liittyvän vaaran ja siksi on äärimmäisen mustasukkainen. Omista mielihaluista ei tingitä Jumalalle mieleisen elämän puolesta, vaan vaimot halutaan peittää jopa tiukemmin kuin profeetan aikana. Siis kyseessä on sama ikiaikainen ongelma, mutta siihen reagointi on erilainen kuin islamin alkuaikoina. Nykyiset arabit eivät toimi, kuten Profeetan neuvoja suoraan kuunnelleet muslimit aikoinaan tekivät.

Näitä ”eläviä islamin edustajia” ohjaa lihan himot. Samoin on toki minunkin laita, ellen ponnistele lihan kutsua vastaan. Islamista on joillekin arabeille etenkin tullut uskonto, joka sallii mielihalujen mukaan muotoilla ”oikeasta uskonnosta” haluamansa. Paratiisi on siis jo isien teoilla ansaittu. Varmaan kohta kaikki ns. oikeaan johdetut kalifit ja shahabat tulkitaan islamissa huonommiksi, koska he kääntyivät islamiin. Syntymämuslimi on siis Obelixin tavoin syntynyt islamilainen taikajuoma sydämessään. Enää ei tarvi ponnistella, eikä vahvistaa uskoa. Meille ”siipiveikoille” esitetään, että samat voimat saa heidän uskonnollisia sepustuksiaan seuraamalla. Niitä kerrotaan tilanteeseen sopien. Vaimoilta estetään muiden lähteiden kuuleminen, ettei ristiriitaisuudet avaudu.

Alunperin islam merkitsi Jumalalle alistumista. Siis uskonnon piti muokata ihmistä, eikä päin vastoin. Moraali oli tiukka, eikä sitä venytelty. Mitään tasavertaista Jaakobin painia ei Jumalan kanssa islamissa käydä. Ihminen on vain luotu luotujen joukossa ja Jumala on Luoja, kaikkien asioiden säätelijä. Se siitä tasa-arvoisuudesta.

Saudi-Arabiassa oli äskettäin tapaus, kun eräs sairaanhoitaja meni naimisiin seitsemän miehen kanssa. Hän sanoi kaikille, että oli kiireinen ja siksi vain yksi päivä viikossa oli aikaa miehelle. Tuo hemaiseva nainen siis jakoi vuoteen seitsemän miehen kanssa, tosin eri öinä. Hän jäi vuosien pelin jälkeen kiinni, kun kaksi tuon saman naisen kanssa naimisissa – tai siis nikahin jonkin mullahin siunauksella tehnyttä – miestä oli samassa talossa ja molemmat tunnistivat ko. sairaanhoitajan vaimokseen.

Tietenkään kyseinen nainen ei ollut kenenkään ykkösvaimo ja kaikille miehille oli sopinut, ettei lapsia tehty. Tuo nainen oli kaikille ykkösvaimoilta piilossa pidetty pikku pahe – toki halal – sellainen? Kiellettyä eli haramia kun hakee haramia saa, vaikka islamilaisesti sen tekisikin ns. halalisti. Samat saudit ovat fanaattisia, että shialaiset tuntiavioliitot ovat islamin vastaisia.

Kuvitteleeko joku, että hyville miehille vain kävi huono tuuri. Monet miettivät kuinka verisesti tuota naista pitäisi rangaista. Varmasti jokainen tuon sairaanhoitajan naineista miehistä ehti rukoilla kaksi rakatia. Tuo nainen varmistui jokaiselle seitsemälle miehelle ”oikeaksi” vihille vietäväksi lemmentarjoajaksi.

Sielut vanheni noilla miehillä todennäköisesti hetkessä kymmenillä vuosilla, kun naisen petollisuus paljastui koko karmeudessaan.

Tämä nainen saattoi olla pettynyt miehiin ja oli jo hylännyt ajatuksen yhdestä miehestä, jolle olla lojaali. Miehet olivat tuon naisen maailmankuvassa melkoisen likaisia sikoja, joita saattoi katsella juuri ja juuri yhden päivän kutakin viikossa. Kun ei enää paljoa romantiikkaa ja uskollisuutta miehiltä odottanut – ei pettynytkään. Varmaan nuo miehet olivat viikottaisissa sessioissa kukin varsin avokätisiä lahjojensa kanssa ja seitsemältä varmaan sai ihan sievoisen elannon sairaanhoitajan toimen oheen.

Varmasti joillakin tämän kaltaisilla naisilla saattaisi olla halukkuutta moniavioisuuteen – niinkuin tämä nainen teki. Islam kieltää kuitenkin sen – ja aiheesta. Minkälaisen mallin lapset siitä saavatkaan – kuten tapahtuu Suomessa liiankin usein.

Miesten moniavioisuus on taitolaji, näin olen kuullut ns. pelimiehiltä. Toinen nainen pitäisi ottaa siinä aikomuksessa, että rakastaa ensimmäistä vaimoaan enemmän kuin aikaisemmin. Todellisuudessa valitettavan usein toinen vaimo otetaan lähinnä avioeroa muistuttavalla tavalla. Nuorempi nainen jaksaa alkuun olla hunajainen ja tuota kokemusta janotaan uudelleen ja uudelleen. Arkisemmaksi käyneen ensimmäisen naisen nalkuttamista ei jakseta kuunnella – varsinkin kun on simasuinen kehräävä yökissa odottamassa jossain.

Profeetan aikana oli myöskin avioeroja ja näille eronneille haettiin sopivampia puolisoita. Nykyisin moni muslimimies ottaa käytännössä eron, menemällä toisen kanssa naimisiin, mutta ei salli ensimmäisen vaimonsa aloittaa uutta elämää. Vihainen ykkösvaimo jätetään katkeroitumaan ja myrkyttämään yhteisten lasten mieliä. Kristityt lähetyssaarnaajat ovat kertoneet, että juuri tällaisista perheistä tulevia lapsia vaihtaa islamin kristinuskoon tai muihin uskontoihin. Heille islam on synonyymi perheen heitteille jättäneen isän kanssa. Islamissahan toinen vaimo olisi otettavissa, jos se teko ei heikennä ensimmäisen vaimon taloudellista asemaa. Yleistä on, että ykkösvaimo ajetaan melkein kerjäämään tai siivoojaksi. Kuinka islamilaista tällainen muslimimaailmassa oleva toiminta on, jää ihmeteltävksi. Toisaalta on sanottu, että kaikkein parhaimmat muslimit kykenevät moniavioisuuteen. Taitolaji se siis todella on.

Näin suomalaisena koin traagisena Tony Halmeen lähdön. Hän eli aikaisemman polven suomalaiselle ladattujen odotusten mukaan. Tappeli 20 marokkolaista vastaan Espanjassa ja hävisi, koska toisilla oli aseinaan laudanpätkiä ja puukkoja.

Halme tatuoi takapuoleensa : exit only. Vain ruotsalaiset käyttivät tuota likaista tilaa muunakin kuin ulostusaukkona, näin kuului minun ikäpolveni stereotyyppinen käsitys maailman perverssien sijainnista. Ruotsi oli ulkomaat. Viroa ei ollut olemassakaan. Minua vanhemman polven ulkomaanreissu suoritettiin itärajan toiselle puolelle vuosien 1939-1944 välisenä aikana. Kauempaa kuuluvat uutiset olivat lähinnä tyyliä: siellä valkoiset ihmiset laitetaan patoihin ja syödään. Paljas iho toimi uniformuna Afrikassa ja Aaasiassa. Sotahan oli kaiken elämän mitta. Jos rakastat rauhaa, varaudu sotaan.

Halme ilmeisesti pettyi itselleen asettamiinsa suuriin odotuksiin ja tilasi laskun tai tilinpäätöksen elämälleen. Toisin sanoen CHECK OUT. Laiton ase löytyi kuolleen Halmen vierestä, kuului hienovarainen uutinen. Taistele tai kuole. Ei ihme, että suomalainen aikaisemmin kutsui Adolf Hitleriä tuttavallisesti Aatuksi. Moni suomalainen elää suurten ihanteiden alla ja lähtee maailmasta Hitlerin tavoin oma ase tähdättynä päähän. Usein lähipiiri teurastetaan mukaan, “ettei näille jää häpeää kannettavaksi”.

Hollanti puolestaan muistuttaa tuulimyllyista ja puukengistä sekä ilotyttötoiminnasta. Nyt suuresta juutalaisasutuksesta tunnettu Hollanti on eräs äärioikeiston keskuksia Euroopassa. Seuraavassa uutinen Hollannista: ”Hollantilainen äärioikeistolainen poliitikko ja elokuvantekijä Geert Wilders joutuu syytteeseen rasistisista puheistaan…Wildersiä syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan…Syyttäjien mukaan Wilders on herjannut muslimeja kutsumalla islamia fasistiseksi uskonnoksi ja vaatimalla Koraanin kieltämistä, koska se muistuttaa hänen mielestään Adolf Hitlerin Mein Kampfia…Hän on myös kuvaillut kaikkia marokkolaisia nuoria väkivaltaisiksi ja vaatinut Hollannin rajoja suljettaviksi kaikilta “ei-länsimaisilta siirtolaisilta”. Wildersin mielestä myös “islamilaiselle invaasiolle” olisi pantava piste.”

Huh, siis marokkolaisnuoret väkivaltaisia?!? Missä on miehet Hollannissa? Äärioikeistoa siis pelottaa liikkua kaduilla. Ihan kuin olisi taas natsimiehitys päällä Hollannissa.

Suomeen istui Halmeen kaltainen suorapuheinen ja hieman uhoavakin rasismi paljon paremmin kuin manner-eurooppalainen älykkömäinen rasismi, jossa pelotellaan pedofiilimuslimeilla ja raiskaavilla neekerilaumoilla. Sellaistakin alkaa täällä esiintyä. Taitavat suomalaisetkin miespuoliset nuoret vihaiset äärioikeistolaiset pelätä joutuvansa kaduilla ulkomaalaisten raiskaamiksi tätä nykyä.

Tony Halme siis kosketti syvästi jotain suomalaista. Väkivalta on ratkaisu ongelmiin. Väkivalta lopettaa pottuilun. Sodat loppuu sotimalla. Ihanteena olivat miehet, jotka olivat sotineet kaikki eteen tulleet sodat: talvisota, jatkosota ja jopa lapin sota. Joillain oli plakkarissaan vielä vapaussodan kokemus.

Meillä kaikilla on kulttuuriset taakkamme. Suomalaisen miehen ruokavalioon ei salaatit kuulu. Sotaveteraanit menivät iskemään naisia paikkaan, jonka he ristivät ampumaradaksi. Kuudesti laukeava oli jokaisella miehellä housuissaan. Voin kuvitella, että naiset kaipaavat hieman pehmeämpiä tai herkempiä puolia mieheltä. Välimeren alueen miehet tuoksuvat hajuvesille ja osaavat pitää romantista valhetta yllä. Joku on voinut suoristua islamin avulla. Islamiin kuuluu toisaalta myöskin hienovarasisuus, kunhan siinä ei ole oman hyödyn tavoittelu taustalla.

Jokin puoli minussa kunnioittaa traagista suomalaista sankarihahmoa. Vaikka samalla tiedän, että sama sankaruus kääntyy liian usein raukkamaisuudeksi, kun perheriidan päätteeksi vaimo ajetaan pakkaseen paljain jaloin.

Suomalainen junttimainen armottomuus voi kääntyä islamissa jonkinlaiseksi hyveeksi. Jos suomalainen mies ottaa islamin asiakseen ja alkaa ponnistella omien heikkouksiensa poistamiseksi, tunnustaa itseään suuremman voiman, Jumalan, olemassaolon. Tony Halmeen eräs motto oli Jumala antaa anteeksi minä en. Traagisena suomalaishahmona Halme ei antanut itselleenkään anteeksi. Rauha hänen sielulleen, kunpa hän olisi kääntynyt Jumalan puoleen ennen kuolemaansa. Jumala yksin tietää tekikö hän niin.

Lueskelin tässä J.J. Goldbergin teosta Jewish Power; Inside the American Jewish Establishment. Kirja on jo vuodelta 1996, mutta siinä on muutamia mielenkiintoisia ajatuksia. Kirjan tekijä on itse juutalainen ja rehellisesti analysoi oman ryhmänsä käyttäytymistä ja pohtii samalla, mistä ajatus juutalaisten vallasta on peräisin.

Ensinnäkin kirjassa kerrotaan rehellisesti, että vaikuttajia ympäri maailmaa on uskoteltu uskomaan, että on syytä mennä juutalaisjärjestöjen ihmisten puheille tai tulee ongelmia. Koko ajatus siitä, että juutalaiset hallitsisivat maailmaa, on keinotekoisesti pidetty yllä. Jokainen tietää, että vallan yllä pitäminen vaatii jonkinlaisen sädekehän säilymistä.

Juutalaisten valta maailmassa on toki heikentynyt sitten 1990-luvun ja koko israelin olemassaolon jumalallinen alkuperä muistuttaa koko ajan enemmän ja enemmän vitsiltä – siis jopa ei-muslimien keskuudessa esim. Euroopassa.

Näin muslimina olisi Jumalan kieltämistä uskoa moiseen kulttiin juutalaisista valittuna kansana.

Tuolla väittämällä juutalaisten vallasta oli suuri teho 1990-luvulla, jolloin jopa amerikkalaiset äärioikeiston edustajat, kuten Pat Buchanan ja David Duke kiiruhtivat sanomaan, etteivät ole antisemitistejä. He eivät välttämättä pitäneet juutalaisista, mutta heidän kannattajansa eivät halunneet ottaa antisemitismin viittaa päälleen.

Tämän päivän uudet äärioikeistolaiset, kuten kotoinen Halla-aho ovat juutalaisten puolella muslimeita vastaan. Euroopassa olevassa äärioikeistossa – islam vastaisessa – on tätä nykyä mukana paljon juutalaisia.

Goldbergin kirjassa pohditaan paradoksia miksi juutalaiset olivat 1990-luvulle asti olleet vähemmistöjen puolella, vaikka se olisi heidän oman etunsa vastaista. Nyt tilanne on korjaantunut heidän kannaltaan.

Myöskin kristillinen oikeisto Yhdysvalloissa oli Goldbergin kirjan aikoihin juutalaisia vastaan, koska juutalaiset ajoivat homojen ja aborttien vapauttamisen asiaa. Vasta 2000-luvun terrorismin vastaisessa sodassa Lieberman ja monet vaikuttavat juutalaiset menivät Bushin ja kristillisen oikeiston rintamaan.

Goldbergin kirjassa on kerrottu, että juutalaisia ajaa eteenpäin jonkinlainen uhrin asema – holokaustin takia – ja samalla heidän valittu kansa ajatuksensa saa ilmaa siipiensä alle ”Israelin ihmeestä”. Siis Israelin valtio olisi jonkinlainen merkki taivaallisesta kosketuksesta, jolla “valittu kansa” saisi apua ylhäältä. Miksiköhän maailmassa miltei jokainen rehellinen ihminen näkee asian toisin tänä päivänä? Israelin hallitsemistavat ovat pikemminkin saaneet vaikuuteita natsi-Saksan ajoilta. Jumalaan ei pahemmin turvata, kun ihmisiä ajetaan Gazan kaltaisiiin keskitysleireihin. Kyllä USA:n rahoilla ja aivoilla kehitetyt Merkava tankit ja UZI-konekiväärit ovat luonnollisempi selitys sille, miksi kiviä viskovat palestiinalaiset tottelevat itsensä valituksi kansaksi nostaneiden juutalaisten käskyjä tai ainakin mukautuvat niihin.

Mielenkiintoista on nähdä, kuinka juutalaiset ovat sitten vuoden 1996 jälkeen onnistuneet vaihtamaan puolta. Nyt ei enää äänekkäästi ajeta abortteja ja homojen asiaa, vaan ollaan kristillisen oikeiston kanssa oltu Bushin kanssa ristiretkellä islamia vastaan. Samoin Euroopan jo nurkkaan ajettu äärioikeisto alkoi nousta 2000-luvulla kun juutalaiset omivat tuon voiman omakseen – siis islamia vastaan. Pääasiallinen syy Israelin kokema hätä.

Tällaisten juutalaisten liikkeiden seuraaminen ei sinänsä hetkauta muslimia suuntaan eikä toiseen. Liiallinen juutalaisiin keskittyminen johtaa pahimmillaan antisemitismiin ja vie ihmisen vihaamaan toisia luotuja. Kyse on saatanan yrityksestä heikentää uskovien yhteyttä Jumalaan. Vastavoimat saattavat kääntyä siunauksiksi, jos me lähennymme niiden vuoksi Jumalaa.

Itse Jumala on saallinut muslimien joutumisen pinteeseen. Kun me itkemme kuin pienet lapset Jumalan edessä, emmekä ala vihata muita luotuja, Jumala antaa rukouksiimme vastauksia lopulta. Jumala voi tehdä uskontonsa vihaajista muslimeita. Mikään ei ole mahdotonta Hänelle. Sitä rukoilkaamme kärsivällisesti.