Viime eduskuntavaalien alla Timo Soini teki sympaattisen vaikutuksen. Samoin perussuomalaisten muukin kamppanjointi herätti sympatiaa, koska se kohdistui vanhoja valtapuolueita vastaan. Tällä kertaa Timo Soini on sellaisella areenalla, jonne hän ei todellakaan kuulu. Tuo ylpeänä Israelin ystävänä profiloituva opportunisti vaahtosi Iranin johtoa vastaan sellaisella fanatismilla, että mieleen tuli, ettei mies hallitse hermojaan tiukassa paikassa eikä siis sovi johtamaan ulkopolitiikkaa. Sammakko imee ilmaa kiduksiiinsa, että näyttäisi suuremmalta. Toisaalta aistin vihankatkuisuutta ilmassa. Timo Soinille ei todellakaan pidä antaa enempää valtaa. Hän voisi olla vaarallinen itselleen ja ympäristölleen. Hänelle sopii selvät rajat, joiden puitteissa toimia. Hän ei ole selkeästikään kasvanut uuden tehävänsä – lähes 20 prosentin puolueen johtajan – tasalle.
Paavo Väyrynen lienee ulkopoliittisen osaamisensa kanssa näin muslimimaailman tulevaisuutta katsovan silmissä turvallisin vaihtoehto. Jotkut muslimit ovat nähneet myös Paavo Lipposessa jotain puoleensa vetävää. Varmaan Lipposen pääministerikaudella, joidenkin maahanmuuttajien olot olivat melkoisen hyvät. Pekka Haaviston kannattaminen merkitsee islamista luopumista. Näin ainakin itse näen asian. Jos maamme presidentinvaaleissa toisella kierroksella kisaa julkihomo, niin sillä on vaikutuksia kaikkien Suomessa kasvavien nuorten identiteettiin. Toisaalta jotain hämärää on tuon suhteen taustalla. Homoudesta yritetään tehdä jotain normaalia. Rakkautta ensisilmäyksellä ja sitä rataa. Ihmettelen miten tuo pari pääsi syntymään. 40-vuotias Haavisto toi 19-vuotiaan siippansa Suomeen. Kuinka kauan oltiin ehditty tuntea – pedofilian tapainen suhde liippaa läheltä. Lähtikö tuo nuori mies Haaviston matkaan omien – mahdollisten katolisten – vanhempiensa hyväksynnän kanssa? Vai pakeniko hän kenties jotain ongelmia suomalaisen sugar-daddyn matkaan.
Pelkään pahoin, että ruusuinen kuva maamme johtoon pyrkivän homopariskunnan suhteesta tulee särkymään ja rajusti. Tuo Haaviston siippa oli äskettäin matkustanut kotimaahansa ja joutunut siellä kännissä ajamisen takia useammiksi päiviksi putkaan. Tästä ei tietenkään kerrottu miehelle Suomessa. Se vuoti miehen korviin Suomen tiedotusvälineiden kautta. Kuuleman mukaan hän käy ilman miestään myös Helsingin yökerhoissa tiiviisti. Onnellinen uutinen olisi tietysti, että ero tapahtuisi niin, että equadorilainen nuori mies pääsisi itseään turmelleen irstaan Pekka Haaviston vaikutuspiiristä ja löytäisi itselleen vaimon. Pelkään kuitenkin nuoresta pitäen homouteen alistuneen miehen alkoholinkäytön perusteella, että mielenterveydelle alkaa käydä raskaaksi sulatella tuollaista asemaa. Nyt pitäisi vielä näytellä rakastunutta aviomiestä ”onnellisen perheen” poliittisen uran rakentamisen vuoksi. Vaikuttaa liian tuhdilta paketilta sulatettavaksi.
Sauli Niinistö pitää Nato-kortit piilossa ja uskoisin, ettei hän epäröisi lähteä amerikkalaisten ihmisoikeudet lokaan vetäneen islam-politiikan vankkureille mukaan. Onneksi suomalaisten panoksella ei paljon maailmaa muuteta. Vielä 1950-1970-luvuilla Suomesta saatettiin lähettää miehiä rauhanturvaamistehtäviin. Uskoisin amerikkalaisten vaativan Suomelta mielummin rahaa tänä päivänä – miehet alkaa olla vähissä tässä maassa. Onneksi viimeiset miehet ovat kääntymässä islamiin. Se on ollut rohkaiseva suunta viimeisen 10 vuoden aikana.
