JUNTTIMUSLIMI IHMETTELEE

Monissa islamilaisissa maissa eronnut nainen joutuu usein hyvin epäkiitolliseen tilanteeseen. Toiset naiset alkavat vierastaa häntä. Naiset eivät halua kutsua sellaista naista kylään, koska pelkäävät tämän viettelevän miehensä. Erityisesti jos ko. naisessa on vielä jotain viehätysvoimaa jäljellä. Onhan tunnettua, että lesken (eronneita kutsutaan kaunistellen leskiksi monissa maissa) on vaikeampi välttää miehen vetovoimaa kuin sellaisen vanhan piian, joka ei ole koskaan ollut miesten kanssa. Kun on tietyn iän ylittänyt, neitsyyden säilyttäminen tulee helpommaksi, lesken on puolestaan vaikea varjella siveyttään ennen kuin vanhuus lopulta rypistää viimeiset mehut pois.

Toiselta puolen katsottuna, monet miehet eivät halua vaimojensa olevan tekemisissä eronneiden naisten kanssa. Onhan tunnettua jo länsimaissakin, että eronneiden ihmisten ympärillä olevilla ihmisillä on moninkertainen riski ajautua itsekin eroon. Näin oman vaimon päästäminen lohduttamaan eronnutta, on vähän kuin omaan kaivoon kusemista.

Länsimaisisssa yhteiskunnissa vaeltelee lukematon joukko naisia, jotka ovat miesten syliä päässeet kokemaan ja levittävät pettymystään miehiin ja toisaalta viettelevät työpaikoilla ja muissa tiloissa vastaan tulevia miehiä sumeilematta – jos vaikka olisi jotain uutta opittavaa tai jopa toivoen, että vielä olisi herrasmiehiä jossain. Samat naiset myrkyttävät ympäristössään olevien naisten sydämiä ja usein seurauksena naisten itsekkyyden herättäminen ja avioero epidemia leviää. Lapset kärsivät tällaisesta. On mielenkiintoista, kuinka syvälle naisten sielun syövereihin sukeltaneet naistutkijat ovat päätyneet sellaiseen johtopäätökseen, että toinen nainen osaa tuntea miltä naisesta tuntuu.

Avioliitossa miehinen ajattelu täyttää sen puutteen, mitä naisessa ei itsessään ole. Samalla tavalla miehen on syytä mennä naimisiin ja kasvaa ihmisenä – naisen tarjotessa peilin hänelle. Feministit puolestaan ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että loppujen lopuksi naiselle on parempi kääntyä lesboksi.

Avioeroja sattuu. Se ilmiö tunnettiin jo islamin alkuaikoina. Joskus tapahtui, että kaksi ihmistä eivät sopineet toisilleen ja molemmat onnistuivat avioliitossaan toisella kerralla. Islamilaisessa maailmassa eronneen naisen uudelleen naimisiinmeno – jos ero tapahtuu pidemmän avioliiton jälkeen – on vaikeaa. Jos varsin tuoreen avioliiton jälkeen – yksi tai kaksi lasta – nuorehko nainen voi antaa lapsensa miehelle tai lähettää kotiinsa ja mennä uudelleen naimisiin. Sen sijaan 35-40-vuotiaan naisen ei kannata hirveästi odottaa uutta miestä. Näin jääminen toiseksi vaimoksi on ihan siedettävä vaihtoehto. Siinä osassa ihmisellä on vielä jokin status ja kenties mies maksaa vielä elämisen. Muut ihmiset eivät katso sitä niin pahana. Täydelliseen eroon ajautunut nainen sen sijaan saattaa joutua yhteisön hylkimäksi edellä kerrottujen syiden vuoksi ja entiseltä mieheltä ei tule rahaa. Jos ei ole ammattia, niin itsensä myyminen voi olla se viimeinen oljenkorsi, jolla alasvajonnut nainen hankkii leipänsä.

Suomalaiset olivat varsin realistisia köyhien maiden ponnistelujen suhteen vielä 1970-luvulla. Suomihan oli itsekin köyhä maa verrattuna Ruotsiin 1960-70-luvuilla, joilloin sadat tuhannet suomalaiset muutti sinne. Näin ollen suomalainen piti vieraana ja ylimielisenä ruotsalaisten tapaa katsoa nenänvartta pitkin vaikeissa sodan ja köyhyyden oloissa eläviä kansoja. Suomalaiset halusivat olla lääkäreitä ei tuomareita. Nyt kasvaneet sukupolvet eivät enää omaa kosketusta raskaisiin vuosiin ja melkoiseen köyhyyteen, jota maassamme oli vielä 1970-luvulla. Kerrostaloissa Helsingissä ja muissa kaupungeissa asuvat sukulaiset hakivat maalaisserkuiltaan perunat talveksi. Kerrostaloissa oli kylmäkellareita tällaista käyttöä varten. Perunaa syötiin päivittäin. Ei ollut aikaa pohtia miltä naisesta tuntuu tunti tunnilta.

Vapautunut nainen on aika sietämätön. Eräs nuorehko miespuolinen tuttuni kertoo miksi erosi 2000-luvun Suomessa. Hän sanoi, että joutui jatkuvasti kuulemaan vaimonsa suusta kysymyksen: Olenko minä iloinen vai surullinen? Lopulta tuttuni sanoi, että päätä ihan itse. On monelle miehelle melkomoinen kaivo alkaa porautua naisen sielunmaailmaan, kun kodinrakennus ei ole kovan työn takana oleva yhteinen projekti, vaan naiselle jonkinlainen suhdekiemuroiden vyyhde syrjähyppyineen. Näin ollen tällaiset nykynaiset ovat varsin kykenemättömiä ymmärtämään olosuhteita, joissa naiset kehitysmaissa elävät. Syy ongelmiin on miehen ja siksi juuri tällaiset Suomi-naiset on helppo saada sellaisen raivon partaalle, että kannattavat rypälepommein ajettavaaa demokratiaa ja naisten vapauttamista.

Eräs ruotsalainen nainen kirjoitti feminismin ylilyönneistä Herald Tribuneen. Hän kuvasi kuinka kotiäitien yhdistyksiin ei skandinaviassa enää kukaan itseään kunnioittava nainen halua liittyä. Jäsenmäärät olivat romahtaneet kymmenistä tuhansista muutamaan tuhanteen. Hänen mukaansa asia kieli siitä, että naisilla on vain yksi elämisen malli ja muullaista yrittävää painsotetaan yhteisön taholta. Hänen mukaansa oltiin kai menty äärimmäisyyteen asti ja naiset haluaisivat palata perinteellisempään malliin. Tämä on varmaan eräs syy miksi perheestä haaveileva suomalainen nainen helposti kääntyy islamiin ja hylkää suomalaisen naiseutensa, jotta voi valita kotiäitiyden.

Ruotsalaiset naiset alkavat siis jo pohtia asioita monipuolisemmin ja se samalla rohkaisee uskomaan siihen, että Suomessakin naiset vielä pääsevät tästä kusen päähän lorahtamisvaiheesta, johon helppo elämä on heidät tuudittanut.

Luin eräältä muslimien keskustelupalstalta ihmeissäni, kun eräs varmaankin kirkollisesta perheestä kotoisin oleva muslimiksi kääntynyt, pohti kristityn ja muslimin avioliittoon liittyviä konflikteja. Hänen mukaansa kristitty voi jättää alkoholin juomisen, koska se ei ole kristinuskon mukaan pakollista. Toki Raamatussa mainitaan viinin juomista ja monet venkoilijat menevät jopa Raamatun taakse juodessaan “raamatullisesti”. Itse muistan ajan kun jopa joissain helluntai-perheissä alettiin hyväksyä satunnainen lievä juominen joskus 1970-80-luvuilla. Sitä ennen kristillinen koti tarkoitti alkoholista raitista kotia. Näin minä sen opin ymmärtämään. Leipäpapeille lienee viina maistunut aina.

Tapa-kristillisissäkin perheissä isä saattoi liukua juomisen tielle esim. työtehtäviensä takia totuttuaan työtehtävien lomassa alkoholin käyttöön. Toisaalta kristillisessä kodissa saattoi sodan nähnyt mies silloin tällöin ratketa juomaan – kutsuttiin tuurijuopoiksi. Usein tällaisessäkin tapakristillisessä.perheessä kodin äiti uskoi lujasti Jumalaan ja oli täysin raitis, eikä sallinut viinan henkeä kodissaan. Juomaan ratkennut mies sai tulla kotiin vasta selvin päin.

Minä muistan edesmenneet isovanhempani ja he ovat hyvin korkealla jalustalla minun mielessäni. 1920-1930-luvun kristillisen raittiusvalistuksen läpikäyneinä he eivät koskaan juoneet alkoholia elämänsä aikana. Minä kasvoin siinä käsityksessä, ettei kristitty ihminen juo alkoholia. Maallistunut ja nimellisesti kirkkoon kuulunut väestö kylläkin. Samalla tavalla 1900-luvun alkupuolella oli myös työväen raittiustoimintaa. Vielä 1970-80-luvuille asti sellaisistakin taustoista tulleissa perheissä oli tapana, ettei lapset nähneet vanhempiaan juomassa alkoholia eikä kotona säilytetty alkoholia.

Tiettyä parannusta on kuitenkin tapahtunut. Nimittäin monissa alkoholiakin vieroksuvissa perheissä saatettiin polttaa kotona tupakkaa avoimesti sisätiloissa. Muistan itsekin nuoruudestani, kun tupakoivia ihmisiä tuli kylään, niin heille tuotiin kiltisti tuhkakuppi tai joku sitä virkaa tekevä purkki eteen. Olisi ollut ennenkuulumattoman epäkohteliasta laittaa tupakoiva vieras parvekkeelle. Tällaisia tuttavia isovanhemmillani ei luonnollisestikaan toki ollut. Nykyisin passiivisen tupakoinnin uhriksi joutuva kokee tulleensa melkein samanlaisen murhayrityksen kohteeksi kuin tietämättään HIV- tartunnan kantajan kanssa suojaamatonta seksiä harjoittanut.

Tämän jutun alussa mainitun naisen pohdinta kristityn ja muslimin solmiman liiton ongelmakohdista kuvastaa hyvin nyt kasvavaa nuorta polvea. Heille kotona juominen on normaalia ja vanhemmat saattavat silti olla kirkoissa käyviä tai ainakin edustavat näille lapsilleen “kristittyä”. Jopa kristilliseen joulupöytään kuuluu alkoholi nykyisin. On muistettava, että viina on täällä ollut kortilla ja alkoissa vielä keskikaljan vapautumisen jälkeenkin 1970-luvulla katsottiin vinoon alkoholia ostavia asiakkaita. Jos alkossa ravasi ihan joka viikko, niin ei kyllä varmaan mitään kristillistä perhettä edustanut sen ajan maailmassa. On muistettava, ettei silloin alkosta myyty mitää isoa kuormaa kerralla.

Nykyisin pidetään kai lievänä juomisena, jos vanhemmat juovat kerran tai kaksi kertaa viikossa. Sellainen lienee uskonnollisen ja TV7 seuraavan kristityn normiannos. Moni töissä käyväkin isä tempaisee useamman saunakaljan joka päivä – näin olen kuullut ja kauppojen kassoilla voin sen myös jatkuvasti todeta.

En osaa sanoa miten kristitty kokee asian, mutta islamissa alkoholin vaikutuksesta ihminen rukoilee jotain muita henkiä. Muslimille alkoholin juominen merkitsee, että Jumala ei mahdollisesti hyväksy rukousta 40 päivään juomisen jälkeen. Hieman ihmettelen myöskin kristillistä pyhän hengen käsitettä. Jos siis palvomme samaa Jumalaa – kuten alkuaikojen muslimit koki sen ajan kristittyjen kanssa tekevänsä – niin eikö alkoholia käyttävän ihmisen valtaa, jotkin vieraat henget? En nyt tarkoita jotain ehtoollisella nautittua muutamaa tippaa.

Tämän päivän Suomessa kaatajapapit ja pettäjäpiispat käyttävät alkoholihöyryillä höystettyä “pyhää henkeään”. Seuraukset tiedetään. Pedofiliskandaali siinä ja siinä seurakunnassa, piispa Kantola vietteli naimisissa olleen alaisensa ja petti vaimoaan ja rikkoi – Jumalan pyhittämäksi koetun avioliittonsa. Enäähän ei tosin avioeroissa etsitä syyllistä. Onko tämä alkoholin salliva kristillisyys sitten “oikeasta lähteestä” voi hyvin kysyä. On pokkaa kun jotkin fanaattisesti vielä kuvittelevat palvovansa oikeaa Jumalaa ja painavat muslimeita alas??!!

Raamatussakin sanotaan, että hedelmistään puu tunnetaan ja tämän nykyisen ns. kristillisen pyhän hengen hedelmät eivät muistuta lainkaan Raamatun aikaisia hengen hedelmiä. Jos yksi hengen hedelmä on vanhurskaus, niin miten on mahdollista, että piispat lankeaa viidenkympin villitykseen ja kirkoissa puhutaan kaikenmaailman homoteemoja lakkaamatta. Eräs modernin pyhän hengen hedelmä tuli ilmi Imatralla, kun kirkkoherra ajautui ilmeisesti alkoholin laukaisemien henkien myötä sellaiseen “korkeamman” puhutteluun, että vaihtoi sukupuolta.

Tällaisistä hengen hedelmistä löytyisi lukematon määrä esimerkkejä. En osaisi kuvitellakaan, ettei koko ikänsä raittiina ollut isoisäni olisi eroittanut väärää oikeasta kristillisyydestä. Hän tunsi Raamatun ja tunsi mitkä asiat tulivat Jumalasta ja mitä paholaisesta. Hänen koko elämänsä todisti siitä. Onkin selkeästi havaittavissa, kuinka alkoholin tulo yhtälöön muuttaa viinipöhnäiset papit melkoisiksi sekopäiksi (ei toki kaikkia).

Siis hylkäämällä nykyisen ns. kristillisyyden ja palaamalla islamiin koen palvovani samaa Herraa kuin isovanhempani. Bacchus oli viininjumalan nimi Antiikin aikana. Viiniä säännöllisesti käyttävä imee itseensä henkivaltoja, jotka ennen kristillisyyttä lokeroitiin Bacchus-nimikkeen alle. Varmaan Jeesus joi pieniä määriä jotain viiniä, joka kai oli säilymisen takia käymään jäänyttä rypälemehua lähinnä, mutta ei varmaankaan kirkastaakseen silmiään katselemaan nuorten poikien sorjia sääriä, kuten kreikkalaiset Bacchus-jumaluuden (henkivallan) puoleen kääntyneet viininkäyttäjät tekivät ennen häntä ja kuten nykyiset kristittymmekin ovat alkaneet tehdä.

Islam uppoaa minuun kaikilta puolitaan, mutta juuri täysraittiuden vaade mahdollistaa suoran yhteyden ikiaikaseen Jumalaan. Tässä aikamme kristinusko liukuu harhaan ja pahasti. Uskon, että tämän asian oivaltavat valitsevat islamin, koska nuo alkoholilla voidellut saatanan kahleet ovat jo niin tiukalla kristittyjen elämässä. Näin sen koen.

Tie on kaita, enkä tiedä kuinka omat voimani kantavat perille asti. Jumala ohjaa minua ja pidä minut oikealla teillä Amen.

Historian saatossa on tapahtunut – ja sellaista vieläkin ns. alkuperäiskansoilla esiintyy – mitä moraalittomimman näköistä käytöstä ulkoapäin katsottuna. Biologisen tarkastelun kautta sille löytyy järkevä selitys. Viidakoissa – mm. Borneon saarella tai Afrikassa – ihmisten elämä organisoitui pieniksi yhdyskunniksi. Myöskin beduiinien elämä oli pitkälti samanlaista lähinnä laajan suvun muodostamaa yhteiseloa. Normaali käytäntö oli mennä naimisiin serkun kanssa. Jokainen saattaa arvata seuraukset. Suvun piiriin kasautuu sairauksia, koska vuosisatoja naidaan vain sukulaisia. Ihminen kokemuksensa avulla oivalsi varsin pian, että oli hyvä saada uutta verta heimoon.

Keinot, joilla uusia jäseniä saatiin heimoon ovat meidän silmissä monesti varsin brutaaleja. Afrikassa jo ennen orjakauppaa oli tapana käydä ryöstelemässä naapuriheimojen jäseniä. Naisten kaappaaminen lienee ollut tavallisempaa, ennen kuin raavaista miehistä tuli myyntivaltti Amerikan suuntaan. Tämä toisen heimon jäsenen vaimoksi ja lasten synnyttjäksi väkipakolla joutuminen lienee syy miksei miehen ja naisen välinen avioliitto ollut kovinkaan tasa-arvoinen. Miehen heimo oli onnistunut kaappaamaan ja usein samalla surmaamaan naista suojelemassa olleet miehet. Näin naiselle jäi mahdollisuudeksi elää uuden heimon piirissä ja sopeutua tilanteeseen. Jos oli laiska tai muuten ei miellyttänyt miestä saattoi joutua heitetyksi tuleen.

Islamilainen malli, jossa kehoitetaan olemaan hyvä vaimoille, jotka puolestaan osallistuvat lasten kasvattamiseen vaati mieheltä vilpittömyyttä. Profeetta auttoi naisväkeään kotitöissä, mikä vaati maallisen ylpeyden alaspainamista. Orjavaimon haalinut mieshän saattoi huutaa naisen tekemään kaikki työt ja lokoilla itse päivät pitkät ja käydä tekemässä uusia jälkeläisiä tarpeidensa mukaan. Myöskin arabien keskuudessa sodissa ja ryöstöretkissä jäi käsiin toisen klaanin naisia, joita otettiin vaimoiksi. Tämä toimenpide myöskin vahvisti klaanin verenperimää. Vaati hyvää sydäntä opettaa orjaksi joutuneelle naiselle islamia ja nostaa tämä tasa-arvoiseksi heimon jäseneksi.

Borneon saarella puolestaan hurjimmissa jutuissa kerrotaan, että vielä 1960-70-luvuilla – kenties vieläkin – esimerkiksi malesian niemimaalta tai javan saarelta tuleva kulkija saattoi elää täydellä ylläpidolla sikäläisten heimojen keskuudessa. Ainoa ehto oli, että kun paikallinen nainen valmistettiin yöseuraksi siitä ei saanut kieltäytyä. Pidemmän vierailun aikana saattoi olla jopa useampia heimon naisia käytössä. Ajatuksena saada uutta verta, kun parinkymmenen perheen klaani muuten menee koko ajan toistensa kanssa naimisiin.

Eräs muslimituttuni, joka oli ehtinyt nuoruudessaan nauttia tällaisesta vieraanvaraisuudesta muisteli haikeana nuoruutensa päiviä, mutta muisti roolinsa muslimina ja totesi: jos ei olisi nukkunut tarjotun naisen kanssa, heimo olisi tappanut. No, itse en ole ihan varma oliko mies todella hengenvaarassa ollen pakotettu moiseen vai halusiko hän muuten vain viettää villiä nuoruutta. Joka tapauksessa heimo oli tyytyväinen saadessaan kulkijan geeniperimää itselleen. Kulkija sai poistua tehtävänsä tehtyään. Natsien rodunjalostukset eivät siis ole mitään uutta ihmiskunnan historiassa.

Samanlaista ajattelua tapaa myös saarilla. Kirjailija Mauri Sariolan kerrotaan käyneen 1950-luvulla islannissa. Hän tutustui nuoreen neitoon ja sai yösijan tämän sängystä – kaiken kattauksen kanssa. Kun aamulla tyttö herätti vanhempiensa kanssa aamiaspöytään oli rakastettu sotakirjailijamme ottaa jalat alleen. Sen ajan Suomessa yhden illan tuttavuuden perusteella sänkyyn itsensä puhunut pojankoltiainen olisi jokaisen kunniallisen sodan käyneen isän toimesta ajettu haulikon säestyksellä ulos ja nopeasti. Ei Islannissa, jossa veri kävi koko ajan huonoksi ellei siihen saanut saaren ulkopuolelta uutta kiertoa. Tämä lienee selitys islantilaisvanhempien säyseydelle. Nyttemmin kai Islantiinkin matkustellaan sen verran, ettei ihan noin avointen ovien politiikka ole mahdollista. Reykjavikissa toimii moskeija, jossa kymmenet marokkolaiset ja muut rukoilevat perjantai-rukouksensa.

Suomikin on ollut harvaanasuttu maa, jossa myös neidonryöstöjä on esiintynyt ja uuden verenperimän tarve on ollut polttava. Suomalaisten naistenkin leväperäisyydessä lienee taustalla jonkinlaista biologista tarvetta saada uutta verta – vai miten muuten voi selittää, että muutama afrikkalainen urheilija ehti laittaa alulle niinkin monta lasta v. 1952 Helsingin olympialaisten aikaan?

Islamilaisilla lähetyssaarnaajilla – kuten myös kristityillä, joiden puritaaninen tyyli jätti termin lähetyssaarnaaja-asento – on siis ollut “peltoja kynnettävinään” monien alkuperäisheimojen keskuudessa. Etelä-Kiinan saarillahan oli vielä jokin aika sitten naiset yläosattomissa ja tämänkin perinteen islamin usko on poistanut ja jopa hindulaisilta balilaisilta se tapa on nyttemmin kielletty. Islamilaistuminen ja kristillinen lähetystyö Borneon saarilla on myöskin muuttanut kulttuuria ja tänä päivänä pakolla isäksi joutuminen, mikäli ajautuu viidakon heimon vieraanvaraisuuden kohteeksi lienee harvinaista.

Suomen kieli on minulle kaunein kieli. Se on suuren kiitoksen arvoinen asia. Voi kuulostaa pyhäinhäväistykseltä, jos ajattelee arabian kielen olevan Koraanin kieli. Silti Suomen kielessä on jotain erityistä. Maamme on vasta äskettäin avautunut suuremmalle maahanmuutolle. Olen kiitollinen kun saan elää aikaa, jolloin tällä kielellä vielä voi ilmaista itseään elinvoimaisesti. Voin kuvitella tulevaisuudessa Suomen kielen muuttuvan kun sen omaksuu monet muualta tulleet. Varmastikin se vääntyy kuolleiksi fraaseiksi, joilla ei ole vastinetta sydämessä. Samalla tavalla on käynyt arabian kielelle. Eivät egyptiläiset alkujaan arabiaa puhuneet, eivätkä pohjois-afrikkalaiset. Arabiasta tuli yleismaailmallinen kieli islamin leviämisen myötä ja samalla jotain katosi siitä.

Ymmärrän miksi saksalaisia loukkasi juutalaisten puhuma Saksan kieli sata vuotta sitten. Puhuivat kuulemma monotoonisesti ja ilman tunteiden vivahteita. Edes vuosikymmeniä maassa asuneina, heidän kielensä ei heijastanut saksalaista tunnemaailmaa. Jos haluaa lukea parasta juutalaista kirjallisuutta, on luettava käännöksiä jiddishin kielestä. Esimerkiksi Isaac Singer kirjoitti sillä kielellä. Hepreahan oli jo kuollut kieli, ennen sen uutta elvyttämistä. En ole asiantuntija, mutta epäilen, ettei sellainen saa kielen sielua avautumaan uudelleen. Heprean kieleen on kai jäänyt Israelin synnyn myötä jokin kostonhaluisuus koko maailmaa kohtaan. Kompromisseja ei kai sillä kielellä osata tehdä.

Myös muslimien perheissä on alettu käyttää erikoista sekakieltä. Rukoileminen on sallimista. Lapsia kehoitetaan kättelemään ammuja. Tavallaan tämä lisää sanavarastoa, mutta kääntöpuolena on kulttuuri, joka ei ole arabialaista eikä oikein enää suomalaistakaan.

Toisaalta maahanmuuttajissakin on olemassa yksilöitä, joille Suomen kielestä tarttuu erikoisia sanoja. Eräskin arabialainen tuttuni käytti jatkuvasti pölvästi sanaa. Kai se jotenkin miellytti hänen sävelkorvaansa. Hän käytti sitä vain lähinnä idiootiksi haukkumisen yhteydessä. Tällöin se tavallaan on hieman lievä ilmaisu ja tekee jopa haukkujen kohteesta sympaattisen. Harva haluaisi olla idiootti, mutta pikkuisen pölvästinä olemisessa ei nyt ole niin paljon vikaa.

Toinen maahanmuuttajatuttavani ei halunut käyttää v:llä alkavaa sanaa, mutta käytti reteesti kyrpäily sanaa tajuamatta sanan juureen sisältyvää törkeää merkitystä. Yritin ohjata hienovaraisesti häntä valitsemaan toisia sanavalintoja, mutta annoin periksi koska tuo sana jotenkin taipui hänen suussaan niin lievänä, eikä aikomuksena ollut rivouksien puhuminen..

Olen mielenkiinnolla havainnoinnut kuinka Venäjällä ja Neuvostoliitossa koulutetut somalit työllistyvät Suomessa hyvin ja saavat muitakin kuin bussikuskin hommia. Samoin Afghanistanista otetut Neuvostoliiton aikaiset ryssän kätyrit saavat nimityksiä vuoden maahanmuuttajiksi ja muuta ja heitä ajetaan maamme politiikkaan.

Jokin piilevä voima saa aikaan tuon asioiden tilan. Kun ajattelee, että Suomessa Koiviston aikana muutenkin KGB-linja auttoi suurlähettiläistä alkaen muihin avainpaikkoihin. Tämä käy ilmi Seppisen Neuvostoliiton Suomen tiedustelun historiaa kuvaavasta kirjasta. Eikö siis Suomen ryssien perivihollisena pitäisi karsastaa ns. suomettumisen jälkeen kaiken venäläisyyden tunkeutumista maahamme ml. ryssien läpi tulleet maahanmuuttajat.

Näyttäisi olevan niin, että myös maahanmuuttajien tapauksessa suorat suhteet Venäjän tiedusteluun saavat aikaan ihmeellistä etenemistä Suomessa. Tämä on niin selkeästi havaittava piirre, ettei siitä voi erehtyä. Suomalaisten tapauksessahan voisi KGB:n perillisten vaikutusta hehkuttavaa syyttää salaliittoteorioiden rakentelusta. Venäläismielisellä suomalaisella voi olla ns. taustat kunnossa viranomaisten kirjoissa.

Minusta yhdessä kaikenlaisten Tiitisten listojen salailujen ohella voi tämän Venäjään kytkeytyneiden maahanmuuttajien suosimisen ohella päätellä, että entinen KGB tai sanottakoonpa vaikka organisaatio Putin elää ja voi hyvin 2010-luvun Suomessa.

Miksei viranomaiset käyneet Abdullah Tammen pilliin kiinni ja puristaneet kaikkien hänen KGB-kurssilaistensa nimiä esiin. Ettei vain samat kaverit ole korkeissa asemissa Supossa itsessään ja johda Tammen toimintaa sieltä käsin. Hieman vieläkin ihmetyttää koko Tammen islamilainen puolue show ja sitten takaisin parkettien partaveitseksi.

Jumalaa eivät tällaiset vehkeilijät petä. Jumala näkee näitä maallisia liemiä keittelevien kettujen motiivit. Voi sitä pettymyksen päivää kun eräänä päivänä juonien punojille itselleen avautuu kuinka turhaa kaikki juonittelu olikaan.

Kerran eräs uskonnollisen koulutuksen saanut afrikkalainen muslimi purskahti nauramaan kun kuuli, että 40 vuotias kirjastonhoitaja oli menehtynyt sikainfluenssaan. ”Vai H1N1, sellaisenko selityksen he nykyään antavat jonkin ihmisen kuolemalle”. Pidin hänen purskahdustaan hieman mauttomana, koska uutisen kertoneet olivat menehtyneen työkavereita.

Taustalla on maailmankatsomuksellinen ero. Islamilaisittain ajatteleva lähtee siitä, että kuolemanenkeli korjaa aikanaan omansa. Tapa millä lähtö tapahtuu ei ole niinkään olennaista. Ainoa mitä voimme tehdä on valmistautua sitä päivää varten. Länsimainen taas lähtee siitä, että jokin ulkoinen syy aiheuttaa kuoleman. Usein myös pohditaan sitä, kuinka tuota ulkoista tekijää voisi estää tappamasta ihmistä.

Pyhässä sodassa muslimi kuolee jalo islamilainen innostus sydämessään ja monet kuvat näyttävät islamilaisessa pyhässä sodassa kuolleen huulilla hymyn. Hänen kasvonsa ovat monelle merkki pääsystä paratiisiin. Sota ei häntä tappanut. Jumala hyväksyi hänen tarjoamansa uhrin.

Riippumatta elämämme pituudesta, menestyjä on se, joka säilyttää uskonsa viimeisen viivan yli. Menestystä ei mitata sillä kuinka paljon rahaa on elämässään haalinut tai kuinka mahtava vallanpitäjä on ollut. Menestys mitataan kun kuoleman enkeli ilmoitaa tulleensa hakemaan sielumme.

Kaiken uskon perusta on siinä, että muistamme omaa kuolevaisuuttamme. Tämä saa tyhjän nauramisen vähenemään. Meidän olisikin tehtävä valmisteluamme sen mukaan kuinka kauan uskomme viettävämme aikaa täällä maan päällä. Nuorelle on ymmärrettävää rakentaa tulevaisuuttaan maallisessakin mielessä.Velvollisuudet on tehtävä. On opiskeltava, työskenneltävä, perustettava perhe ym. Myös päivän elävä perhonenkin tekee suht. samat asiat ja kokee aamulla elämänsä olevan pitkä ja paljon asioita tehtävänään.

Monesti muslimi valmistaa käärinliinat itselleen valmiiksi. Näin jälkeen jääviltä säästyy vaivaa. Toiset haluavat tulla haudatuiksi hajilla käyttämänsä ihramin kanssa. Eräs muslimi mies alkoi 50-vuotiaana nukkua lattialla. Vaimo sängyllä ihmetteli moista. Mies vain totesi seuraavaksi nukkuvansa maan alla. Hän vain otti askeleen lähemmäksi seuraavaa nukkumatasoaan.

Varhemmassa filosofiassa, jota Eurooppaankin tuli islamilaisen andalusian kukistumisen myötä, sielu nähtiin ikuisena. Ruumis ja sen aistit tarjosivat vain tietoa ja mahdollisuutta kasvaa Luojaa kohti. Luoja on aina lähempänä meitä kuin osaamme aavistaakaan ja samaan aikaan Jumala on niin valtava, ettemme edes kykene käsittämään Hänen suuruuttaan.

Elämä iloineen ja suruineen on vain väliaikaista. Meidän maanpäällinen vaelluksemme on tarpeellista vain jos olemme mieliksi Jumalalle ja muulle luonnolle – erityisesti kanssaihmisille. Jos me vanhenemme miettien mitä nautintoja ehdimme vielä saavuttaa, sielumme ei ole oppinut mitään. Jumalalle on kauhistus ihminen, joka pitää irstasta elämäntapaa yllä, vaikkei siihen enää biologista syytä olisikaan. Samoin vanhana on vaara, että me haaveilemme kaukaisesta tulevaisuudesta ja keräämme rahaa ym. pitkää elämää varten, vaikka elämämme lähenee loppuaan.

Olemmeko tehneet väliaikaisesta ruumiistamme kiintymisemme ja pyrkimystemme kohteen sen sijaan, että ravitsisimme sieluamme. Tapaammeko kanssakulkijoita ja ystävällisesti hymyilemme heille ilman mitään muuta taka-ajatusta kuin se, että Jumala tulee iloiseksi. Joidenkin maallisten ristiriitojen takia veljetkin tappavat toisiaan. Tämä kaikki vain lyhyen tähtäimen edun vuoksi ja samalla näin hankitaan päälle ikuista kadotusta. Kun me suuntaamme katseemme oikeaan ja lopulliseen asuinpaikkaamme taivaassa ja pidämme tämän päämäärän mielessämme, niin tekomme muuttuvat sen mukaisiksi. Tämä työ itsemme kanssa – jatkuva kilvoittelu Jumalan tiellä – hioo meitä ja valmistaa meitä kohtaamaan eräänä päivänä Luojamme. Häneltä olemme elämämme saaneet ja hänen luokseen olemme kerran palaava.

Yhteiskunnassamme vaikuttaa kuitenkin erikoisia voimia, jotka repivät rikki sieluamme. Meitä kannustetaan hakemaan hetken nautintoja. Markkinamiehet tekevät mielihaluillamme rahaa ja näin talouden rattaat pyörivät. Toisaalta sosialismi ja kommunismi edistysuskoineen käyttää demokratiaa hyväkseen. Se ajaa kaikille paratiisia maan päällä- tyyppisellä ajattelulla asioitaan ja sitten jarruttaa, ettei konservatiivinen ajattelu saisi korjata heidän virheitään.

Toki myönnän, että virheitä tehneet isät ja äidit helposti uskonnollisessa ajattelussaan – vaikka lapsille parasta ajattelisivatkin – pelkäävät lastensa puolesta ja helposti haluavat tukahduttaa näiltä elämän. Vääränlainen uskonnollinen peloittelu saattaa johtaa ikuiseen haavaan kasvavan lapsen sielussa. Lapsia kehoitetaan välttämään pahaa ja pyrkimään hyvään. Sielun kasvaakseen täytyy oppia elämän iloista ja itse oivaltaa niiden väliaikainen arvo. Vanhempien virheistä emme voi oppia. Kaikkien sielut kasvavat oman aikataulunsa mukaan tässä maailmallisessa myrskyaallokossa.

Aina on kaikenlaisia intressiryhmiä, jotka haluavat paaluttaa omia “totuuksiaan” kaikille alamaisille. Kuvaavaa on se, että Mauno Koivisto halusi poistaa virreen “on vääryys vallan saanut” pois virsikirjasta. Vääryydet on nyt korjattu vai, kun hänen mätä puolueensa ajoi homoille ja pervoille oikeudet toteuttaa itseään ja nyt vallan kahvaan takertuneina he ovat alkaneet ahdistella henkisesti niitä, jotka vielä niskuroivat heidän mielivaltaansa vastaan. Profeettoja on ilmaantunut tällaisina aikoina. Herkät sielut, joita ei maalliset edut ole kahlinneet ovat nähneet aikakauden vääristymän ja alkaneet korjata – välittämättä mahdollisesti omalle elämälleen koituvista vaaroista. Sisäinen ääni ja halu olla Jumalalle mieleen heitä kannustaneena. Näin yhteiskunta on kehittynyt – tai tuhoutunut, jos pelastaja on viipynyt.

Vääryys ei koskaan poistu. Se vain muuttaa muotoaan. Ei se, että päähänpotkitun päästää potkimaan muita päähän tee maailmasta oikeudenmukaisempaa. Tämä maallinen elämä on elettävä minne olemme Jumalan armosta syntyneet tai muuttaneet. Pitäkäämme yhteys Jumalaan kunnossa ja herkkinä havainoitakoon kulloinkin ympärillä rehoittavaa pahuutta. Me olemme itse syntisiä ja kenties muut ovat meitä parempia Jumalan silmissä. Jumala on meidän kaikien tuomari – niin ylhäisen presidentin kuin alhaisen musliminkin.

Eräässä tarinassa mahtava hallitsija sanoi hurskaalle miehelle, että: “olet koiraanikin surkeampi olento”. Hurskas mies vastasi vain: “Jos kuolen ilman uskoa olen totisesti koiraasikin kurjempi”.

Ei voi välttyä näkemästä yhteyttä USA:n vaikeuksien ja toisaalta afghaanien rukousten välillä. Juuri kun piti aloittaa suuret operaatiot maassa kenraali sai lähteä. Nyt tuli paha vuoto, joka saattaa olla jonkinlainen kosto esimiehen – Stanley A. McChrystallin – potkuista. Onko käymässä kuten Hitlerille, joka lähti hyökkäämään Venäjälle, uskoen pärjäävänsä laajojen etäisyyksien maassa paremmin kuin Napoleon.

Englantilaiset ja venäläiset puolestaan muistavat Afghanistanin imperiumiensa hautausmaana ja silti ensimmäisen mustan presidentin johdolla Amerikka lähti hakemaan ”voittoa” maasta. George W. Bush oli pakotettu menemään jossain määrin maahan syyskuun 11. päivän jälkeen, mutta hänellä oli paremmat neuvonantajat ja kenties hänen jonkinlainen uskonnollinen elämänkatsomuksensa tarjosi vaistonvaraista näkemystä asiaan.

Onkohan Obama ihan järjissään? Sukulaisia on autettu USA:han kuten arvata sopii afrikkalaisen taustan huomioiden. Islamilaiset taustat on hävitetty ja muslimien asiaa ei edes ajatella. Nyt sitten päästään nöyryytämään valkoisia kenraaleja ja antelemaan potkuja. Ylipäällikkö tosiaan. Bushia pidettiin kai jonkinlaisena hulluna, mutta hänellä oli vahva usko suuremmasta ylipäälliköstä taivaassa. Nyt on musta mies päässyt näyttämään kuinka valkoiset ovat olleet huonompia imperialisteja kuin hän. Voi tietenkin olla, että Obama on vain näyttelijä suuressa pelissä, jossa hänen etninen taustansa käytetään hyödyksi. Eihän häntä voi epäillä imperialismista, kun isä on Afrikasta.

Mielenkiintoista, että Saksan presidentti sanoi, että kyse Afghanistanin sodassa on kauppareittien turvaamisesta asevoimin. Valkoinen mies sanoi tuollaista ja sai lähteä näyttämöltä.

Uskon kuitenkin Obaman alkujaan muslimina, joka rukoili Indonesiassa asuessaan säännöllisesti moskeijoissa, olevan Jumalan valvovan katseen alla. Hän tulee saamaan ongelmia enemmän ja enemmän, kunnes palaa Jumalan puoleen. Ihminen, joka tekee pahoja asioita tietämättä, niiden olevan pahoja, ei saa samalla tavalla ongelmia, kuin ihminen, joka tietää tekevänsä väärin. Obama tietää toimivansa Jumalan tahdon vastaisesti, mutta ilmeisesti asemansa ja suuren mustan väestönosan tuen sokaisemana, hän yrittää vaientaa omantuntonsa ääntä.

Voi tietenkin olla, että Obama alitajuisesti haluaakin ajaa Yhdysvaltojen aseman alas ja näin pitkällä tähtäyksellä pilata Israel-lobbyn mahdollisuudet mielin määrin käyttää USA:n armeijaa omiin epämääräisiin sotiinsa.

Inhimillisesti katsoen Afghanistanissa pitäisi olla ”toimiva” amerikkalainen nukkedemokratia ja vastarinnan pitäisi olla nujerrettu jo kauan sitten. Rukousten voima siivittää paikallista väestöä ajamaan maahantunkeutujia pois islamin mailta. Itse olen surullinen vain sen suhteen, että kun ulkolaiset joukot on vihdoin karkoitettu tai ne joutuvat lähtemään muualla ilmenneiden vaikeuksien takia, kuinka afghaanit kykenevät palaamaan normaaliin elämään.

Suomessakin sodan jälkeen – johon osallistui käytännösä koko kansa – ongelmia sopeutumisessa riitti. Olen kuullut kuinka 1940-luvun lopun Suomessa puukolla vaimoaan – tosin ei kuolettavasti – useita kertoja iskenyt mies laitettiin jonnekin laitokseen huilaamaan muutamiksi viikoiksi ja päästettiin sen jälkeen vaimonsa luokse. Vanhat sodan ajan armeijakaverit menivät puhumaan järkeä ja näin pariskunta jatkoi elämäänsä. Naisetkin tajusivat, että vammat sodassa eivät olleet vain fyysisiä.

Tämä inhimillinen sodan aiheuttama psykologinen tila tulee olemaan suurena kuormana myös Afghanistanissa pitkään. On ihan sama kutsutaanko seuraavaa hallintoa talebaanien hallinnoksi vai vaikka islamilaiseksi demokratiaksi. Olen myös surullinen niiden suomalaisten puolesta, jotka on lähetetty Afghanistaniin täysin turhaan sotaan. Ehkä rintamaoloissa harjoittelu vahvistaa armeijaamme ja sitä kautta siitä voi olla jotain hyötyä.

Keskustelin erään Saudia lentoyhtiön lentokapteenin kanssa. Mies oli englantilainen. Hänen kertomansa mukaan oli varsin tavallista, että kauko-itään matkaavat saudimiehet tekivät ehdotuksia lentoemäntien ohella kotimaihinsa palaaville kotiapulaisnaisille. Lentoemännät nyt eivät työkiireiltään ehtisi sivutöitä tekemään, mutta kun jollekin kotimaahansa palaavalle piialle tarjoaa viikon parin palkkaa, niin usein onnistaa. Kapteeni kertoi, että arabimiehet sitten rakentavat peitoista telttoja ja viettävät pitkää lentomatkaa rattoisasti naisseurassa. Heillä ei ole kaiketi tarvetta päästä ns. kymppitonnikerhoon, vaan kyse on enemmänkin elämäntavasta. Siinä missä länsimainen lukisi kirjaa tai katselisi elokuvia. Uskoisin kenen tahansa selvinpäin matkustavan eurooppalaisen jopa ajattelevan kanssamatkustajille mahdollisesti aiheutuvaa kiusallista tunnetta.

Saudian henkilökunta on usein aasialaispainotteista, lentokapteenien tullessa pääosin Euroopasta. He ovat jo tottuneet asiakkaidensa rietasteluun. Tästä syystä onkin mielenkiintoista kuinka tiukka suhtautuminen jossain Dubaissa on kun joku brittipariskunta jää kiinni rannalla siveettömän toiminnan vuoksi. Sinänsä minun mielestäni edes mitkään lääppimiset ja kädestä kiinni pitämiset eivät kuulu edes avioliitossa elävien kesken julkisiin tiloihin. En myöskään puolustele länsimaisten pariskuntien holtitonta lomailua. Ristiriita on kuitenkin suuri miten tiukan islamilaisesta Saudi-arabiasta tulevat arabimiehet käyttäytyvät kotimaassaan ja toisaalta sitten jo lentokoneeseen päästyään.

Jo profeetan aikana hänen seuralaisensa tunsivat itsensä tekopyhiksi, koska moskeijalta ja profeetan vierestä kotiin lähdettyään, he kokivat unohtavansa Jumalan. Tämä kertoo siitä, että sydän halusi olla lähellä moskeijaa – Jumalan huonetta. Erityiseksi sen teki heidän tapauksessaan profeetan läsnäolo. Lasten ja vaimon kanssa vietetty aikakakin vaikutti heihin siten, että he kokivat uskonsa – imanin – tason laskeneen.

Eräs tuttavani katseli apinoita eläintarhassa. Jatkuvaa siveetöntä toimintaa käynnissä. Naaraiden häntiä nosteltiin rutiiniomaisesti ja hommaa kesti tuntikausia. Luonnossa apinoiden on hankittava ruokana ja pelättävä alittuisesti vihollisiaan. Ilmeisesti jotain samaa on ihmisessä, jos hän saa turvatut olosuhteet – ruokaa riittää eikä viholliset uhkaa – eikä ole mitään painetta kehittää itseään. Länsimaissa ihmiset on laitettu kovaan kilpailuun osaamisesta yms. mikä tavallaan estää vajoamisen hetken tarpeiden tyydyttämiseen. Varjopuolena on se, ettei länsimaisella ihmisellä ole enää aikaa uskonnon harjoittamiseen.

Monesti muslimit haluavat päästä stressaavasta työelämästä eroon ja palvoa Jumalaa moskeijoilla. Jos rahaa tulee valtiolta tilille helposti, niin moskeijoilla ehkä käydään, mutta ne muutetaan tukikohdiksi toisten ja neljänsien vaimojen projekteille. Naiset kaduilla ovat niin hemaisevia, ettei yksi vaimo enää riitä.

Ihminen joka pettää muita on ovela omasta ja monien muidenkin mielestä. Mitä voi sanoa ihmisestä joka pettää itseään?

Kuulin tässä äskettäin, että Koreassa ja Kiinassa kristityiksi kääntyneet käyvät ympärileikkauksessa. Jeesuskin oli ympärileikattu. Suomessa ympärileikkauksen ovat kokeneet varomattomasti sukupuolielintään käyttäneet häntämiehet.

Eräs suomalainen tuttuni kertoi kuinka häneltä meni ”pintelijänne” poikki kun tuhdimmassa kunnossa ollut nainen intoutui kirittämään liiaksi laukalle. Lääkäri kertoi, että kyse on samasta operaatiosta kuin ympärileikkauksessa. Vanhemmalla iällä kyse on vain kivuliaammasta asiasta. Tutulleni kävi vielä nolosti, kun sairaalasta päästyään hän meni paikalliseen yökerhoon ja joku vanha naistuttu kättä päivää- tervehdyksen sijaan perin tuttavallisesti tarrasi jalkoväliin ja puristi tuhdisti. Tuttuni kertoi kuinka hän kivusta tuskissaan käpertyi maahan. Tuo nainen kuulemma häpesi temppuaan niin paljon, että muutti paikkakunnalta. Onhan tuollainen pikkupaikkakunnalla nolo juttu, josta puhuttiin kuukausia.

Siis ympärileikkaus yleistyy maailmassa mitä erinäisimmistä syistä. Monet muslimiksi kääntyneet havaitsevat, etteivät pääse naimisiin ennen kuin lääkärin veitsi on tehnyt viiltonsa. Jotkut tosin muistavat viiltojen sijaan leikkauksesta palaneen esinahkansa käryn. Tämä ei varmaan ole yhtä koomista naisten kannalta, jotka odottavat valmiiksi muslimiksi muotoiltua miestään. Naiset saattavat pitää jopa mauttomana tällaisen asian mainitsemista, mutta se on totinen paikka miehelle – ensin itketään ja myöhemmin hieman jo nauretaankin.

On nimittäin aivan eri asia kokea ympärileikkaus ennen kuin öisin esiintyy erektiota itsestään. Tuskaa kestää kuukausien ajan. Se on hinta, jonka muslimiksi vanhemmalla iällä kääntyvä mies usein joutuu maksamaan siitä, että saa nuoren muslimivaimon. No pain, no gain. Monet valitsevat mielummin eronneen, jonka vanhemmat eivät enää aseta niin kovia ehtoja.