‘Arabimusiikki on kuin naisen nautinto. Se tuntuu vellovan yhden pisteen ympärillä ja alati uusia purkauksia tuntuu kumpuavan esiin’. Näin kuvailtiin arabimusiikkia noin sadan vuoden takaisessa euroopassa. Pahimmillaan jotkut vanhemman polven suomalaiset alkavat sitä kuullessaan voida pahoin. Kuin tylsällä poralla porattaisiin hampaita ja homma ei tunnu päättyvän koskaan. Tietty sukupolvi arabeja lumoutui Egyptin kultakurkun Umm Kulsoumin musiikista. Miespuolinen yleisö hullaantui vanhojen mustavalkoisten nauhoitusten perusteella tuosta jo silloin tukevasta naisesta, jonka ääni herätti värinöitä arabimassoissa, miltei samaan tapaan kuin mitä Elvis sai aikaan länsimaissa.
Eurooppalainen vaati ennen miehekästä marssimusiikkia, jotta voi nostaa oikeaa kättä pystyyn, kuin fallos-symboliksi. Elvis oli monille suomalaisille lässy, joka liittyi vasta 1960-lukuun. Bill Haley oli mies, jonka musiikki olisi saanut kaatelemaan kapinamielellä autoja, kuten Tukholmassa huhujen perusteella tapahtui.
Vanhemman polven suomalaiset vitsailivat 1980-90-luvuilla Suomeen tulleiden marokkolaismiesten parrasta. Poikien täytyi kasvattaa parta, että äidit kykenivät erottamaan pojat tyttäristä. Muslimit olivat harmiton lisä maassamme. Eräs Helsinkiin muuttanut tuttuni kertoi minulle, että tapasi Helsingin yökerhomaailmassa jo 1980-luvulla marokkolaisen julkihomon. Miehellä oli nahkahousuissa tuuletusaukot kannikoiden kohdalla, kai lisäämässä vetovoimaa. Hän kertoi siis tämän jutun kai härnätäkseen minua sen jälkeen, kun olin kääntynyt islamiin. Silloin 1980-luvulla olisin varmaan kysellyt häneltä miksi oli moiseen tutustunut yökerhossa, jos sellainen ilmestys kerran iljetti.
Nyt saa lukea militantista islamista. Nuoret suomalaiset äärioikeistolaiset lukevat fantasia-kirjallisuutta, siinä missä oma sukupolveni ”ravitsi” itseään sotakirjallisuudella. Voin vain kuvitella mielessäni nuoren äärioikeistolaisen miehen televisiossa selittämässä, kuinka pelottaa liikkua kaduilla kun mustaihoiset miehet vaikuttavat niin kiihkomielisiltä. Osallahan on jopa Osama bin Laden- parrat päällä. Sellaisista kokemuksistahan saa traumoja. Pojat ei 20-vuotiaina enää pääse koulukuraattorille puhumaan peloista, vaan sen jälkeen on täytynyt hakea turvaa nettiverkostoista, jossa samanmieliset ”patriootit” jakavat pelkotilojaan. Pahimmillaan pelkoja lievitetään päihteillä. Joskus rohkaisuryyppy saa jopa jonkun innostumaan parin, kolmen kaverin kanssa jahtaamaan yksinäistä mustaa miestä takaa. Näin kävi Helsingin metrossa kuulemma viikko pari takaperin.
Aloitin musiikilla ja siis ajattelin päättää musiikkiin. Intialainen ja kiinalainen ruoka on loistavaa ja niistä kulttuureista puhuttaessa suomalaiset muistavat mainita ruoan. Arabimaista tai Turkista palaavat suomalaiset manitsevat napatanssin. Osalle käärmemäisesti napaansa heiluttavan naisen näkeminen oli ollut jopa niin kiihkeä kokemus, että ovat siitä lähtien alkaneet kuunnella shown ohessa myytyä napatanssikasettia. Ja kateellinen vaimohan on sen jälkeen lähtenyt napatanssikursseille, jotka ovat keski-ikäisten naisten keskuudessa suosittuja Suomessa. Ei ole suomalaisten euroviisukappalekaan muuten kaukana tuosta napatanssimusiikista.
Siis nykyisellään ”islamilaisesta” arabimaailmasta Suomeen on rantautunut musiikki ja tanssikulttuuri, jotka ovat islamilaisittain kiellettyjen asioiden listalla. Onko päiväkohtainen islamilainen radikalismi siis vain jonkinlaista katkeruutta elämän vaikeuksien ja odotusten edessä. Toki länsimaiden härski toimintakin – vrt Irak ja Afghanistan – on herätellyt tanssista ja pilvestä lumoutuneita arabimassoja. Riittääkö se, että elämässään pettyneet ja syvälle syntiin vajonneet musliminuoret laittavat räjähdevyön lanteilleen ja ajattelevat islamilaista ummaa tehdessään itsemurhan. Eräs radikaali arabimuslimi, joka taivuteltiin yhteistyöhön amerikkalaisten kanssa kuulemma tilasi valtavia annoksia pornoa hotellihuoneestaan. Hänen palveluksensa toisten muslimien pettämisessä olivat kai sen arvoisia, ettei tuosta nostettu meteliä. Minkälaisen kuvan saakaan vastapuoli muslimeista, joiden puheet on tiukkoja, mutta oma toiminta aivan muuta. Olisiko sama radikaali muslimi saanut CIA:n edustajat jopa kääntymään islamiin, jos olisi ollut tuon uskon läpitunkema omassa elämässään? Vihollisten tappamisen sijaan islamia pitäisi elvyttää omissa sydämissä ja omassa elämässä.