JUNTTIMUSLIMI IHMETTELEE

Suomalaiselle naiselle kerrotaan kuinka he ovat onnekkaita. Heillä on urat ja tossun alla olevat aviomiehet, jotka pelkäävät olevansa sovinisteja vielä kaiken tämän jälkeenkin. Pohjoismaisen naisen malli elää ja voi hyvin. Olen nähnyt ruotsalaisnaisia yläosattomissa monissa turistikohteissa. Mies on aika heikoilla uimahousuissaan sellaisella altaalla.

Onko siis naisen siveyden vaaliminen vain puhtaasti miesten itsekkyydestä lähtevää? Veikko Lavi lauloi aikanaan takarivin Taavista. Taavista kasvoi heikko yksilö, koska kun ”muita kodin lämpö ympäröi, Taavin äiti rakkautensa muille möi”. Tämä kertoo siitä, että kodin lämpö ympäröi sen aikaisten kotiäitien perheissä. Voiko tuollaista tavoittaa tänä päivänä. Äiti myy itseään – meikkaa ja pitää tavaransa edustuskelpoisena – vaikkei ilotyttö olisikaan. Ura vaatii suhteiden yllä pitämistä ja verkostautumista. Kuitenkaan uraan satsaava nainen ei kykene antamaan lämpöään täysipainoisesti lapsilleen. Lapset ovat maksumiehinä suomalaisen naisen myyttistä sankarikertomusta rakennettaessa.

On valitettavaa, että naisen kotona oleminen nähdään jokisikin miehen halujen palvomiseksi. Naisen muka pitää elää vain miehensä uran kautta yms. kuulee esitettävän. Miten lapsille annettava aika? Riittääkö tarhantätien korvikeäitiys ja usein vääristyneet arvot?

Suomalainen nainen on ehkä vapautettu jostakin, mutta samalla häntä ajetaan omaksumaan vain yksi naiseuden puoli, joka tekee rahaa yhteiskunnalle, mutta aiheuttaa hallaa perherakenteelle. Kuinka moni nainen vaihtaakaan miehensä työkaveriin ja siitä taas uuteen työpaikkaromanssiin? Mitä rakkautta jää enää lapsille tällaisen rakkauden jakorasian jäljiltä?

Uskon, että suomalainen nainen ja koko yhteiskunta on trimmattu kilpailuyhteiskunnaksi viimeisen päälle. Tämä kiihtynyt vauhti tuhoaa seuraavan sukupolven kapasiteettia ja tekee islamilaisen elämänmuodon houkuttelevaksi äitinsä rakkautta vaille jääneille lapsille.

Lukuisat Euroopan maat ovat Ranskan vanavedessä kieltämässä kasvot peittävän burghan käytön. Naiset kuulemma ovat alistetussa asemassa ja piiloitettuina hunnun alle.

Varmaankin lähes jokainen parikymppinen nainen on tiukoissa farkuissa tai minihameessa katseita puoleensa vetävä ilmiö. Miehille on annettu penis ja aivot, muttei verta riittävästi molempien käyttämiseen samanaikaisesti. Tämän takia yhteiskunnan rauhan vuoksi olisi syytä pitää julkinen tila ennemminkin aivoilla suoritettavaa ajattelua varten. Jostain kumman syystä pornoaddiktio on leviämässä länsimaisissa yhteiskunnissa vauhdilla. Raja naisten vaatetuksessa on kutistumassa olemattomiin.

Nuoret naiset eivät enää ole huolissaan pelkästään liikakiloista tai meikkauksista. Nykyisin mennään jo “kaunistelemaan” intiimit alueet. Silikonilla muotoillaan naisten tuherot esteettiseksi kokemukseksi. Tällaista tarvitaan kai tehostamaan itsetuntoa, ettei miehiltä satele ilkeitä kommentteja. Nuoret miehet ovat jo nähneet tuhatmäärin naisten elinten kuvia netistä ja siksi saattavat kaivata oman mielikuvan mallista myös tyttöystävän pöheikön kätköistä. Miestä toivovat nuoret naiset ovat valmiit menemään plastiikkakirugille varmistaakseen kysyntänsä miesmarkkinoilla. Eikö hyvä ja äidillinen luonne enää muka riitä? Huntu symbolisoi hyvää äitiä, joka tarjoaa sulonsa vain oman miehensä katseltavaksi. Onko se siis kielletty symboli?

Omaan sähköpostiinikin satelee satamäärin viagra-ilmoituksia ja henkilökohtaisen oloisesti kirjoitetut sähköpostit vihjaavat minulla olevan noin viiden sentin vaje housuissani. Plastiikkakirurgit mielellään auttavat mihin viagra ei pysty.

Tämä kaikki touhu vain lyhyttä maanpäällistä vaellusta varten. Eikö siitä pitäisi olla kiitollinen minkä Jumala on antanut?

Menossa on maailmankatsomusten välinen taistelu. Esivanhempani turvasivat Jumalaan ja siksi he pitivät pintansa kommunismin edessä. Jumala salli länsimaiden voittaa vihaisen oloiset opit kummunismista natsismiin. Tässä oman aikamme taistelussa ns. länsimaat ovat vuorenvarmasti väärällä puolella. Jokainen rehellinen ihminen tulee vaihtamaan ihmisen todellisiin kaipauksiin vastaavan islamin arvoihin. Muslimit lisääntyvät länsimaissa ja siksi kai huntukiellot kertovat enemmänkin epätoivoisesta puolustustaistelusta, jossa sortotoimenpiteet kiihtyvät ennnen islamin lopullista läpimurtoa.

Missä on naisen oikeudet säädellä mikä on kaikkien miesten katseltavissa. Saako edes pöheikkönsä peittää?

Vihreiden listoilla oleva bloggaaja Husein Muhammed on alkanut väitellä rodunpuhtaustohtori Halla-ahon kanssa blogien välisessä taistossa. Husein Muhammedille on nostettava hattua siitä, että hän on pakolaislapsesta ponnistellut oikikseen ja vielä selvinnyt sieltä. Valitettavasti tuossa prosessissa hän on vieraantunut aika kauaksi islamista. Hän on muun muassa aika voimakkaasti vaatinut muslimeita elämään maassa maan tavalla ja jopa tuominnut keskeisiä islamiin kuuluvia piirteitä. Siinä on syytä nostaa hattua, ettei hän äänten toivossa ennen vaaleja kuulemma myöskään teeskennellyt olevansa hurskas muslimi ja tullut moskeijoihin norkoilemaan. Toisaalta muslimin pitäisi käydä vähintään perjantai-rukouksissa, mikäli hän muuna aikana rukoilee kotonaan.

Halla-aho koskettelee herkkää aihetta. Suomalaisilla alkaa olla pinna aika kireällä pakolaisten kanssa. Kosovon Shkupollin teko ei osaltaan lisännyt suomalaisten halua kantaa suurempaa osuutta maailman pakolaisongelmasta. Ahtaajien lakko kertoo siitä, ettei maassa paljoa ole solidaarisuutta edes pienipalkkaisia suomalaisiakaan kohtaan. Tuntemani ahtaajat ovat tätä nykyä vaihtaneet vasemmistoliitosta ja ovat perussuomalaisten äänestäjiä juuri miehekkäänä pitämänsä rasismin takia.

Ohjaaja Catherine Bigalow sai oskarin ja kiitti tunteikkaassa puheessaan amerikkalaissotilaita, jotka kuulemma uhraavat henkensä jonkin tärkeän asian puolesta Irakissa ja Afghanistanissa. Taas esimerkki naisesta, joka on jonkin yksittäisen tarinan perusteella muodostanut käsityksen tilanteesta Irakissa tai Afghanistanissa. Miten juuri tyhmimmät naiset pyrkivätkin eturiviin. Tunnen viisaita naisia, mutta he eivät ole narsistisia pyrkyreitä. Samaa tunteikkuutta on Halosellakin, jonka mukaan Afghanistanissa soditaan jonkin hyvän asian puolesta. Varmaan Haloselle on kerrottu keksitty tarina afghanistanilaisesta naisparlamentaarikosta ja nuoresta naisvoimistelijasta, jotka teurastetaan julmasti lesbosuhteen takia. “Missä on vihjeä nappi pejkele”, huutaa Halonen kun pitää lähettää joukkoja surman töihin Afghanistaniin.

Rukoilen Jumalaa antamaan afghaaneille kärsivällisyyttä ja sitkeyttä iskeä vihollisen kimppuun mahdollisimman suurella tehokkuudella niin, että heidän halunsa loisia maassa päättyy. Olisi helppo sokaistua vihasta saastaisten amerikkalaissotilaiden maahantunkeutumisen vuoksi. Afghanistanilainen miehen malli on kuulemma väärä. Joku New Yorkilainen perärotkojen perässä kuolaava jenkkikö pystyisi antamaan mallin elää lyhyt elämä tarkoituksellisesti? Joka on kerran kokenut Luojan suuruuden sydämessään ei voi koskaan katsoa ylös saastaiseen suurkaupunkielämään. Olenkin vakuuttunut, että aika on kohta käsillä kun pahan voimat alkavat päästää otettaan Afghanistanista

Kieltämättä koen jonkinlaista toivoa kuullessani afghanistaniin lähetettyjen palkkasotilaiden saavan surmansa – Mitä suurempi erä kerralla sitä parempi. Jumala on antanut apuaan mm. CIA-toimiston tuhoamisen yhteydessä. Toki toivoisin 19-vuotiaden poikien kääntyvän mielummin islamiin. Jossain lehdessä kerrottiin, että ulkolaisten sotilaiden kuolemien määrä saavutti huippunsa vuonna 2009. Ensimmäisen kahden kuukauden aikana tänä vuonna on kuitenkin kuollut kaksi kertaa enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Saavutettiinko huippu siis viime vuonna, voi kysyä. Propagandalla voidaan muunnella totuutta, mutta näyttäisi, että afghaanit ovat saaneet vastarintansa vahvistumaan tilanteen vaatimalla tavalla.

Amerikan johtoon on valittu musta mies, joka on totisesti kirottu. Hänellä on kuulemma jotain islamilaista taustaa ja siitä huolimatta on päättämässä tällaisesta politiikasta. Halla-ahon porukat siis ovat tämän mustan Obaman joukoissa islamia vastaan.

Itse kaipaan George W. Bushia takaisin. Bush sentään käänsi Bill “sikari” Clintonin moraalittoman politiikan kurssia Yhdysvalloissa. Lisäksi Bush soti Irakissa ja samalla vältti Afghanistaniin menon suuremmalla voimalla. Irakissa oli jotain suoarabeja, joiden vuosituhantista elämänmenoa Saddamin hallinto kuulemma hävitti. Mitä tapahtuu Afghanistanissa? Eikö afghaanien elämäntavalla ole arvoa? Tällaista 9-vuotista sotaa yllä pitämällä olot eivät varmnaan ihmisillä parane edes verrattuna taliban-hallintoon.

Jumala antakoon meille kärsivällisyyttä. Maailma ei ole paratiisi. Kenties kaikessa viisaudessaan Jumala antaa afghaaneille mahdollisuuden päästä paratiisiin sotiessaan pyhää sotaa, josta on päättänyt saatanan kanssa liitossa oleva New Yorkin, Lontoon ja Washintonin pahuuden akseli.

Lueskelin tässä Väinö Havaksen elämäkertaa. Mies oli kirkkoherra ja kansanedustaja, joka kuoli sodassa. Hänen runonsa ovat väkevää luettavaa. Hän viitoitti pojalleen miehen tien. Kolme luotia saanut isä oli viimeistä kertaa poikansa kanssa saunassa. Poika kysyi isältä tuleeko vielä neljäskin osuma seuraavalla reissulla jatkosodassa. Väinö Havas totesi saunan päälle syvämietteisesti, että: ”eiköhän se ruumis ole jo puhtaaksi pesty”. Hänellä oli ennakkoaavistus kuolemastaan.

Hänen joukossaan sotineet kritisoivat häntä aiheetta ja hän koki vain siinä Jumalan riisuvan hänen ylpeyttään. Väinö Havas kohtasi kuoleman tietäen tehneensä velvollisuuden, joka hänen eteensä tuli. Tässä on mielestäni kyse muslimin hengestä – ei toisen posken kääntävän kristityn.

Kansanedustaja olisi varmaan voinut välttää rintamakomennuksen, mutta sisältä kumpuava voima esti taipumasta ruumiin halujen takia. Havaksen runo autuaat hullut on myös koskettavaa luettavaa. Hän kysyy lakkaamatta: Miksi nousta vaivaan sanansaattajaksi taivaan? Miksei kaavussa oppineen tai hienoissa palatseissa ota vaan hiljaa vastaan omaa uskoaan? Mikä hulluus saa uskonmiehet kutsumaan ihmisiä Jumalan puoleen. Vastaus on selkeä: he ovat autuaita kaikki.

Tässä kyynelten maailmassa ihmiset haluavat kaataa taakkansa muiden kannettaviksi. Ongelmaista ihmistä kannustetaan menemään psykiatrin luokse tai ilmaisemaan pahoinvointinsa muille työpaikalla. ‘Meni hermot’ riittää vastaukseksi.

Ennen miehellä oli hienoa ja karismaa lisäävää viilto poskessa ja useampia arpia sielussa, joita kokemuksista äärimmäisin – sota – oli heihin jättänyt. Taakan kantaminen seuraavien sukupolvien onni ja hyvinvointi mielessä riitti esi-isillemme. Palkinto odotti taivaassa, jos kantoi taakkansa maaliin asti. Mitä he jättivät jälkeensä oli kysymys – ei se mitä he saivat elämästään.

Tällaisten miesten – ja myös uhrautuvien naisten – teoilla on arvoa. Se onko onnistunut puhuttamaan jonkun tytön sänkyynsä tai muuten vilpillisin keinoin saanut jotain hetken nautintoa elämässä on tästä iankaikkisuuden perspektiivistä käsin täysin yhdentekevää.

Meillä on Suomessa lähihistoriassamme Väinö Havaksen kaltaisia esikuvia, jotka olivat hengeltään islamin läpitunkemia, vaikkei islam ollut vielä varsinaisesti tänne levinnytkään. Sellaisten esikuvien pohjalle islam voi Suomessakin rakentua.

Alkuaikojen muslimien esikuvat ohjaavat ns. salafeja. Suomessa toimii ilmeisesti jonkinlaisia naisten johtamia salafi-järjestöjä. Suomalaisen naisen rooli ja arvot vaikuttavat siinä, että naisena voi hakeutua johtaviin tehtäviin. Kenties tällaiset salafi-tiput pitävät Halosta vielä idolinaan. Samaan aikaan halutaan edustaa oikeaa islamia, joka on löydetty islamin kotiseudulta Mekasta tai Medinasta salafismin muodossa.

Saudi-arabiassa naiset eivät saa edes ajaa autoa. Miten naisten pyrkiminen yhdistysten kautta johtaviksi puuhanaisiksi Suomessa sitten voi olla linjassa edes saudien salafismin kanssa, puhumattakaan todellisista salafeista?

Jos näin ajattelee profeetan seuralaisten kertomuksia, niin naiset olivat vahvoja uhrauksissa. Tarinat kertovat tyynesti miehensä kuoleman ottaneista naisista, jotka hoitivat lasta ja perhettä. Joissain tapauksissa mies oli poissa kotoa 20 vuotta ja kotiin palattua poika puolusti äitinsä kunniaa luulleen tätä vieraaksi mieheksi – koska oli ollut pieni isän lähtiessä maailmalle islamin asiaa ajamaan. Vahva basralainen nainen on jäänyt merkittävänä suufina historiaan. En ole kuullutkaan, että yhtään naista olisi kunnostautunut maallisen vallan asioissa ns. salafien aikana.

En koe miehenä aiheelliseksi tirkistellä naisten keskustelupalstojen tapahtumia. Olen käsittänyt kuitenkin, että maassamme on monia naisia, joilla on pyrkyä islamia edustavien kattojärjestöjen johtoon. Niissä tietenkin on mahdollista päästä rahan jaosta osalliseksi ja useinhan maahanmuuttajien kanssa naimisissa olevat suomalaisnaiset ovat samaan aikaan myös toimeentulon hankinnassa miehen roolissa omassa perheessään.

Kiinnostaisi tietää miten nainen kokee salafismin oikeaksi opiksi ja samaan aikaan säilyttää suomalaisen naisen mallin omassa toiminnassaan islamin sisällä? Itse koen tarvetta uskon antaa muuttaa itseäni, siinä kun se on mahdollista. Samaan aikaan kun annan islamin ohjata itseäni, en koe alistuneeni Jumalan ohella mihinkään ohuelti uskonnolliseen ja enemmänkin poliittiseen voimaan islamilaisen maailman sisällä.

Olen kuullut, että maassamme on alkanut esiintyä joitain naisia, jotka pelottelevat helvetillä, jos toinen nainen ei omaksu heidän versiotaan islamista. Onko kyse uskonnollisesta huolesta? Eikö kaikkien pitäisi murehtia omasta paratiisistaan? Näkisin mielumminkin taustalla olevan halua levittää “omaa versiota islamista”. Käännynnäiselle nousee helposti hattuun muutamat uskonkohdat, jotka on miestään hellästi silmiin katsoneena omaksunut. Saattaa olla taustalla myös vallanhalua tai rahallisia etuja, jotka pukeutuvat uskonnon kaapuun.

Bida johtaa harhaan menoon ja tämä on keskeinen käsite salafismissa. Mikäs keksintö naisten politikointi tai yhdistystoiminta sitten on?

Suomalaisia kehoitetaan olemaan luovia ja etsimään itselleen töitä. Ihanne on, että saa harrastuksesta työpaikan. Juha Vuorinen niminen henkilö alkoi kirjoittaa elämästään. Seurauksena huippusuosittu kirja: Juoppohullun päiväkirja.

Tarinat liikkuu radalla: Paikallisesta baarista tuli kainaloon päätä pitempi lady tai välillä hampaaton mummo. Onhan se kiva kuvailla törttöilyjään ja saada siitä vielä rahaa. En koskaan mene sänkyyn ruman naisen kanssa, mutta monen vierestä olen herännyt, laulaa puolestaan Freudin ja Jungin ja Marxin hengenheimolaisista koottu bändi.

Yhdelle tällaista elämää viettävälle tutulleni tuli 35-vuotiaana lapsi puoli vahingossa. Pieni alle kolme kiloinen tyttö. Nainen oli juonut alkoholia aika pitkälle raskauden aikana, koska ei tiennyt olevansa raskaana.

Voin kuvitella, että kuolinvuoteella makaavana tuttuni on vaivautunut. Vaikea kertoa tyttärelle, ettei tämä ollut toivottu ja oli saanut alkunsa melkoisen juomaputken aikana. Pari vuotta oli sitten hermot kireenä yritetty äidin kanssa ja lopulta mies oli päässyt taas vapaaksi paikalliseen baariin. Tytär oli saannut silloin tällöin syyllissyyttä potevalta isältä jotain rahallista tukea. Isäksi sanottavaksi hänestä ei enää ollut. Katkeran tyttären luottamus miehiin ja usko avioliittoon oli ehtinyt mureta. Lupauksia pettäviä lurjuksia kaikki tyynni, kuten isä.

Toivon uhkakuvan olevan ylimitoitettu ja, että tämä tuttuni saa jostain Korkeammalta voimia ryhdistäytyä. Ennuste ei ole hyvä.

Kiitän Jumalaa, että minun isäni täytti tonttinsa täysin määrin. Kun kuuntelen juoppolallien rallattelua ja intoa lukea, joidenkin vieläkin suurempien juoppuhullujen päiväkirjoja, mieleni muuttuu synkäksi. Onko se vielä pilailun aihe?

Katselin arkkipiispaehdokkaiden Miikka Ruokasen ja Kari Mäkisen keskustelua terästettynä emeritusprofessori Heikki Räisäsellä. En tiedä miten keskivertosuomalainen koki tuon ohjelman, mutta minulle siinä oli rivien välissä kertomus siitä, miksi islam alkaa olla ainoa uskonto maassamme, jonka pohja kestää. Kristinuskon edusmiehillä ei kestä kivet (käyttääkseni tällaista ulkomaalaista lainaa olevaa nuorisokieltä) julistaa Jumalan valtiutta yli maan tämän maallistuneen aikamme keskellä. Sitähän voisi leimautua hulluksi.

Miikka Ruokanen oli suoraselkäisimmän oloinen, joka selkeästi halusi esittää kirkon auktoriteetin olevan vahvalla pohjalla, Raamatussa. Emeritusprofessori Räisänen kertoi Raamatun kannan homoseksuaalisuuteen olevan selvästi tuomitseva – jopa kivitystuomion paikka. Hän näki jonkinlaisen inhimillisyyden Raamattua korkeampana auktoriteettina. Räisäsen oma usko mureni 40 vuotta sitten, koska neitseellinen syntymä meni yli käsityskyvyn. Hänen mukaansa kirkon voitolle 200-300-luvuilla päätyneet kannat ja jopa uskontunnustukset olivat vastauksia, jonkinlaiseen kilpailuun tuona aikana. Siksi ne ovat menettäneet tehonsa.

Muslimina uskon, että jos Jumalan ilmoitus olisi tullut täydellisenä tuolloin, ei Jumalan olisi tarvinnut lähettää enää Muhammedia. Jeesuksen sanoma vääristeltiin hyvin pian hänen kuolemansa jälkeen. Yksijumalaisuudesta tuli kolmijumalainen.

Miikka Ruokanen esitti jonkinlaista teflon-kristittyä, jonka kantti kestää kuolla oppinsa puolesta vaikka saappaat jalassa. Hän oli kuitenkin oikeassa sanomalla, ettei uskonto voi olla mikään kulttuurikokemus, vaan siinä täytyy olla vastaus myös iankaikkiseen elämään. Itse en löydä sitä kuitenkaan kirkon uskontunnustuksesta ja siinä esitetyistä tuonelan tapahtumista.

Emeritusprofessorin ohella ehdokas Kari Mäkinen oli enemmän maallisen version kannalla. Heille uskonto tuntuu olevan jonkinlaista humanistisesta hengestä lähtöisin olevaa inhimillisyyttä. Tässä keinottelua suosivassa ajassa on inhimillistä erota kirkosta ja liittyä kirkkoon häiden ajaksi tai presidentiksi nimittämisen jälkeen. Jos siitä on hyötyä. Varmaan kulttuurikokemuksia keräävässä maailmankuvassa kaikkea pitää kokeilla jopa homoseksuaalisuutta. Kohta se kuuluu varmaan ns. yleissivistykseen. Vastaus elämän rajallisuuteen siis lähtee maksimaalisten kulttuurikokemuksien tai nautintojen hamuamisesta. Heidän maailmankuvassa ei haastattelun perusteella näkynyt halua miellyttää Jumalaa ja tehdä hyviä tekoja.

Peilikuva kansasta. Moni viinaa kittaava suomalainen vierastaa kilvoittelua uskon tiellä. Paheiden summahan on kuulemma vakio, ovat jotkut kirjaviisaat heitä opastaneet. Siis ei tarvi ponnistella. Tietenkin saatana on ovela ja luikertelee sisään sydämeen moninaisin tavoin. Me voimme ylpistyä ja alkaa tuomita toisia. Meidän onkin oltava tietoisia omasta syntisyydestämme ja nähtävä muiden hyviä puolia. Näin usko kasvaa.

Silti ajatus siitä, että mitään ei tarvi tehdä on vaarallinen. Luonnossa kaikki mätänee, niin myös sielumme, ellemme hoida sitä. Eikö millään ei ole väliä paitsi omalla nautiskelullamme? Kuinka paljon pahaa tämän ajattelun kanssa voikaan ihminen tehdä? Lapset laiminlyödään – muutkin juo, vaimennetaan soimaavaa omaatuntoa – puolisoa petetään hetken kiihkon takia ja sitä sitten kadutaan loppuelämä.

On sanottu, etä kakkien hyvien tekojen takana on jokin salaisuus. Ihminen voi olla syyllistynyt johonkin omasta mielestään niin hirvittävään asiaan, että haluaa omistautua Jumalan palvonnalle loppuelämäkseen. Kenties jotain tällaista löytyy ns. pyhimyksienkin taustalta.Tärkeää onkin juuri katuvaisuus ja halu hyvittää ja olla olla tekemättä samaa asiaa uudestaan. Kalifi Omar oli käydä Muhammedin kimppuun ja katui lisäksi loppuelämänsä sitä, että oli esi-islamilaisen tavan mukaan haudannut tyttärensä elävältä – siis ennen käntymistään islamiin. Tänä päivänä hän ansaitsee suuren kunnioituksen muslimien mielissä ja rukouksissa.

Kaikki me teemme virheitä ja syntiä. Itse profeetta katui syntejään joka päivä – ja kuinka paljon ansioita hänellä olikaan verrattuna hänen synteihinsä. Muistammeko me pelätä riittävätkö meidän ansiomme Jumalan edessä?

Jumalan säätämät lait ovat tosia kaikkina aikoina. Jos vallanhimoon taipuva kirkko menee siunaamaan jumalatonta elämänmenoa, ei se tee synnistä puhdasta. Mitta ei ole kirkon tai moskeijan kaverien antama hyväksyntä, vaan se hyväksyykö Jumala meidän tekomme. Islamin keskeinen teema on vilpittömyys. Turha näyttää muille ihmisille, Jumala tietää kaikki salaisuutemme. Olemme totalitäärisessä maailmassa eläviä olentoja. Jumala näkee kaikki asiamme. Jos me haluamme salata paheemme kaikkinäkevältä Jumalalta, ei se onnistu – meistä tulee korkeintaan vainoharhaisia. Katukaamme siis syntejämme ja myöntäkäämme lankeamisemme Jumalan edessä. Olemme kuitenkin saaneet häneltä elämän lahjaksi.

Tunnustan Jumalan oikeuden minun elämääni ja siksi mihin sitä käytän on ratkaisevaa. Ihminen voi ajatella, että kirkko on niin suuri mahti, että edes kaikkinäkevä Jumala ei uskalla sinne tulla mestaroimaan sen päätöksiä.

Jos joku totalitäärinen valtio tai kirkko haluaa valvoa meitä, niin kyse on varkausyrityksestä. Jumalan luoman ihmisen sielu halutaan varastaa yhteiskunnan tai sen eliitin käyttöön. Monet ovat heikkoja uskossaan ja taipuvat Jumalan sijaan maallisen vallan puoleen. Huoli toimeentulosta, kiintymys paheisiin ja muut seikat ohjaavat toimintaamme enemmän kuin halu miellyttää Jumalaa.

Lutherilainen kirkko on melkoisella vedenjakajalla. Suo siellä, vetelä täällä, jos perusta ei ole vahva. Varmaa on kuitenkin, että moskeijoihin on odotettavissa lisääntyvässä määrin suomalaisia ex-lutherilaisia. En kirjoita tätä siksi, että näkisin kristinuskon islamin vihollisena. Sen piiristä tulee varmaan parhaat muslimit tulevaisuudessa. Maallistuminen ja jumalattomuus on suurin uhka ja näyttää, ettei kansankirkon kiviseinät kestä sitä painetta.

Valitsemalla islamin, me valitsemme usein köyhyyden ja yhteiskuntamme halveksunnan. Tällä voi olla hyvä vaikutus uskomme vahvistumisen kannalta. Kirkon hienoissa kaavuissa ja mahtavan omaisuuden keskella Jumalaan turvaaminen tulee mieleen vasta jos rahat tai muut keinot loppuu – jos edes silloinkaan.

Olen mielenkiinnolla seurannut kuinka vihreät alkavat olla puolue, joka asettaa teemat – perussuomalaisten ohella -, joista keskustellaan ja kiivaasti. Viimeksi kettutytöt kävivät kuvaamassa turkistarhoilla ja niistä levinneet kuvat olivat aihe kallispalkkaisten ihmisten suurelle keskustelun aallolle. En sano olevani eläinten kiduttamisen kannalla. Profeetta rakasti eläimiä ja erityisesti kissoja. Kerran hänellä oli hyvää sanottavaa ilotytöstä, joka ruokki koiraa.

Omassa ajassamme on kuitenkin jotain erikoista. Kuvat saattavat järkyttää meitä, vaikkei ne koskisi meidän omaa elämäämme. Usein näiden kettutyttöjen ideologiassa on samaan aikaan ihmisvihamielinen sävy. Nuoret naiset puhuvat lastenvaunuterroristeista. Heidän silmissään ylpeinä lastenvaunuja työntelevät naiset ovat jonkinlaisia terroristeja. Lapsen saaneet naiset nähdään röyhkeästi kiilailevina ja huomiota vaativina naisina. Koulutetut kettutytöt katsovat, että sellaiset ovat valinneet helpon tien. Itse he opiskelevat ja menettävät parhaat vuotensa. Tämähän katkeroittaa tietenkin. Hoivavietti on monilla siirtynyt lapsista eläimiin.

Kyse ei ole pelkistä nuorista naisista, vaan maassamme vallitsee muutenkin lapsivihamielinen ilmapiiri. Lapsen melusta valitetaan helposti, mutta rappukäytävässä tai naapurissa mylvivän juopon toimintaan ei haluta puuttua. Nehän voivat käydä päälle. Helpompi on mennä pudottelemaan yläkerran lapsiperheen postiluukusta lappuja, joissa valitetaan lasten aiheuttamasta metelistä. Muslimeillahan on usein 4-10 lasta ja niinpä ääntä lähtee. Välillä tällaisten ilkeiden naapureiden postittelu muistuttaa terrorismia. He ovat suoran toiminna ihmisiä – kettujen puolella lapsia vastaan.

Entisaikaan lasten meluun nähden oltiin suvaitsevia, mutta baareista kotiin äänekkäästi ja naapureita häiritsevästi palaavien melussa oli nollatoleranssi. Nyt on päin vastoin. Juuri krapulaa potevat “kärsivät” yläkerran lasten melusta 9 aikaan aamulla. He katsovat närkästymisensä oikeutetuksi. Baareissahan he käyvät ja eivät sitten rappukäytävän enemmän alkoholisoituneiden käytökseen halua puuttua – eihän sitä tietä koska itse törttöilee kännissä.

Vihreä-liike on jakaantunut pahasti. Osalla on ihan terveet arvot, mutta sitten on kaikenlaisia nettipornoa puolustavia käveleviä kasveja, joiden mukaan porno on hyväksi. Siinähän saattaisi homokin löytää terveet vaistot itsestään ja suoristua, jos ei saisi päivittäistä pornoannosta. Tällaiset haluavat mahdollisimman nopeasti lopettaa lapsuuden. Englannissa on esitetty, että viime aikaiset tapaukset, joissa 10-13-vuotias poika raiskaa, johtuvat juuri pornon katselusta. Miksei lapsia saisi varjella sellaiselta saastalta?

Fantasia-kirjallisuus, jota luetaan aikuisella iällä saattaa olla seurausta siitä, ettei kasvavien nuorten annettu olla lapsia. Heidät siirrettiin liian nopeasti naivista lapsen maailmasta kovaan maailmaan, jossa tieto on valttia. Liian moni hakeutuu fantasia-maailmaan myös päihteiden avulla.

Tämä on huutavan ääntä korvesta. Olen kuitenkin vakuuttunut, että islamilaisella elämäntavalla on annettavaa paljon tulevaisuuden Suomessa.

Kulttuurit kohtaavat – vain huomatakseen, etteivät ne ymmärrä toisiaan. Suomalainen mies menee Thaimaahan ja oppii kantapään kautta miten naisia siellä käsitellään. Pahimmat hyväksikäyttäjät kertovat uusille tulokkaille kuinka paikallinen nainen pidetään kurissa – verrattuna vaativaan suomalaiseen syöttöporsas-vaimoon. Thaimassa olo on kuin taivaassa.

Arabille Thaimaa on toki huvittelupaikka siinä missä suomalaisillekin. Pohjois-afrikkalaisilla ei useinmiten ole rahaa lähteä sinne. Suomi onkin eräs köyhän arabimiehen Thaimaa. Samalla tavalla kuin Viroa kutsuttiin aiemmin köyhän mehen Thaimaaksi suomalaismiesten parissa.

Suomeen tullaan ja kuullaan juttuja maassa kauan eläneiltä maanveljiltä, kuinka naiset ovat täällä niin miehen puutteessa, että maksavat saadakseen miehen. Paras tapa saada suomalainen nainen avaamaan rahanyörinsä on omaksua hurskaan muslimin rooli. Työnteko Suomessa on liian raskasta. Mies joka olisi valmis raskaaseen työhön saisi ihan hyvät ansiot Marokossa tai Tunisiassa. Siellä voisi elää islamilaisittain ja raataa perheen eteen.

Tyhmä työtä tekee ja viisas pääsee helpommalla. Vaimon sänkytarpeiden hoitaminen takaa elannon – ei huono ajatus. Sitä puuhaahan tekisi muutenkin.

Suomalaiset ovat oppineet Thaimaassa keinoja kuinka naiset saa otteeseen. Parhaimmissa tarinoissa kuulee, että sisko tulee kuukautisten ajaksi varavaimoksi, ettei mies vaan lähde. Moni suomalaismies on imarreltu siitä, että vaimo on niin huolissaan miehen tarpeista. Toki köyhyys varmaan johtaa tällaiseen ja usein kyse on eronneista naisista, jotka ovat lähteneet viimeisenä korttinaan Pattayalle töihin. Siis jos vielä on sauma saada ulkolainen mies, niin ollaan valmiita menemään aika pitkälle. Turpaan tuli siltä ensimmäiseltä thaikku-mieheltäkin. Muutaman tällin suomalaismieheltä ottaa vastaan helpolla sen koulun jälkeen.

Itse tarkastelisin Suomeen tulleita arabimiehiäkin jonkinlaisina seksituristeina, vaikka he sitten usein alkavat vuosien irstailemisen jälkeen harjoittaa moskeijoissa islamia – valitettavasti usein kääntyvät vielä tiukan linjan salafismiin.

Seksiturismia hakeva arabimiehen kurssi Suomeen tullessa voisi mennä seuraavan kaavan mukaan.

Ensimmäinen oppitunti: Pistä suomalainen vaimo katkaisemaan välinsä kääfir-sukulaisiin. Näin hänen ns. normaali järkensä katoaa. Sitten annat hänen olla tekemisissä vain sellaisten kavereiden vaimojen kanssa, jotka ovat opettaneet saman version islamista ts. rahat vaikka soskusta kuuluu miehelle. Miehellä on täysi oikeus käyttää tätä ”rahaansa” haluamallaan tavalla. Älä kuitenkaan kerro vaimolle, että säästät rahaa toista vaimoa varten – suomalaisvaimot ovat näissä asioissa nipottajia.

Toinen oppitunti: Kun olet tehnyt pari lasta vaimon kanssa kerro hänelle, että sinulla on islamin mukaan oikeus ottaa neljä vaimoa. Älä välitä naisen puheista, joissa hän muistuttaa sinun alkuihastusten aikaan sanoneen, ettei islamissa välttämättä mennä useamman kanssa naimisiin. Jos olet heikkona hetkenä luvannut ettet ota toista vaimoa – kiistä se. Älä kuitenkaan jää kiinni nettipornon katselusta ja pidä huoli, ettei ainakaan alastomien miesten kuvia näy koneella, ettei vaimo saa syytettyä sinua homoudesta, koska miehen ottaminen toiseksi vaimoksi olisi vaikeampi asia perustella islamin mukaan. Toisen vaimon hakemisessahan on kyse nuorten hehkeiden naisten seksiseuran hakemisesta. Sinun kasvot säilyy kun voit jättää seksipartnerisi vetoamalla siihen, ettei hän alkanut käyttää huivia. Sinun ei tarvi kertoa, että harjoitit seksiä menemättä naimisiin hänen kanssaan. Jatka toisen ”vaimon” etsimistä vanhaan malliin. Muista taas: miehenä sinulla on oikeus nautiskella haluamallasi tavalla.

Kolmas oppitunti: Ota salafismin tiukat aseet käyttöön ajaaksesi moskeijoista muuta mielipidettä edustavat pois. Propaganda toimii jos rivit pysyy yhtenäisinä. Syytä epäilijöitäsi harhaopista, bidaasta ja jopa menemisestä koraania vastaan. Aloita oman elämäntapasi levittäminen uusiin moskeijoihin tulijoihin. Muista kertoa, kuinka maailmassa naiset nääntyy miehen puutteessa ellet juuri sinä hyvänä muslimimiehenä tee velvollisuuttasi ja ota useampia vaimoja.

Edellä karrikoitu seksiturismi-opas arabimeisten Suomeen tulon evääksi. Kuinka pyörittää suomalaista vaimoa ja pitää samaan akaan useita rakastajattaria ja jopa samalla tehdä perhe ja saada lapsia.

Tässä jutussa aloitin suomalaisten miesten matkailusta. Samalla tavalla suomalainen mies tuskin lähtee Thaimaahan hyödyttämään paikallista väestöä ja tulemaan tasavertaiseksi partneriksi paikallisen naisen kanssa. Useimmille motiivina on lähteä omia mielihaluja toteuttamaan. Samanlaista esiintyy myös arabimiesten ja mustien miesten tapauksissa Suomessa. He tulevat poimimaan neitseelliset seudut, joita maailmassa ei enää ole paljoa jäljellä. Suomalainen nainen voi rakastua rasvatukkaiseen keikariin tulisestikin.

Jumala on ihmeellinen ja saattaa avata monet naiset kovienkin kokemusten kautta islamiin. Miehet voivat olla petollisia, Jumalaan turvaava ei pety koskaan. Otin tämän kipeän aiheen esiin, koska sitä esiintyy liiaksi. Vaikkei moskeijoiden väestä heitä olisi kuin ehkä kolmannes, ovat he sitäkin äänekkäämpiä kaksimielisten naisjuttujensa ja ”islamin” kanssa. Ensimmäinen motiivi tulla Suomeen jää jäljelle, vaikkei enää 40-vuotiaana naisia olekaan helppoa – ilman suurempia varoja – Suomesta saada. Voidaan jättää yökerhot ja tulla moskeijoista kyselemään. Välillä hirvittää, kun nuori tyttö tulee muslimiksi ja etsii miestä, ettei häntä vaan lyödä jonkin tuollaisen seksituristin matkaan. Joutuu islam koetukselle hieman liian nopeasti.

Älkää huolehtiko, hyviäkin miehiä on kaikissa kulttuureissa. Jumalaa rukoilemalla voi löytyä hyvä muslimi – suomalainen tai muun maalainen.

Ikuinen nuoruus on ihanteena tänään. Naiset rynnii punttisaleille puristelemaan viimeisetkin rasvat reisistään ja takapuolestaan. Madonnakin kai kokee 51-vuotiaana ansaitsevansa parikymppisen miesten ihailua. Kenties hän haluaakin pettää hieman itseään. Kyllä maine ja raha varmasti monen miehen haluja nostattaa Madonnan tapauksessa. Maailma on raadollinen.

Monta lasta synnyttäneen musliminaisen takapuoli muistuttaa kokonsa ja mallinsa puolesta pientä sohvaa. Sieltä hohkaa lämpöä miehelle ja syntyy uutta elämää maan päälle. Hedelmällisen naisen vartalo on aina kuvattu kurvikkaaksi. Ahtaista paikoista ei lapset ennen maailmaan mahtuneet. Moni pienen lantion omaava nainen kadehti reheviä kanssasisariaan. Kapeamallisilla ei ollut kysyntää äideiksi. Monet heistä antoivat henkensä lapsivuoteella – keisarinleikkausta kun ei tunnettu.

Toisin on 2000-luvulla, jolloin kaikki käänetään päälaelleen. Sairaalloisen laihat mallit eivät pahemmin lapsia voi harkita aktiiviuransa aikana. Työpaikoilla hoikat naiset saavat parempaa palkkaa. “Menestyvän” naisen ruumis alkaa muistuttaa miehen ruumista. Naiset ovat voittamassa naiseuttaan, kuten feministit opettaa. Naiseus ei ole enää sairaus. Mies vaan lasta hoitamaan kotiin ja teräsnaiset töihin.

Ilmeisesti jossain on olemassa joitain voimakkaan hoivavietin omaavia miehiä, joille töissä stressaantunut vaimo on miltei jumalatar. Ainakin tällainen tuntuu noilla uranaisilla olevan hakusessa. Tiukasti kriteereistä kiinni pitävät jakavat usein elämän toisen naisen kanssa, joka kannustaa töihin ja laittaa ruoat kotiin tullessa ja jopa jakaa sängyn öisin.

Näin muslimina näen naisen sankaruuden nimenomaan hiljaisessa perheen eteen ponnistelussa. Työpaikalta voi koska vaan saada potkut tuotannollisista yms. syistä. Kun olet tarpeeton, loppuu kiitokset ja palkka. Hoikka vartalo on helppo haudata, mutta mitä tekoja tuollainen uranainen elämässään ehti tehdä, joilla oli arvoa?

Äidin paikan täyttänyt nainen saa korkean arvostuksen silmissäni, eikä tässä ole todellakaan kyse mistään vilpillisestä imartelusta. Lasten silmissä äidin esimerkki jättää lähtemättömän jäljen. Lapsi voi jossain vaiheessa kapinoida äitinsä kanssa. Väsynyt äiti voi joskus olla kohtuuttoman tiukka. Kasvaessaan vanhemmaksi itse tuo lapsi joutuu itse samoihin tilanteisiin ja saa varmasti voimaa muistaessaan hyvän esimerkin – oman äidin – kärsivällisyyttä. Profeetta teroitti äidin merkitystä moneen kertaan.