JUNTTIMUSLIMI IHMETTELEE

Monissa islamilaisissa maissa eronnut nainen joutuu usein hyvin epäkiitolliseen tilanteeseen. Toiset naiset alkavat vierastaa häntä. Naiset eivät halua kutsua sellaista naista kylään, koska pelkäävät tämän viettelevän miehensä. Erityisesti jos ko. naisessa on vielä jotain viehätysvoimaa jäljellä. Onhan tunnettua, että lesken (eronneita kutsutaan kaunistellen leskiksi monissa maissa) on vaikeampi välttää miehen vetovoimaa kuin sellaisen vanhan piian, joka ei ole koskaan ollut miesten kanssa. Kun on tietyn iän ylittänyt, neitsyyden säilyttäminen tulee helpommaksi, lesken on puolestaan vaikea varjella siveyttään ennen kuin vanhuus lopulta rypistää viimeiset mehut pois.

Toiselta puolen katsottuna, monet miehet eivät halua vaimojensa olevan tekemisissä eronneiden naisten kanssa. Onhan tunnettua jo länsimaissakin, että eronneiden ihmisten ympärillä olevilla ihmisillä on moninkertainen riski ajautua itsekin eroon. Näin oman vaimon päästäminen lohduttamaan eronnutta, on vähän kuin omaan kaivoon kusemista.

Länsimaisisssa yhteiskunnissa vaeltelee lukematon joukko naisia, jotka ovat miesten syliä päässeet kokemaan ja levittävät pettymystään miehiin ja toisaalta viettelevät työpaikoilla ja muissa tiloissa vastaan tulevia miehiä sumeilematta – jos vaikka olisi jotain uutta opittavaa tai jopa toivoen, että vielä olisi herrasmiehiä jossain. Samat naiset myrkyttävät ympäristössään olevien naisten sydämiä ja usein seurauksena naisten itsekkyyden herättäminen ja avioero epidemia leviää. Lapset kärsivät tällaisesta. On mielenkiintoista, kuinka syvälle naisten sielun syövereihin sukeltaneet naistutkijat ovat päätyneet sellaiseen johtopäätökseen, että toinen nainen osaa tuntea miltä naisesta tuntuu.

Avioliitossa miehinen ajattelu täyttää sen puutteen, mitä naisessa ei itsessään ole. Samalla tavalla miehen on syytä mennä naimisiin ja kasvaa ihmisenä – naisen tarjotessa peilin hänelle. Feministit puolestaan ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että loppujen lopuksi naiselle on parempi kääntyä lesboksi.

Avioeroja sattuu. Se ilmiö tunnettiin jo islamin alkuaikoina. Joskus tapahtui, että kaksi ihmistä eivät sopineet toisilleen ja molemmat onnistuivat avioliitossaan toisella kerralla. Islamilaisessa maailmassa eronneen naisen uudelleen naimisiinmeno – jos ero tapahtuu pidemmän avioliiton jälkeen – on vaikeaa. Jos varsin tuoreen avioliiton jälkeen – yksi tai kaksi lasta – nuorehko nainen voi antaa lapsensa miehelle tai lähettää kotiinsa ja mennä uudelleen naimisiin. Sen sijaan 35-40-vuotiaan naisen ei kannata hirveästi odottaa uutta miestä. Näin jääminen toiseksi vaimoksi on ihan siedettävä vaihtoehto. Siinä osassa ihmisellä on vielä jokin status ja kenties mies maksaa vielä elämisen. Muut ihmiset eivät katso sitä niin pahana. Täydelliseen eroon ajautunut nainen sen sijaan saattaa joutua yhteisön hylkimäksi edellä kerrottujen syiden vuoksi ja entiseltä mieheltä ei tule rahaa. Jos ei ole ammattia, niin itsensä myyminen voi olla se viimeinen oljenkorsi, jolla alasvajonnut nainen hankkii leipänsä.

Suomalaiset olivat varsin realistisia köyhien maiden ponnistelujen suhteen vielä 1970-luvulla. Suomihan oli itsekin köyhä maa verrattuna Ruotsiin 1960-70-luvuilla, joilloin sadat tuhannet suomalaiset muutti sinne. Näin ollen suomalainen piti vieraana ja ylimielisenä ruotsalaisten tapaa katsoa nenänvartta pitkin vaikeissa sodan ja köyhyyden oloissa eläviä kansoja. Suomalaiset halusivat olla lääkäreitä ei tuomareita. Nyt kasvaneet sukupolvet eivät enää omaa kosketusta raskaisiin vuosiin ja melkoiseen köyhyyteen, jota maassamme oli vielä 1970-luvulla. Kerrostaloissa Helsingissä ja muissa kaupungeissa asuvat sukulaiset hakivat maalaisserkuiltaan perunat talveksi. Kerrostaloissa oli kylmäkellareita tällaista käyttöä varten. Perunaa syötiin päivittäin. Ei ollut aikaa pohtia miltä naisesta tuntuu tunti tunnilta.

Vapautunut nainen on aika sietämätön. Eräs nuorehko miespuolinen tuttuni kertoo miksi erosi 2000-luvun Suomessa. Hän sanoi, että joutui jatkuvasti kuulemaan vaimonsa suusta kysymyksen: Olenko minä iloinen vai surullinen? Lopulta tuttuni sanoi, että päätä ihan itse. On monelle miehelle melkomoinen kaivo alkaa porautua naisen sielunmaailmaan, kun kodinrakennus ei ole kovan työn takana oleva yhteinen projekti, vaan naiselle jonkinlainen suhdekiemuroiden vyyhde syrjähyppyineen. Näin ollen tällaiset nykynaiset ovat varsin kykenemättömiä ymmärtämään olosuhteita, joissa naiset kehitysmaissa elävät. Syy ongelmiin on miehen ja siksi juuri tällaiset Suomi-naiset on helppo saada sellaisen raivon partaalle, että kannattavat rypälepommein ajettavaaa demokratiaa ja naisten vapauttamista.

Eräs ruotsalainen nainen kirjoitti feminismin ylilyönneistä Herald Tribuneen. Hän kuvasi kuinka kotiäitien yhdistyksiin ei skandinaviassa enää kukaan itseään kunnioittava nainen halua liittyä. Jäsenmäärät olivat romahtaneet kymmenistä tuhansista muutamaan tuhanteen. Hänen mukaansa asia kieli siitä, että naisilla on vain yksi elämisen malli ja muullaista yrittävää painsotetaan yhteisön taholta. Hänen mukaansa oltiin kai menty äärimmäisyyteen asti ja naiset haluaisivat palata perinteellisempään malliin. Tämä on varmaan eräs syy miksi perheestä haaveileva suomalainen nainen helposti kääntyy islamiin ja hylkää suomalaisen naiseutensa, jotta voi valita kotiäitiyden.

Ruotsalaiset naiset alkavat siis jo pohtia asioita monipuolisemmin ja se samalla rohkaisee uskomaan siihen, että Suomessakin naiset vielä pääsevät tästä kusen päähän lorahtamisvaiheesta, johon helppo elämä on heidät tuudittanut.

Luin eräältä muslimien keskustelupalstalta ihmeissäni, kun eräs varmaankin kirkollisesta perheestä kotoisin oleva muslimiksi kääntynyt, pohti kristityn ja muslimin avioliittoon liittyviä konflikteja. Hänen mukaansa kristitty voi jättää alkoholin juomisen, koska se ei ole kristinuskon mukaan pakollista. Toki Raamatussa mainitaan viinin juomista ja monet venkoilijat menevät jopa Raamatun taakse juodessaan “raamatullisesti”. Itse muistan ajan kun jopa joissain helluntai-perheissä alettiin hyväksyä satunnainen lievä juominen joskus 1970-80-luvuilla. Sitä ennen kristillinen koti tarkoitti alkoholista raitista kotia. Näin minä sen opin ymmärtämään. Leipäpapeille lienee viina maistunut aina.

Tapa-kristillisissäkin perheissä isä saattoi liukua juomisen tielle esim. työtehtäviensä takia totuttuaan työtehtävien lomassa alkoholin käyttöön. Toisaalta kristillisessä kodissa saattoi sodan nähnyt mies silloin tällöin ratketa juomaan – kutsuttiin tuurijuopoiksi. Usein tällaisessäkin tapakristillisessä.perheessä kodin äiti uskoi lujasti Jumalaan ja oli täysin raitis, eikä sallinut viinan henkeä kodissaan. Juomaan ratkennut mies sai tulla kotiin vasta selvin päin.

Minä muistan edesmenneet isovanhempani ja he ovat hyvin korkealla jalustalla minun mielessäni. 1920-1930-luvun kristillisen raittiusvalistuksen läpikäyneinä he eivät koskaan juoneet alkoholia elämänsä aikana. Minä kasvoin siinä käsityksessä, ettei kristitty ihminen juo alkoholia. Maallistunut ja nimellisesti kirkkoon kuulunut väestö kylläkin. Samalla tavalla 1900-luvun alkupuolella oli myös työväen raittiustoimintaa. Vielä 1970-80-luvuille asti sellaisistakin taustoista tulleissa perheissä oli tapana, ettei lapset nähneet vanhempiaan juomassa alkoholia eikä kotona säilytetty alkoholia.

Tiettyä parannusta on kuitenkin tapahtunut. Nimittäin monissa alkoholiakin vieroksuvissa perheissä saatettiin polttaa kotona tupakkaa avoimesti sisätiloissa. Muistan itsekin nuoruudestani, kun tupakoivia ihmisiä tuli kylään, niin heille tuotiin kiltisti tuhkakuppi tai joku sitä virkaa tekevä purkki eteen. Olisi ollut ennenkuulumattoman epäkohteliasta laittaa tupakoiva vieras parvekkeelle. Tällaisia tuttavia isovanhemmillani ei luonnollisestikaan toki ollut. Nykyisin passiivisen tupakoinnin uhriksi joutuva kokee tulleensa melkein samanlaisen murhayrityksen kohteeksi kuin tietämättään HIV- tartunnan kantajan kanssa suojaamatonta seksiä harjoittanut.

Tämän jutun alussa mainitun naisen pohdinta kristityn ja muslimin solmiman liiton ongelmakohdista kuvastaa hyvin nyt kasvavaa nuorta polvea. Heille kotona juominen on normaalia ja vanhemmat saattavat silti olla kirkoissa käyviä tai ainakin edustavat näille lapsilleen “kristittyä”. Jopa kristilliseen joulupöytään kuuluu alkoholi nykyisin. On muistettava, että viina on täällä ollut kortilla ja alkoissa vielä keskikaljan vapautumisen jälkeenkin 1970-luvulla katsottiin vinoon alkoholia ostavia asiakkaita. Jos alkossa ravasi ihan joka viikko, niin ei kyllä varmaan mitään kristillistä perhettä edustanut sen ajan maailmassa. On muistettava, ettei silloin alkosta myyty mitää isoa kuormaa kerralla.

Nykyisin pidetään kai lievänä juomisena, jos vanhemmat juovat kerran tai kaksi kertaa viikossa. Sellainen lienee uskonnollisen ja TV7 seuraavan kristityn normiannos. Moni töissä käyväkin isä tempaisee useamman saunakaljan joka päivä – näin olen kuullut ja kauppojen kassoilla voin sen myös jatkuvasti todeta.

En osaa sanoa miten kristitty kokee asian, mutta islamissa alkoholin vaikutuksesta ihminen rukoilee jotain muita henkiä. Muslimille alkoholin juominen merkitsee, että Jumala ei mahdollisesti hyväksy rukousta 40 päivään juomisen jälkeen. Hieman ihmettelen myöskin kristillistä pyhän hengen käsitettä. Jos siis palvomme samaa Jumalaa – kuten alkuaikojen muslimit koki sen ajan kristittyjen kanssa tekevänsä – niin eikö alkoholia käyttävän ihmisen valtaa, jotkin vieraat henget? En nyt tarkoita jotain ehtoollisella nautittua muutamaa tippaa.

Tämän päivän Suomessa kaatajapapit ja pettäjäpiispat käyttävät alkoholihöyryillä höystettyä “pyhää henkeään”. Seuraukset tiedetään. Pedofiliskandaali siinä ja siinä seurakunnassa, piispa Kantola vietteli naimisissa olleen alaisensa ja petti vaimoaan ja rikkoi – Jumalan pyhittämäksi koetun avioliittonsa. Enäähän ei tosin avioeroissa etsitä syyllistä. Onko tämä alkoholin salliva kristillisyys sitten “oikeasta lähteestä” voi hyvin kysyä. On pokkaa kun jotkin fanaattisesti vielä kuvittelevat palvovansa oikeaa Jumalaa ja painavat muslimeita alas??!!

Raamatussakin sanotaan, että hedelmistään puu tunnetaan ja tämän nykyisen ns. kristillisen pyhän hengen hedelmät eivät muistuta lainkaan Raamatun aikaisia hengen hedelmiä. Jos yksi hengen hedelmä on vanhurskaus, niin miten on mahdollista, että piispat lankeaa viidenkympin villitykseen ja kirkoissa puhutaan kaikenmaailman homoteemoja lakkaamatta. Eräs modernin pyhän hengen hedelmä tuli ilmi Imatralla, kun kirkkoherra ajautui ilmeisesti alkoholin laukaisemien henkien myötä sellaiseen “korkeamman” puhutteluun, että vaihtoi sukupuolta.

Tällaisistä hengen hedelmistä löytyisi lukematon määrä esimerkkejä. En osaisi kuvitellakaan, ettei koko ikänsä raittiina ollut isoisäni olisi eroittanut väärää oikeasta kristillisyydestä. Hän tunsi Raamatun ja tunsi mitkä asiat tulivat Jumalasta ja mitä paholaisesta. Hänen koko elämänsä todisti siitä. Onkin selkeästi havaittavissa, kuinka alkoholin tulo yhtälöön muuttaa viinipöhnäiset papit melkoisiksi sekopäiksi (ei toki kaikkia).

Siis hylkäämällä nykyisen ns. kristillisyyden ja palaamalla islamiin koen palvovani samaa Herraa kuin isovanhempani. Bacchus oli viininjumalan nimi Antiikin aikana. Viiniä säännöllisesti käyttävä imee itseensä henkivaltoja, jotka ennen kristillisyyttä lokeroitiin Bacchus-nimikkeen alle. Varmaan Jeesus joi pieniä määriä jotain viiniä, joka kai oli säilymisen takia käymään jäänyttä rypälemehua lähinnä, mutta ei varmaankaan kirkastaakseen silmiään katselemaan nuorten poikien sorjia sääriä, kuten kreikkalaiset Bacchus-jumaluuden (henkivallan) puoleen kääntyneet viininkäyttäjät tekivät ennen häntä ja kuten nykyiset kristittymmekin ovat alkaneet tehdä.

Islam uppoaa minuun kaikilta puolitaan, mutta juuri täysraittiuden vaade mahdollistaa suoran yhteyden ikiaikaseen Jumalaan. Tässä aikamme kristinusko liukuu harhaan ja pahasti. Uskon, että tämän asian oivaltavat valitsevat islamin, koska nuo alkoholilla voidellut saatanan kahleet ovat jo niin tiukalla kristittyjen elämässä. Näin sen koen.

Tie on kaita, enkä tiedä kuinka omat voimani kantavat perille asti. Jumala ohjaa minua ja pidä minut oikealla teillä Amen.

Historian saatossa on tapahtunut – ja sellaista vieläkin ns. alkuperäiskansoilla esiintyy – mitä moraalittomimman näköistä käytöstä ulkoapäin katsottuna. Biologisen tarkastelun kautta sille löytyy järkevä selitys. Viidakoissa – mm. Borneon saarella tai Afrikassa – ihmisten elämä organisoitui pieniksi yhdyskunniksi. Myöskin beduiinien elämä oli pitkälti samanlaista lähinnä laajan suvun muodostamaa yhteiseloa. Normaali käytäntö oli mennä naimisiin serkun kanssa. Jokainen saattaa arvata seuraukset. Suvun piiriin kasautuu sairauksia, koska vuosisatoja naidaan vain sukulaisia. Ihminen kokemuksensa avulla oivalsi varsin pian, että oli hyvä saada uutta verta heimoon.

Keinot, joilla uusia jäseniä saatiin heimoon ovat meidän silmissä monesti varsin brutaaleja. Afrikassa jo ennen orjakauppaa oli tapana käydä ryöstelemässä naapuriheimojen jäseniä. Naisten kaappaaminen lienee ollut tavallisempaa, ennen kuin raavaista miehistä tuli myyntivaltti Amerikan suuntaan. Tämä toisen heimon jäsenen vaimoksi ja lasten synnyttjäksi väkipakolla joutuminen lienee syy miksei miehen ja naisen välinen avioliitto ollut kovinkaan tasa-arvoinen. Miehen heimo oli onnistunut kaappaamaan ja usein samalla surmaamaan naista suojelemassa olleet miehet. Näin naiselle jäi mahdollisuudeksi elää uuden heimon piirissä ja sopeutua tilanteeseen. Jos oli laiska tai muuten ei miellyttänyt miestä saattoi joutua heitetyksi tuleen.

Islamilainen malli, jossa kehoitetaan olemaan hyvä vaimoille, jotka puolestaan osallistuvat lasten kasvattamiseen vaati mieheltä vilpittömyyttä. Profeetta auttoi naisväkeään kotitöissä, mikä vaati maallisen ylpeyden alaspainamista. Orjavaimon haalinut mieshän saattoi huutaa naisen tekemään kaikki työt ja lokoilla itse päivät pitkät ja käydä tekemässä uusia jälkeläisiä tarpeidensa mukaan. Myöskin arabien keskuudessa sodissa ja ryöstöretkissä jäi käsiin toisen klaanin naisia, joita otettiin vaimoiksi. Tämä toimenpide myöskin vahvisti klaanin verenperimää. Vaati hyvää sydäntä opettaa orjaksi joutuneelle naiselle islamia ja nostaa tämä tasa-arvoiseksi heimon jäseneksi.

Borneon saarella puolestaan hurjimmissa jutuissa kerrotaan, että vielä 1960-70-luvuilla – kenties vieläkin – esimerkiksi malesian niemimaalta tai javan saarelta tuleva kulkija saattoi elää täydellä ylläpidolla sikäläisten heimojen keskuudessa. Ainoa ehto oli, että kun paikallinen nainen valmistettiin yöseuraksi siitä ei saanut kieltäytyä. Pidemmän vierailun aikana saattoi olla jopa useampia heimon naisia käytössä. Ajatuksena saada uutta verta, kun parinkymmenen perheen klaani muuten menee koko ajan toistensa kanssa naimisiin.

Eräs muslimituttuni, joka oli ehtinyt nuoruudessaan nauttia tällaisesta vieraanvaraisuudesta muisteli haikeana nuoruutensa päiviä, mutta muisti roolinsa muslimina ja totesi: jos ei olisi nukkunut tarjotun naisen kanssa, heimo olisi tappanut. No, itse en ole ihan varma oliko mies todella hengenvaarassa ollen pakotettu moiseen vai halusiko hän muuten vain viettää villiä nuoruutta. Joka tapauksessa heimo oli tyytyväinen saadessaan kulkijan geeniperimää itselleen. Kulkija sai poistua tehtävänsä tehtyään. Natsien rodunjalostukset eivät siis ole mitään uutta ihmiskunnan historiassa.

Samanlaista ajattelua tapaa myös saarilla. Kirjailija Mauri Sariolan kerrotaan käyneen 1950-luvulla islannissa. Hän tutustui nuoreen neitoon ja sai yösijan tämän sängystä – kaiken kattauksen kanssa. Kun aamulla tyttö herätti vanhempiensa kanssa aamiaspöytään oli rakastettu sotakirjailijamme ottaa jalat alleen. Sen ajan Suomessa yhden illan tuttavuuden perusteella sänkyyn itsensä puhunut pojankoltiainen olisi jokaisen kunniallisen sodan käyneen isän toimesta ajettu haulikon säestyksellä ulos ja nopeasti. Ei Islannissa, jossa veri kävi koko ajan huonoksi ellei siihen saanut saaren ulkopuolelta uutta kiertoa. Tämä lienee selitys islantilaisvanhempien säyseydelle. Nyttemmin kai Islantiinkin matkustellaan sen verran, ettei ihan noin avointen ovien politiikka ole mahdollista. Reykjavikissa toimii moskeija, jossa kymmenet marokkolaiset ja muut rukoilevat perjantai-rukouksensa.

Suomikin on ollut harvaanasuttu maa, jossa myös neidonryöstöjä on esiintynyt ja uuden verenperimän tarve on ollut polttava. Suomalaisten naistenkin leväperäisyydessä lienee taustalla jonkinlaista biologista tarvetta saada uutta verta – vai miten muuten voi selittää, että muutama afrikkalainen urheilija ehti laittaa alulle niinkin monta lasta v. 1952 Helsingin olympialaisten aikaan?

Islamilaisilla lähetyssaarnaajilla – kuten myös kristityillä, joiden puritaaninen tyyli jätti termin lähetyssaarnaaja-asento – on siis ollut “peltoja kynnettävinään” monien alkuperäisheimojen keskuudessa. Etelä-Kiinan saarillahan oli vielä jokin aika sitten naiset yläosattomissa ja tämänkin perinteen islamin usko on poistanut ja jopa hindulaisilta balilaisilta se tapa on nyttemmin kielletty. Islamilaistuminen ja kristillinen lähetystyö Borneon saarilla on myöskin muuttanut kulttuuria ja tänä päivänä pakolla isäksi joutuminen, mikäli ajautuu viidakon heimon vieraanvaraisuuden kohteeksi lienee harvinaista.

Ei voi välttyä näkemästä yhteyttä USA:n vaikeuksien ja toisaalta afghaanien rukousten välillä. Juuri kun piti aloittaa suuret operaatiot maassa kenraali sai lähteä. Nyt tuli paha vuoto, joka saattaa olla jonkinlainen kosto esimiehen – Stanley A. McChrystallin – potkuista. Onko käymässä kuten Hitlerille, joka lähti hyökkäämään Venäjälle, uskoen pärjäävänsä laajojen etäisyyksien maassa paremmin kuin Napoleon.

Englantilaiset ja venäläiset puolestaan muistavat Afghanistanin imperiumiensa hautausmaana ja silti ensimmäisen mustan presidentin johdolla Amerikka lähti hakemaan ”voittoa” maasta. George W. Bush oli pakotettu menemään jossain määrin maahan syyskuun 11. päivän jälkeen, mutta hänellä oli paremmat neuvonantajat ja kenties hänen jonkinlainen uskonnollinen elämänkatsomuksensa tarjosi vaistonvaraista näkemystä asiaan.

Onkohan Obama ihan järjissään? Sukulaisia on autettu USA:han kuten arvata sopii afrikkalaisen taustan huomioiden. Islamilaiset taustat on hävitetty ja muslimien asiaa ei edes ajatella. Nyt sitten päästään nöyryytämään valkoisia kenraaleja ja antelemaan potkuja. Ylipäällikkö tosiaan. Bushia pidettiin kai jonkinlaisena hulluna, mutta hänellä oli vahva usko suuremmasta ylipäälliköstä taivaassa. Nyt on musta mies päässyt näyttämään kuinka valkoiset ovat olleet huonompia imperialisteja kuin hän. Voi tietenkin olla, että Obama on vain näyttelijä suuressa pelissä, jossa hänen etninen taustansa käytetään hyödyksi. Eihän häntä voi epäillä imperialismista, kun isä on Afrikasta.

Mielenkiintoista, että Saksan presidentti sanoi, että kyse Afghanistanin sodassa on kauppareittien turvaamisesta asevoimin. Valkoinen mies sanoi tuollaista ja sai lähteä näyttämöltä.

Uskon kuitenkin Obaman alkujaan muslimina, joka rukoili Indonesiassa asuessaan säännöllisesti moskeijoissa, olevan Jumalan valvovan katseen alla. Hän tulee saamaan ongelmia enemmän ja enemmän, kunnes palaa Jumalan puoleen. Ihminen, joka tekee pahoja asioita tietämättä, niiden olevan pahoja, ei saa samalla tavalla ongelmia, kuin ihminen, joka tietää tekevänsä väärin. Obama tietää toimivansa Jumalan tahdon vastaisesti, mutta ilmeisesti asemansa ja suuren mustan väestönosan tuen sokaisemana, hän yrittää vaientaa omantuntonsa ääntä.

Voi tietenkin olla, että Obama alitajuisesti haluaakin ajaa Yhdysvaltojen aseman alas ja näin pitkällä tähtäyksellä pilata Israel-lobbyn mahdollisuudet mielin määrin käyttää USA:n armeijaa omiin epämääräisiin sotiinsa.

Inhimillisesti katsoen Afghanistanissa pitäisi olla ”toimiva” amerikkalainen nukkedemokratia ja vastarinnan pitäisi olla nujerrettu jo kauan sitten. Rukousten voima siivittää paikallista väestöä ajamaan maahantunkeutujia pois islamin mailta. Itse olen surullinen vain sen suhteen, että kun ulkolaiset joukot on vihdoin karkoitettu tai ne joutuvat lähtemään muualla ilmenneiden vaikeuksien takia, kuinka afghaanit kykenevät palaamaan normaaliin elämään.

Suomessakin sodan jälkeen – johon osallistui käytännösä koko kansa – ongelmia sopeutumisessa riitti. Olen kuullut kuinka 1940-luvun lopun Suomessa puukolla vaimoaan – tosin ei kuolettavasti – useita kertoja iskenyt mies laitettiin jonnekin laitokseen huilaamaan muutamiksi viikoiksi ja päästettiin sen jälkeen vaimonsa luokse. Vanhat sodan ajan armeijakaverit menivät puhumaan järkeä ja näin pariskunta jatkoi elämäänsä. Naisetkin tajusivat, että vammat sodassa eivät olleet vain fyysisiä.

Tämä inhimillinen sodan aiheuttama psykologinen tila tulee olemaan suurena kuormana myös Afghanistanissa pitkään. On ihan sama kutsutaanko seuraavaa hallintoa talebaanien hallinnoksi vai vaikka islamilaiseksi demokratiaksi. Olen myös surullinen niiden suomalaisten puolesta, jotka on lähetetty Afghanistaniin täysin turhaan sotaan. Ehkä rintamaoloissa harjoittelu vahvistaa armeijaamme ja sitä kautta siitä voi olla jotain hyötyä.

Keskustelin erään Saudia lentoyhtiön lentokapteenin kanssa. Mies oli englantilainen. Hänen kertomansa mukaan oli varsin tavallista, että kauko-itään matkaavat saudimiehet tekivät ehdotuksia lentoemäntien ohella kotimaihinsa palaaville kotiapulaisnaisille. Lentoemännät nyt eivät työkiireiltään ehtisi sivutöitä tekemään, mutta kun jollekin kotimaahansa palaavalle piialle tarjoaa viikon parin palkkaa, niin usein onnistaa. Kapteeni kertoi, että arabimiehet sitten rakentavat peitoista telttoja ja viettävät pitkää lentomatkaa rattoisasti naisseurassa. Heillä ei ole kaiketi tarvetta päästä ns. kymppitonnikerhoon, vaan kyse on enemmänkin elämäntavasta. Siinä missä länsimainen lukisi kirjaa tai katselisi elokuvia. Uskoisin kenen tahansa selvinpäin matkustavan eurooppalaisen jopa ajattelevan kanssamatkustajille mahdollisesti aiheutuvaa kiusallista tunnetta.

Saudian henkilökunta on usein aasialaispainotteista, lentokapteenien tullessa pääosin Euroopasta. He ovat jo tottuneet asiakkaidensa rietasteluun. Tästä syystä onkin mielenkiintoista kuinka tiukka suhtautuminen jossain Dubaissa on kun joku brittipariskunta jää kiinni rannalla siveettömän toiminnan vuoksi. Sinänsä minun mielestäni edes mitkään lääppimiset ja kädestä kiinni pitämiset eivät kuulu edes avioliitossa elävien kesken julkisiin tiloihin. En myöskään puolustele länsimaisten pariskuntien holtitonta lomailua. Ristiriita on kuitenkin suuri miten tiukan islamilaisesta Saudi-arabiasta tulevat arabimiehet käyttäytyvät kotimaassaan ja toisaalta sitten jo lentokoneeseen päästyään.

Jo profeetan aikana hänen seuralaisensa tunsivat itsensä tekopyhiksi, koska moskeijalta ja profeetan vierestä kotiin lähdettyään, he kokivat unohtavansa Jumalan. Tämä kertoo siitä, että sydän halusi olla lähellä moskeijaa – Jumalan huonetta. Erityiseksi sen teki heidän tapauksessaan profeetan läsnäolo. Lasten ja vaimon kanssa vietetty aikakakin vaikutti heihin siten, että he kokivat uskonsa – imanin – tason laskeneen.

Eräs tuttavani katseli apinoita eläintarhassa. Jatkuvaa siveetöntä toimintaa käynnissä. Naaraiden häntiä nosteltiin rutiiniomaisesti ja hommaa kesti tuntikausia. Luonnossa apinoiden on hankittava ruokana ja pelättävä alittuisesti vihollisiaan. Ilmeisesti jotain samaa on ihmisessä, jos hän saa turvatut olosuhteet – ruokaa riittää eikä viholliset uhkaa – eikä ole mitään painetta kehittää itseään. Länsimaissa ihmiset on laitettu kovaan kilpailuun osaamisesta yms. mikä tavallaan estää vajoamisen hetken tarpeiden tyydyttämiseen. Varjopuolena on se, ettei länsimaisella ihmisellä ole enää aikaa uskonnon harjoittamiseen.

Monesti muslimit haluavat päästä stressaavasta työelämästä eroon ja palvoa Jumalaa moskeijoilla. Jos rahaa tulee valtiolta tilille helposti, niin moskeijoilla ehkä käydään, mutta ne muutetaan tukikohdiksi toisten ja neljänsien vaimojen projekteille. Naiset kaduilla ovat niin hemaisevia, ettei yksi vaimo enää riitä.

Ihminen joka pettää muita on ovela omasta ja monien muidenkin mielestä. Mitä voi sanoa ihmisestä joka pettää itseään?

Jumala on suuri. Siitä ei ole epäilystäkään. Hän on antanut meille niin paljon. Vaikka elanto olisi niukka, on meillä aina aihetta kiittää Häntä. Me saamme katsella ilmaiseksi. Me voimme puhua. Kiitollinen asenne Jumalaa – Luojaamme – kohtaan on tie onnelliseen elämään. Kiittämällä Häntä ja olemalla muutenkin mieliksi, Jumala voi olla tyytyväinen meihin ja antaa meidän lopulta levätä ikuisesti Hänen luonaan.

Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat menettänet näkönsä, mutta kiittävät Jumalaa siitä. Olivatkin jo kuulemma ehtineet käyttää silmiään liiaksi syntisten asioiden katseluun. Monet vanhempina sairaiksi tulevat kokevat Jumalan tuon sairauden myötä pesevän aiemmin tehtyjä syntejä pois ja jaksavat sairautensa kanssa olla kiitollisia Jumalalle. Heitä kannustaa toivo pääsystä paratiisiin. Heidän mielestään Jumala oli hyvä heille kun antoi sairauden ja aikaa harjoittaa katumusta. Olisi voinut käydä huonomminkin.

Siis kaikissa oloissa ja kaikissa koettelemuksissa meidän on hyvä miettiä kuinka Jumala meitä suuremmassa viisaudessaan estää meitä tekemästä syntejä ja antaa sopivasti vastoinkäymisiä. Me emme itse edes tiedä mikä on meille hyväksi. Jos Jumala olisi tarkoittanut elämän vain lauluksi ja tanssiksi, niin hän olisi tehnyt profeettojensa elämän helpoksi ja makoisaksi. Kaikki profeetat kokivat suuria vastoinkäymisiä ja ymmärtämättömyyttä sekä kovasydämisyyttä ihmisten taholta. Profeettoja parjattiin ja heistä puhuttiin pahaa.

Muhammedista puhutaan jopa vieläkin pahaa. Vielä pitkien aikojen jälkeenkin hänet kuvataan vihamiesten toimesta pedofiiliksi tai terroristiksi tai joksikin halpahintaiseksi maantierosvoksi. Tämä on mielestäni todiste siitä mitä Napoleon tarkoitti kun hän sanoi profeettojen sanoman olevan kaikille ajoille, mutta koki itse olevansa vain sotapäällikkö. Kuka viitsisi nähdä vaivaa pohtia Napoleonin vikoja enää tänä päivänä? Hän itse sanoi oman tehtävänsä vaikuttavan 50 – 100 vuotta jonka jälkeen hän olisi historiaa. Napoleon on jo historiaa.

Islamin profeettojen panos vaikuttaa edelleenkin elävänä ja tällä hetkellä maapallon laajuisesti. Se, että profeettojen sanoma on kaikille ajoille tulee ilmi juuri siitä, että heitä vastustetaan kaikkina aikoina ja jopa tuhansia vuosia kuoleman jälkeen. Usein suurimmista parjaajista on lopulta tullut myös muslimeita.

Me ihmisinä emme kykene muuttamaan toisten ihmisten sydämiä. Vain Jumala voi. Kaikki valta kuuluu Hänelle. Jumala voi tehdä Suomesta islamilaisen valtion oman aikataulunsa mukaan. Ihmisinä koemme tuollaisen tehtävän mahdottomaksi tai liian vaikeaksi alkaa tavoitella sitä. Jumala ei tarvitse minua siihen tehtävään. Hän voi laittaa vaikka eläimet näyttämään merkkejä itsestään tai lähettää minua parempia ihmisiä kutsumaan suomalaisia hyvään ja pois pahasta.

Pakistanissa hyökättiin merkittävää muslimipyhimyksen hautaa vastaan. Kyseisestä haudan ympärille syntyneestä rakennelmasta oli muodostunut suosittu paikka rukoilla. Itse hyökkäykseen on vaikea ottaa kantaa. Kyse saattoi olla ulkopuolisesta yrityksestä aiheuttaa sekaannusta tai joidenkin piirien pyrkimyksestä saattaa talebaanit huonoon valoon. On tietenkin mahdollista, että joku fanaattinen ryhmä talebaaneja oli iskun takana. Itsemurhaiskun tekijät varmasti olivat jonkinlaiseen uskonnolliseen kiihkoon saatettuja, jotka paikatakseen mahdolliset epäonnistumiset elämässään kokivat kai tekevänsä hyvän teon uhraamalla samalla oman henkensä. Itse en ole kuitenkaan varma oliko heidät sellaiseen tilaan saattaneet tahot täysin vilpittömällä asialla. Motiiveja kun hieman laskee, niin varmaankin Pakistanin hajoamista edistää tuollainen isku toisia muslimeita vastaan. Tällaisia temppuja on tehty muissa maissa – kuten Irak – Britannian ja Yhdysvaltojen salaisten palvelujen ohella myös muiden vastaavien järjestöjen toimesta. Jopa Intiaa on syytetty iskusta.

Kyse on kuitenkin syvemmästä ristiriidasta, johon teolla kiinnitettiin huomiota. Erityisesti punjabilaiset ovat tunnetusti lähellä barelvi-suufismia. Siinä on merkittävässä osassa esimerkiksi Profeetan rakastaminen ml. Profeetan syntymäpäivän vietto miltei meikäläistä joulua vastaavin lahja-seremonioin. Samoin keskeistä on haudoilla rukoilu ja kaikenlainen koraanin suutelu ja jopa rukousnauhojen syvä kunnioitus. Tämä on wahabilaisille myrkkyä. Myöskin tabligh-liike, jolla on suuri vaikutus Afghanistanin rajan pinnassa olevalla heimoalueella kehottaa luopumaan haudoilla rukoilemisesta, mikä on vaikeuttanut sen etenemistä punjabin alueella – vaikka sen pääpaikka sijaitseekin Lahoren lähellä punjabissa.

Olen joskus törmännyt muutamaan fanaatikkoon, joilla on vahvat näkemykset siitä, että muut muslimit ovat harhassa, koska eivät rakasta profeettaa tarpeeksi. Heidän mukaansa haudassa vain paljon profeettaa ylistäviä lauluja laulaneet ja profeetalle rakkauden osoituksia elämässään tehneet muslimit tunnistavat kuoleman jälkeen profeetta Muhammedin ja siten vain he pääsevät paratiisiin. Itse olen henkisesti protestoinut moista kevyttä rupattelua, joka on samalla sävyltään fanaattista. Kuka on valmis haudan kysymyksiin ja todellisuuteen? Ja miksi ylipäätään ei pelätä omaa valmiustilaa, vaan halutaan korostaa omaa ”varmaa pelastumista”, ja samalla pilkataan muiden mahdollisuuksia saada Jumalan hyväksyntä kun maallinen elämä päättyy.

Nämä ryhmät, jotka korostavat profeettaa ja julistautuvat varmasti pelastuneiksi muistuttavat karmealla tavalla joitakin kristittyjä ryhmiä. Miksi valita islam, joka tunnustaa Jeesuksen profeetaksi ja esittää kristinuskon vääristelleen Jeesuksen asemaa profeetasta Jumalan pojaksi, jos kerran valitsisi islamin sisällä vastaavanlaista ajattelua edustavan ryhmittymän?

Eikö profeetan rakastamisen pitäisi näkyä teoissa. On helppo laulaa ylistystä profeetalle tai yrittää suudella profeetan hautaa Medinassa – tosin saudi-vartijat hakkaavat kepeilla aika helposti sellaista tekevää. Kuinka paljon vaikeampaa onkaan seurata Profeetan esimerkkiä. Hän oli kärsivällinen kun alkuaikojen muslimit tekivät virheitä. Profeetan tehtävä oli murehtia siitä, kuinka kaikki ihmiset pelastuisivat. Hän ei suinkaan ollut riemuitsemassa omasta pelastumisestaan ja muutaman kaverinsa pelastumisesta ja samalla huutanut muun maailman ihmiset suohon. Eikö juuri tuollainen maailman ihmisten pelastumisen eteen ponnistelu ole todellista islamia?

Meidän tulee murehtiä murhiin ja homouteen tai muihin suuriin synteihin syyllistyneiden osaa haudassa ja muistaa samalla olevamme itsekin koko ajan syntisiä ja kenties kelvottomia Jumalan edessä. Myös homon identiteetin ja elämäntavan itselleen omaksuneiden kuoleminen ilman uskoa Jumalaan on surun aihe jokaiselle muslimille. Oli tuo ihminen sitten syntynyt kristityksi tai hinduksi tai muuta vastaavaa. Toki meidän on ihmisrakkauden nimissä yritettävä opastaa ihmisiä välttämään pahoja syntejä elämässään. Kuinka paljon katumusta joutuukaan joku pikkupoikia vietellyt tai ihmisiä tappanut ihminen tekemään, jos Jumala antaa hänelle myöhemmin johdatuksensa. Me emme muslimeina todellakaan voi pitää jotain homo-järjestöjen toimintaa vain yhtenä elämäntavan tai maailmankatsomuksen levittämisyrityksenä. Kyse on saatanan toiminnasta maan päällä. Ellemme ole kutsumassa ihmisiä pois pahan tieltä ja Jumalan tielle emme seuraa profeetan esimerkkiä.

Kiinalaiset ovat perinteisesti pitäneet luonnonkatastrofeja ja kaikenlaisia onnettomuuksia enteinä siitä, että jokin hallitsija eleli viimeisiä päiviään. Vain Jumala tietää mitä tulevaisuus pitää sisällään, mutta voimme historian avulla hahmottaa erilaisia mahdollisia kehityskulkuja jatkoa ajatellen.

Mitä erinäisimpiä selityksiä on annettu sille, että islam vajosi syvään uneen Irakista Marokkoon ulottuvalla arabialaistuneella alueella 1300-1400-luvuilla. Vain arabian kieli ja joitakin islamilaisia tapoja jäi jäljelle. Jotain elpymistä lienee tapahtunut viimeisen sadan vuoden ja erityisesti viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. On muistettava, että islam vielä vahvistui 1500-luvulta alkaen Otomaanien myötä Euroopan suunnalla ja toisaalta Mogulien Intiassa. Siis Jumala on suojellut uskontoaan näihin päiviin asti ja nyt globalisaation oloissa on jo mahdollista islamin levitä kaikkiin maailman kolkkiin.

Islamin uinahtamisen syyksi on sanottu sitä, että valtaa pitävät pelkäsivät uusia aatteita ja siksi ottivat negatiivisen asenteen kirjoja kohtaan, kun kirjapainotaito alkoi levitä. Toisaalta kun ajattelee, että ruttoepidemia tuli Eurooppaan Syyrian ja Palestiinan alueelta joskus 1350-luvulla. Olisiko kenties tuo ruttoepidemia tuhonnut lähimmäisistään huolehtivat hyvät luonteet ja jättänyt itsekkäämmät tyypit eloon. Toisaalta kirjallista perinnettä torjuttiin ja tieteen taso laski arabien parissa sen 1000-luvulle ulottuneen kukoistuksen jälkeen ja siksi ei ruton syitä arabien taholla osattu paikantaa. On myös muistettava mongolien tekemä hävitystyö Bagdadissa 1250-luvulla. Ihmiset olivat vajonneet apatiaan ja alistuivat fatalistisesti kohtaloonsa ja odottelivat nopeaa kuolemaa. Islamin sanomaa ei enää edes ajateltu levitettävän koko maailmaan, koska Jumalaan täytyi turvata koko ajan lähellä vaanivan kuoleman edessä.

Kaikenlaiset vitsaukset siis iskivät aiemmin suuria ponnistuksia tehneiden muslimien ydinmaille. Vihollisarmeijat ryöstivät niitä ja taudit niittivät kuolemaa. Islam oli ehtinyt levitä ja kun arabien liike uskonsa asian puolesta heikkeni ja halu levittää uskoaan lopahti, Jumala alkoi ottaa toisilta kansoilta työtään. Turkkilaiset ja Intiaan levinneet keski-aasialaiset ottivat islamin johtajuuden käsiinsä 1500-lukuun mennessä. Vaikka hurskaita arabeja oli käynyt kauppamatkoilla jo Indonesiassa asti 1000- luvulta alkaen, oli islamilaisten yhteyksien pitäminen Intiasta käsin eräs selitys mm. Indonesian ja Malesian alueen lähes täydelliseen islamilaistumiseen. Vasta 1800-luvulla laivojen parannuttua alkoivat sieltä käsin tehdyt pyhiinvaellukset lisääntyä ja sitä kautta yhteydet arabimaihin tiivistyivät.

USA on nyt ottanut vihollisekseen islamin uskonnon, vaikka verhoilee sitä jonkinlaiseksi terrorisminvastaiseksi sodaksi. Maailma on kutistunut ja siksi raaka-aineita tarvitaan kaikilta maailman kolkilta ja koska islam sattui leviämään niin laajale alueelle tarvitaan mitä erinäisimpiä tekosyitä saaliiseen käsiksi pääsemiseksi.

Kyse ei siis ole välttämättä islamia vastaan käytävästä sodasta. Yhdysvallat näkee kuinka helposti kiinalaiset pääsisivät hyödyntämään raaka-aineita paikallisia asukkaita hyödyttävällä tavalla Afghanistanista eteenpäin ja siksi sellainen Kiinan vahvistuminen on syytä estää. Yhdysvallat on nyt liukumassa vaiheeseen, että se käyttää asevoimaansa ja siitä saatavat hyödyt menevät yksityisten bisnesten hyödyksi. Aseteollisuuden ohella kaikenlaiset yritykset haluavat sotia turvatakseen omia sijoituksiaan. Mikäli talebaanien annettaisiin vakiinnuttaa valtaansa Afghanistanissa, seurauksena olisi kenties ongelmia Keski-Aaasiassa – siellähän on suuria öly- ja kaasuintressejä länsimaisilla yrityksillä. Kun katsoo mitä riskejä vaikeapääsyisiltä alueilta saatavan öljyn ottamiseen liittyy Meksikonlahdella, jatkuvaa sotaa ja ihmisille aiheutettavaa kärsimystä muslimien mailla pidetään hyväksyttävänä. Amerikkalaiset kitisevät kun öljyonnettomuus uhkaa sen rantoja, mutta kukaan äänestäjä ei itke miljoonan muslimin kuolemaa, joka luku alkaa olla puhkaistu Irakissa ja Afghanistanissa käytyjen öljysotien vuoksi.

Brittiläinen imperiumi luhistui erään selityksen mukaan juuri tuollaisen hallitsematoman laajentumisen seurauksena. Voitot teki muut, mutta velkaantunut valtio lähetti armeijansa. Ongelmat vain tahtovat pahentua ja pahentua. Nyt jo 200-vuotta uinunut tulivuori purkautui Islannissa ja muita asioita alkaa tapahtua samanaikaisesti. Käykö USA:lle samalla tavalla kuin Englannille v. 1945 jälkeen: Tulee yllätetyksi housut kintuissa. Kukaan ei osaa edes aavistaa sen heikkoutta ja nopeaa katoamista johtavan vallan paikalta.

En silti aseta toiveita seuraavienkaan mahtivaltioiden hyvyyden suhteen. Myös Kiina painaa pieniä kansoja ml. muslimeita ja Venäjän hyvyyteen nyt ei kukaan suomalainen voi luottaa. Muslimimaiden johtajienkin islamin tason varaan ei voi paljoa laskea. Siis muslimina minun on turvattava Jumalaan, vaikkei toivoa paremmasta maallisesta vallasta olisikaan. Siinä koetellaan ihmisen uskoa.

Sodan nähneissä ihmisissä on niitä, jotka julistavat loppuelämänsä sodan olevan paha asia, jota tulisi välttää. Varmaan suurin osa ei halua sinänsä sotaa, mutta aina on olemassa niitä, jotka kertovat lapsenlapsilleen sodan sankaruudesta ja vähättelevät uhrauksia, joita joutuivat kokemaan. Sotaan neutraalisti suhtautuvien sodan käyneiden voi arvella viettäneen sodan jossain kaukana vaarallisista paikoista.

Samalla tavalla on myös avioliittojen laita. Kaikista avioelämään liittyvistä myrskyistä huolimatta toiset näkevät myönteisiä asioita ja toisaalta on olemassa paljon avioliiton pahuutta julistavia ihmisiä. Neutraalisti avioliittoon suhtautuvat lienevät jonkinlaisessa kulissiliitossa eläviä.

Samalla tavalla kuin sodassa, myös avioliitossa usein perinnettä siirretään eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Toisille sodan kokeneille tulee elämäntehtäväksi kertoa lapsilleen, kuinka lahtarit tai muut roistot veivät kansan sotaan – ja jopa näkevät vaihtoehdon sodalle: esim. Suomen tapauksessa Stalinin alaisuuteen joutumisen – paremmaksi vaihtoehdoksi. Tällainen saattaa kasvattaa lapsensa vihaamaan porvareita. Voi ajatella, etteivät he ole päässeet kokemustensa herroiksi. samalla tavalla johonkin ryssä- tai vastaavaan vihaan jumiutuminen voi olla toinen tapa nähdä vika pahoista kokemuksista sodan vihollisen aiheuttamaksi. Hyvä kuvaus tällaisesta ajattelusta tulee esiin Kazantzakisin omaelämäkerrallisessa kirjassa Tilinteko El Grecolle. Hän kuvaa kuinka hänen isänsä laittoi hänet nuorena poikana suutelemaan turkkilaisten hirttämien kreikkalaisten jalkoja – siis “turkilaisten pahuutta” ei saisi ikinä unohtaa. Onneksi Suomessa ei systemaattisesti myrkytetä vihaamaan venäläisiä tuollaisessa mitassa, mutta tiedän, ettei ryssistä myöskään pahemmin pidetä sotakokemusten takia.

Voin puhtaalla omallatunnolla sanoa suomalaisten sotineen oikeutetun sodan. Suomi ei valinnut sotaa – vaihtoehtoa ei vain ollut. Suomi puolusti omaa elämäntapaansa hirvittävää ja jumalatonta bolsevismia vastaan.

Tiedotusvälineissä on aina propagandaa ja voin samalla tavalla sanoa tämän kaiken nykyistä terrorismin vastaista sotaa suitsuttavan tiedotuksen keskellä, että sota Afghanistanissa tai Irakissa saa miehet palattuaan sieltä tappamaan itseään ja kärsimään pahuudestaan – aiheesta. Kaikenlaiset juutalaiset muusikot ja näyttelijät kehuvat nyt amerikkalaisia sotilaita, joiden he tietävät olevan puolustamassa Israelin moraalitonta asiaa. Samat taiteilijaretkut vastustivat Vietnamin sotaa, koska se ei palvellut heidän etujaan. Tuollaiset piirit olivat myöskin hyvin myötämielisiä Neuvostoliittoa kohtaan. Suomen, Balttian ja Puolan ja muiden alaspainaminen 1939 lähti heidän mukaansa vain Neuvostoliiton turvallisuustarpeista. Amerikka käyttäytyi sitten 1940-luvulla tuollaisten epärehellisten ihmisten mukaan niin uhkaavasti, että itä-Euroopan maat joutuivat sen vuoksi kärsimään. Senaattori Joseph McCarthy vainotessaan kommunisteja astui monien New Yorkin vasemmistojuutalaisten varpaille ja siksi hänen uransa tuhottiin.

Amerikkalaista tiedotusta ja politiikkaa seuratessa siis havaitsee, että juutalaisten sodat ovat aina hyviä. On totta, että Hitler aloitti sodan ja muodosti uhkan maailmalle ja siinä sodassa amerikkalaiset saattoivat esiintyä moraalisina. Samalla tavalla vuoden 1991 Kuwaitin sota näyttäytyi moraalisena, koska sekin johtui tapahtuneesta tosiasiasta. Nämä eivät merkitse, että kaikki juutalaisten sodat olisivat siunaukseksi maailmalle. Tämä nykyinen terrorismin vastustamisen nimissä käyty sota Afghanistanissa ja Pakistanissa on selkeästi moraaliton sota – vaikka juutalainen näkee olevansa valittu kansa (kristityille sanotaan Jumalan olevan juutalainen, koska hänen “poikansa” Jeesus oli juutalainen) ja edustavansa siis aina hyvää. Jumala kuitenkin antaa apunsa väärin kohdelluille, jotka kääntyvät Jumalan puoleen. Israelin ateistisen hallinnon keinot käydä sotiaan joutuvat vaikeuksiin, koska Jumala ilmaisee suuruuttaan tuhkapilvinä tai öljyonnettomuuksina, jotka laittavat terroristi-iskun estämispyrkimykset silmittömällä tappamisella Afghanistanissa lähinnä naurunalaiseksi.

Samalla tavalla kuin sodissa, myös avioliitoissa tapahtuu kokemuksen siirtämistä eteenpäin. Onnelliset vanhemmat saanut lapsi pitää avioliittoa hyvänä asiana ja suunnittelee jo varhain perheen perustamista. Toisaalta jatkuvien riitojen keskellä elävä lapsi ei usko avioliittoon. Pahimmillaan äiti tai joskus isä alkaa myrkyttää nuoren mieltä. Oman aviomiehensä kanssa epäonnistunut äiti saattaa siirtää lapselleen käsityksen, että miessuku on kaikki tyynni kelvotonta. Katselin kerran erästä lesbotyttöä, jonka äiti oli tyytyväinen tyttärensä valinnasta. Tuollainen ei ollut mahdollista hänen aikanaan. Äiti oli sanojensa mukaan toivonut tyttärelleen lesbosuhdetta jo varhain. Toinen nainen kuulemma osaa tuntea miltä naisesta tuntuu. Pettyminen miehiin siirrettiin siis seuraavaan sukupolveen tällaisellä tavalla. Entä poika, jonka isän ominaisuudet kuvataan pahoiksi. Naiset ajattelevat, että hyysäämällä pojastaan jonkinlaista naisnäkökulmaa ymmärtävää, he muuttavat naisten asemaa osaltaan.

Toisille naisille puolestaan miehen palveleminen on korkeinta mielihyvää tuottava asia. Heille jostain syystä löytyy hyviä aviomiehiä. Heidän tyttärensä haaveilevat oman isänsä kaltaisista hyvistä miehistä, joita he haluavat palvella. Toki he näkevät kaikenlaisia pahiksia, mutta uskovat itselleen olevan jossain olemassa hyvä mies ja näin sitten käykin.

Islam ja arabimaailma olivat kaksi täysin eri asiaa 1960- ja 1970-luvuilla. Kun palestiinalaisten asiaa ajettiin, muistettiin aina mainita, että palestiinalaisissa oli suuri joukko kristittyjä. Libanonin sisällissota antoi kuvaa, jossa yksi osa maasta oli kristittyä. Irakissa puhuttiin merkittävän bathistin Tariq Azizin olevan kristitty. Irakissa ja Syyriassa tuolloin vallassa olleen Bath-puolueen perustaja KRISTITTY Michel Aflaq asui 1980-luvulla tapahtuneeeseen kuolemaansa asti Baghdadissa.

Olen kuullut sudanilaisten ja pakistanilaisten kertomuksista Qatarissa ja Arabiemiraateissa. Heidän mukaansa öljyboomin alettua 1970-luvulla moskeijat olivat pieniä ja täyttyivät ei-arabeista. Mikäli moskeijaan mahtui 150 rukoilijaa, perjantaina, heistä oli korkeintaan 5 tai 10 paikallista arabia. Loput olivat siirtotyöläisiä. Nämä alkoivat sitten puhua islamista paikallisille ja saivatkin asteittain paikallisiakin käymään moskeijoissa.

Saudi-arabian yhteiskuntakin oli murroksessa. 1970-luvun lopulla televisiossa kahdella juontajalla oli romanttinen suhde. Molemmat olivat naimisissa, mutteivät toistensa kanssa. Uskonnolliset piirit olivat kuohuksissaan. Vuonna 1979 tapahtui Mekan valtaus. Takana siinä oli saudi-arabialaisia tiedusteluihmisiä, joista monet olivat Bin Basin oppilaita. He pitivät Saudi-arabian hallintoa paniikissa. Lopulta Mekan piiritys päättyi. Amerikkalaiset helikopterilentäjät sanoivat muodollisesti shahadan (siis islamin uskontunnustuksen) mennessään Mekkaan. Muistelmissaan he kertovat, kuinka iltaisin joivat viskiä Amerikan Jeddan konsulaatissa ja päivisin lentelivät Mekan yllä.

Saudien hallitsijat syyttivät Irania Mekan tapahtumista, mutta Mekan tapahtumat saivat Amerikan lähetystön palamaan Pakistanissa, mikä enemmänkin kuvaa missä sen vaikutukset tuntuivat eniten maan rajojen ulkopuolella. Kulissien takana Saudien kuningashuone teki sopimuksen Bin Basin kanssa. Wahabien haluamia uskonnollisia ohjelmia ruvettiin ajamaan maassa ja samaan aikaan mm. tabligh-liike kiellettiin Saudeissa.

Tällä sopimuksella oli negatiivinen vaikutus Bin Basin omaan maineeseen, sillä kuningashuoneen kanssa liittoon ajauduttuaan hän taipui suosittamaan amerikkalaisten joukkojen ottamista maahan vuonna 1990. Hän antoi islamilaisen fatwan, joka oli sitten mm. Osama Bin Ladenin kritiikin kohteena.

Siis tämä siirtotyöläisten tulo Gulfin maihin herätti islamia alueella. Toisaalta Egyptissä oli kotoperäistä islamiakin. Hasan al-Bannan perustama muslimiveljeskunta juonsi juurensa jo 1900-luvun alkupuolelta. Nasserilaiset nationalistit tuhosivat islamia silmittömästi maassa. CIA otti projektikseen islamin ajamisen Egyptissä, koska sen katsottiin pitävän maata pois kommunistien otteesta. Nasserin epäiltiin liukuvan Neuvostoliiton leiriin.

Said Qutbissa amerikkalaiset löysivät miehen, josta he toivoivat islamilaisen maailman Billy Grahamia. En halua tällä millään tavalla asettaa itse Nasserin hallinnon toimesta marttyyriksi joutuneen Qutbin omaa vakaumusta kyseenalaiseksi, mutta tällaisia kaavailuja löytää avautuneiden arkistojen kätköistä länsimaista. Saattoi olla kohtalokasta Qutbille, että häntä tuettiin CIA:n toimesta. Siis kylmän sodan asema vaikutti islamin nousuun Egyptissä ja muuallakin arabimaailmassa ja tätä islamilaista asetta käytettiin Neuvostoliittoa vastaan Afghanistanissa. Sotaan lähteneitä arabeja islamilaistettiin mm. Pakistanissa erilaisilla leireillä ennen lähtöä taisteluihin Afghanistanin puolelle.

Tietenkin Iranin islamilaisella vallankumouksella oli oma islamia nostava vaikutuksensa myös arabimaailmassa.

Toivonkin siis, että näistä olisi jäänyt vilpitöntä siementä jatkoa ajatellen. Siinä missä arabihallinnot olivat Amerikan toiveesta islamilaistamassa maitaan vastapainona ateistisen kommunismin uhalle, nyt samat hallinnot taistelevat islamia vastaan. Saman isännän – Washington – toiveesta. Saa nähdä miten yksilöiden usko kehittyy tällaisessa vastavirrassa.