JUNTTIMUSLIMI IHMETTELEE

Historian saatossa on tapahtunut – ja sellaista vieläkin ns. alkuperäiskansoilla esiintyy – mitä moraalittomimman näköistä käytöstä ulkoapäin katsottuna. Biologisen tarkastelun kautta sille löytyy järkevä selitys. Viidakoissa – mm. Borneon saarella tai Afrikassa – ihmisten elämä organisoitui pieniksi yhdyskunniksi. Myöskin beduiinien elämä oli pitkälti samanlaista lähinnä laajan suvun muodostamaa yhteiseloa. Normaali käytäntö oli mennä naimisiin serkun kanssa. Jokainen saattaa arvata seuraukset. Suvun piiriin kasautuu sairauksia, koska vuosisatoja naidaan vain sukulaisia. Ihminen kokemuksensa avulla oivalsi varsin pian, että oli hyvä saada uutta verta heimoon.

Keinot, joilla uusia jäseniä saatiin heimoon ovat meidän silmissä monesti varsin brutaaleja. Afrikassa jo ennen orjakauppaa oli tapana käydä ryöstelemässä naapuriheimojen jäseniä. Naisten kaappaaminen lienee ollut tavallisempaa, ennen kuin raavaista miehistä tuli myyntivaltti Amerikan suuntaan. Tämä toisen heimon jäsenen vaimoksi ja lasten synnyttjäksi väkipakolla joutuminen lienee syy miksei miehen ja naisen välinen avioliitto ollut kovinkaan tasa-arvoinen. Miehen heimo oli onnistunut kaappaamaan ja usein samalla surmaamaan naista suojelemassa olleet miehet. Näin naiselle jäi mahdollisuudeksi elää uuden heimon piirissä ja sopeutua tilanteeseen. Jos oli laiska tai muuten ei miellyttänyt miestä saattoi joutua heitetyksi tuleen.

Islamilainen malli, jossa kehoitetaan olemaan hyvä vaimoille, jotka puolestaan osallistuvat lasten kasvattamiseen vaati mieheltä vilpittömyyttä. Profeetta auttoi naisväkeään kotitöissä, mikä vaati maallisen ylpeyden alaspainamista. Orjavaimon haalinut mieshän saattoi huutaa naisen tekemään kaikki työt ja lokoilla itse päivät pitkät ja käydä tekemässä uusia jälkeläisiä tarpeidensa mukaan. Myöskin arabien keskuudessa sodissa ja ryöstöretkissä jäi käsiin toisen klaanin naisia, joita otettiin vaimoiksi. Tämä toimenpide myöskin vahvisti klaanin verenperimää. Vaati hyvää sydäntä opettaa orjaksi joutuneelle naiselle islamia ja nostaa tämä tasa-arvoiseksi heimon jäseneksi.

Borneon saarella puolestaan hurjimmissa jutuissa kerrotaan, että vielä 1960-70-luvuilla – kenties vieläkin – esimerkiksi malesian niemimaalta tai javan saarelta tuleva kulkija saattoi elää täydellä ylläpidolla sikäläisten heimojen keskuudessa. Ainoa ehto oli, että kun paikallinen nainen valmistettiin yöseuraksi siitä ei saanut kieltäytyä. Pidemmän vierailun aikana saattoi olla jopa useampia heimon naisia käytössä. Ajatuksena saada uutta verta, kun parinkymmenen perheen klaani muuten menee koko ajan toistensa kanssa naimisiin.

Eräs muslimituttuni, joka oli ehtinyt nuoruudessaan nauttia tällaisesta vieraanvaraisuudesta muisteli haikeana nuoruutensa päiviä, mutta muisti roolinsa muslimina ja totesi: jos ei olisi nukkunut tarjotun naisen kanssa, heimo olisi tappanut. No, itse en ole ihan varma oliko mies todella hengenvaarassa ollen pakotettu moiseen vai halusiko hän muuten vain viettää villiä nuoruutta. Joka tapauksessa heimo oli tyytyväinen saadessaan kulkijan geeniperimää itselleen. Kulkija sai poistua tehtävänsä tehtyään. Natsien rodunjalostukset eivät siis ole mitään uutta ihmiskunnan historiassa.

Samanlaista ajattelua tapaa myös saarilla. Kirjailija Mauri Sariolan kerrotaan käyneen 1950-luvulla islannissa. Hän tutustui nuoreen neitoon ja sai yösijan tämän sängystä – kaiken kattauksen kanssa. Kun aamulla tyttö herätti vanhempiensa kanssa aamiaspöytään oli rakastettu sotakirjailijamme ottaa jalat alleen. Sen ajan Suomessa yhden illan tuttavuuden perusteella sänkyyn itsensä puhunut pojankoltiainen olisi jokaisen kunniallisen sodan käyneen isän toimesta ajettu haulikon säestyksellä ulos ja nopeasti. Ei Islannissa, jossa veri kävi koko ajan huonoksi ellei siihen saanut saaren ulkopuolelta uutta kiertoa. Tämä lienee selitys islantilaisvanhempien säyseydelle. Nyttemmin kai Islantiinkin matkustellaan sen verran, ettei ihan noin avointen ovien politiikka ole mahdollista. Reykjavikissa toimii moskeija, jossa kymmenet marokkolaiset ja muut rukoilevat perjantai-rukouksensa.

Suomikin on ollut harvaanasuttu maa, jossa myös neidonryöstöjä on esiintynyt ja uuden verenperimän tarve on ollut polttava. Suomalaisten naistenkin leväperäisyydessä lienee taustalla jonkinlaista biologista tarvetta saada uutta verta – vai miten muuten voi selittää, että muutama afrikkalainen urheilija ehti laittaa alulle niinkin monta lasta v. 1952 Helsingin olympialaisten aikaan?

Islamilaisilla lähetyssaarnaajilla – kuten myös kristityillä, joiden puritaaninen tyyli jätti termin lähetyssaarnaaja-asento – on siis ollut “peltoja kynnettävinään” monien alkuperäisheimojen keskuudessa. Etelä-Kiinan saarillahan oli vielä jokin aika sitten naiset yläosattomissa ja tämänkin perinteen islamin usko on poistanut ja jopa hindulaisilta balilaisilta se tapa on nyttemmin kielletty. Islamilaistuminen ja kristillinen lähetystyö Borneon saarilla on myöskin muuttanut kulttuuria ja tänä päivänä pakolla isäksi joutuminen, mikäli ajautuu viidakon heimon vieraanvaraisuuden kohteeksi lienee harvinaista.

Suomen kieli on minulle kaunein kieli. Se on suuren kiitoksen arvoinen asia. Voi kuulostaa pyhäinhäväistykseltä, jos ajattelee arabian kielen olevan Koraanin kieli. Silti Suomen kielessä on jotain erityistä. Maamme on vasta äskettäin avautunut suuremmalle maahanmuutolle. Olen kiitollinen kun saan elää aikaa, jolloin tällä kielellä vielä voi ilmaista itseään elinvoimaisesti. Voin kuvitella tulevaisuudessa Suomen kielen muuttuvan kun sen omaksuu monet muualta tulleet. Varmastikin se vääntyy kuolleiksi fraaseiksi, joilla ei ole vastinetta sydämessä. Samalla tavalla on käynyt arabian kielelle. Eivät egyptiläiset alkujaan arabiaa puhuneet, eivätkä pohjois-afrikkalaiset. Arabiasta tuli yleismaailmallinen kieli islamin leviämisen myötä ja samalla jotain katosi siitä.

Ymmärrän miksi saksalaisia loukkasi juutalaisten puhuma Saksan kieli sata vuotta sitten. Puhuivat kuulemma monotoonisesti ja ilman tunteiden vivahteita. Edes vuosikymmeniä maassa asuneina, heidän kielensä ei heijastanut saksalaista tunnemaailmaa. Jos haluaa lukea parasta juutalaista kirjallisuutta, on luettava käännöksiä jiddishin kielestä. Esimerkiksi Isaac Singer kirjoitti sillä kielellä. Hepreahan oli jo kuollut kieli, ennen sen uutta elvyttämistä. En ole asiantuntija, mutta epäilen, ettei sellainen saa kielen sielua avautumaan uudelleen. Heprean kieleen on kai jäänyt Israelin synnyn myötä jokin kostonhaluisuus koko maailmaa kohtaan. Kompromisseja ei kai sillä kielellä osata tehdä.

Myös muslimien perheissä on alettu käyttää erikoista sekakieltä. Rukoileminen on sallimista. Lapsia kehoitetaan kättelemään ammuja. Tavallaan tämä lisää sanavarastoa, mutta kääntöpuolena on kulttuuri, joka ei ole arabialaista eikä oikein enää suomalaistakaan.

Toisaalta maahanmuuttajissakin on olemassa yksilöitä, joille Suomen kielestä tarttuu erikoisia sanoja. Eräskin arabialainen tuttuni käytti jatkuvasti pölvästi sanaa. Kai se jotenkin miellytti hänen sävelkorvaansa. Hän käytti sitä vain lähinnä idiootiksi haukkumisen yhteydessä. Tällöin se tavallaan on hieman lievä ilmaisu ja tekee jopa haukkujen kohteesta sympaattisen. Harva haluaisi olla idiootti, mutta pikkuisen pölvästinä olemisessa ei nyt ole niin paljon vikaa.

Toinen maahanmuuttajatuttavani ei halunut käyttää v:llä alkavaa sanaa, mutta käytti reteesti kyrpäily sanaa tajuamatta sanan juureen sisältyvää törkeää merkitystä. Yritin ohjata hienovaraisesti häntä valitsemaan toisia sanavalintoja, mutta annoin periksi koska tuo sana jotenkin taipui hänen suussaan niin lievänä, eikä aikomuksena ollut rivouksien puhuminen..

Ei voi välttyä näkemästä yhteyttä USA:n vaikeuksien ja toisaalta afghaanien rukousten välillä. Juuri kun piti aloittaa suuret operaatiot maassa kenraali sai lähteä. Nyt tuli paha vuoto, joka saattaa olla jonkinlainen kosto esimiehen – Stanley A. McChrystallin – potkuista. Onko käymässä kuten Hitlerille, joka lähti hyökkäämään Venäjälle, uskoen pärjäävänsä laajojen etäisyyksien maassa paremmin kuin Napoleon.

Englantilaiset ja venäläiset puolestaan muistavat Afghanistanin imperiumiensa hautausmaana ja silti ensimmäisen mustan presidentin johdolla Amerikka lähti hakemaan ”voittoa” maasta. George W. Bush oli pakotettu menemään jossain määrin maahan syyskuun 11. päivän jälkeen, mutta hänellä oli paremmat neuvonantajat ja kenties hänen jonkinlainen uskonnollinen elämänkatsomuksensa tarjosi vaistonvaraista näkemystä asiaan.

Onkohan Obama ihan järjissään? Sukulaisia on autettu USA:han kuten arvata sopii afrikkalaisen taustan huomioiden. Islamilaiset taustat on hävitetty ja muslimien asiaa ei edes ajatella. Nyt sitten päästään nöyryytämään valkoisia kenraaleja ja antelemaan potkuja. Ylipäällikkö tosiaan. Bushia pidettiin kai jonkinlaisena hulluna, mutta hänellä oli vahva usko suuremmasta ylipäälliköstä taivaassa. Nyt on musta mies päässyt näyttämään kuinka valkoiset ovat olleet huonompia imperialisteja kuin hän. Voi tietenkin olla, että Obama on vain näyttelijä suuressa pelissä, jossa hänen etninen taustansa käytetään hyödyksi. Eihän häntä voi epäillä imperialismista, kun isä on Afrikasta.

Mielenkiintoista, että Saksan presidentti sanoi, että kyse Afghanistanin sodassa on kauppareittien turvaamisesta asevoimin. Valkoinen mies sanoi tuollaista ja sai lähteä näyttämöltä.

Uskon kuitenkin Obaman alkujaan muslimina, joka rukoili Indonesiassa asuessaan säännöllisesti moskeijoissa, olevan Jumalan valvovan katseen alla. Hän tulee saamaan ongelmia enemmän ja enemmän, kunnes palaa Jumalan puoleen. Ihminen, joka tekee pahoja asioita tietämättä, niiden olevan pahoja, ei saa samalla tavalla ongelmia, kuin ihminen, joka tietää tekevänsä väärin. Obama tietää toimivansa Jumalan tahdon vastaisesti, mutta ilmeisesti asemansa ja suuren mustan väestönosan tuen sokaisemana, hän yrittää vaientaa omantuntonsa ääntä.

Voi tietenkin olla, että Obama alitajuisesti haluaakin ajaa Yhdysvaltojen aseman alas ja näin pitkällä tähtäyksellä pilata Israel-lobbyn mahdollisuudet mielin määrin käyttää USA:n armeijaa omiin epämääräisiin sotiinsa.

Inhimillisesti katsoen Afghanistanissa pitäisi olla ”toimiva” amerikkalainen nukkedemokratia ja vastarinnan pitäisi olla nujerrettu jo kauan sitten. Rukousten voima siivittää paikallista väestöä ajamaan maahantunkeutujia pois islamin mailta. Itse olen surullinen vain sen suhteen, että kun ulkolaiset joukot on vihdoin karkoitettu tai ne joutuvat lähtemään muualla ilmenneiden vaikeuksien takia, kuinka afghaanit kykenevät palaamaan normaaliin elämään.

Suomessakin sodan jälkeen – johon osallistui käytännösä koko kansa – ongelmia sopeutumisessa riitti. Olen kuullut kuinka 1940-luvun lopun Suomessa puukolla vaimoaan – tosin ei kuolettavasti – useita kertoja iskenyt mies laitettiin jonnekin laitokseen huilaamaan muutamiksi viikoiksi ja päästettiin sen jälkeen vaimonsa luokse. Vanhat sodan ajan armeijakaverit menivät puhumaan järkeä ja näin pariskunta jatkoi elämäänsä. Naisetkin tajusivat, että vammat sodassa eivät olleet vain fyysisiä.

Tämä inhimillinen sodan aiheuttama psykologinen tila tulee olemaan suurena kuormana myös Afghanistanissa pitkään. On ihan sama kutsutaanko seuraavaa hallintoa talebaanien hallinnoksi vai vaikka islamilaiseksi demokratiaksi. Olen myös surullinen niiden suomalaisten puolesta, jotka on lähetetty Afghanistaniin täysin turhaan sotaan. Ehkä rintamaoloissa harjoittelu vahvistaa armeijaamme ja sitä kautta siitä voi olla jotain hyötyä.

Keskustelin erään Saudia lentoyhtiön lentokapteenin kanssa. Mies oli englantilainen. Hänen kertomansa mukaan oli varsin tavallista, että kauko-itään matkaavat saudimiehet tekivät ehdotuksia lentoemäntien ohella kotimaihinsa palaaville kotiapulaisnaisille. Lentoemännät nyt eivät työkiireiltään ehtisi sivutöitä tekemään, mutta kun jollekin kotimaahansa palaavalle piialle tarjoaa viikon parin palkkaa, niin usein onnistaa. Kapteeni kertoi, että arabimiehet sitten rakentavat peitoista telttoja ja viettävät pitkää lentomatkaa rattoisasti naisseurassa. Heillä ei ole kaiketi tarvetta päästä ns. kymppitonnikerhoon, vaan kyse on enemmänkin elämäntavasta. Siinä missä länsimainen lukisi kirjaa tai katselisi elokuvia. Uskoisin kenen tahansa selvinpäin matkustavan eurooppalaisen jopa ajattelevan kanssamatkustajille mahdollisesti aiheutuvaa kiusallista tunnetta.

Saudian henkilökunta on usein aasialaispainotteista, lentokapteenien tullessa pääosin Euroopasta. He ovat jo tottuneet asiakkaidensa rietasteluun. Tästä syystä onkin mielenkiintoista kuinka tiukka suhtautuminen jossain Dubaissa on kun joku brittipariskunta jää kiinni rannalla siveettömän toiminnan vuoksi. Sinänsä minun mielestäni edes mitkään lääppimiset ja kädestä kiinni pitämiset eivät kuulu edes avioliitossa elävien kesken julkisiin tiloihin. En myöskään puolustele länsimaisten pariskuntien holtitonta lomailua. Ristiriita on kuitenkin suuri miten tiukan islamilaisesta Saudi-arabiasta tulevat arabimiehet käyttäytyvät kotimaassaan ja toisaalta sitten jo lentokoneeseen päästyään.

Jo profeetan aikana hänen seuralaisensa tunsivat itsensä tekopyhiksi, koska moskeijalta ja profeetan vierestä kotiin lähdettyään, he kokivat unohtavansa Jumalan. Tämä kertoo siitä, että sydän halusi olla lähellä moskeijaa – Jumalan huonetta. Erityiseksi sen teki heidän tapauksessaan profeetan läsnäolo. Lasten ja vaimon kanssa vietetty aikakakin vaikutti heihin siten, että he kokivat uskonsa – imanin – tason laskeneen.

Eräs tuttavani katseli apinoita eläintarhassa. Jatkuvaa siveetöntä toimintaa käynnissä. Naaraiden häntiä nosteltiin rutiiniomaisesti ja hommaa kesti tuntikausia. Luonnossa apinoiden on hankittava ruokana ja pelättävä alittuisesti vihollisiaan. Ilmeisesti jotain samaa on ihmisessä, jos hän saa turvatut olosuhteet – ruokaa riittää eikä viholliset uhkaa – eikä ole mitään painetta kehittää itseään. Länsimaissa ihmiset on laitettu kovaan kilpailuun osaamisesta yms. mikä tavallaan estää vajoamisen hetken tarpeiden tyydyttämiseen. Varjopuolena on se, ettei länsimaisella ihmisellä ole enää aikaa uskonnon harjoittamiseen.

Monesti muslimit haluavat päästä stressaavasta työelämästä eroon ja palvoa Jumalaa moskeijoilla. Jos rahaa tulee valtiolta tilille helposti, niin moskeijoilla ehkä käydään, mutta ne muutetaan tukikohdiksi toisten ja neljänsien vaimojen projekteille. Naiset kaduilla ovat niin hemaisevia, ettei yksi vaimo enää riitä.

Ihminen joka pettää muita on ovela omasta ja monien muidenkin mielestä. Mitä voi sanoa ihmisestä joka pettää itseään?

Vielä 1950-luvulla Suomessa monet vanhemman polven opettajat opettivat syyn kaikkien muinaisten suurten kansojen rappiolle: naisten emansipaatio. Kun naiset alkavat poistua kodeistaan ja osallistuman miesten maailmaan, oli tuhon tie alkanut.

Islamilaisessa maailmassa luetan edelleen Oswald Spenglerin kaltaisten ajattelijoiden teoksia. Länsimaiden perikatoa odotetaan kuin kuuta nousevaa. Onko ajatus kuitenkaan niin kaukaa haettu, kuin se nykysin Suomessa kuvataan? Ainoaksi uhkatekijäksi kuvataan ympäristön tuhoutumista – muuten demokratia ja tasa-arvo jne. ovat voittanet yhteiskuntamuotojen keskisen kilpailun. Historiallinen kehitys on nyt saavuttanut huipunsa. Paratiisin kaltaiseen tilaan on vain askeleen matka.

Tilanne ei näytä niin ruusuiselta muiden kulttuurien ajatuksissa.

Islamilainen maailma reagoi moniin ilmiöihin, joita Amerikasta ja Euroopasta tulee voimakkaasti. Olen kuullut monia arvioita “miksi länsimaat tuhoutuvat”. Olen kuullut asioiden menneen pilalle mm. sen takia kun “ranskalaiset keksivät suuseksin”, usein kuulee alkoholin kulutuksen muuttuneen Euroopassa hallitsemattomaksi, “valkoiset juovat kuulemma lasin viinaa kerran tunnissa”. Monet arviot, joita kuulen muslimien suista – siis kotimaissaan asuvien – kuulostavat huvittavilta ja parhaimmillaankin vain vain jonkinlaisia osatotuuksia.

Tunteeko eurooppalainen sitten sen paremmin todellisuutta islamilaisessa maailmassa? Eurooppalainen ei osaa enää tavoittaa mielenrauhaa, jonka ihminen saa muistaessaan Luojaansa. Sellainen ei kuulemma johda minkään. Muslimimies elämänsä illassa asuu moskeijan kupeessa ja moskeijan takana on hautausmaa. Viidesti vuorokaudessa kulkee tie moskeijaan ja hautausmaa muistuttaa haudan todellisuudesta. Ihminen voi valmistautua kohtaamaan Luojansa kaikessa rauhassa.

Kuinka surkea vertailukohta onkaan suomalainen vanhus, joka lottoaa tai pelaa rahansa jossain raha-automaateissa haaveilen jostain suurista tavoitteistaan, vaikka aika on rajallinen ja se tulisi olla jo oivallettu. On kuin sellainen vanhus olisi hukannut maallisen vaelluksensa ja se paljastuu elämän iltahetkessä.

Suomalainen arvostaa Amerikan mallin mukaan ikuista nuoruutta. Kauneutta voi leikauksilla ja muilla kikoilla ostaa vanhanakin. Viagra kohosi monille 60-luvun lurjuksille hattuun. Lipposen ja kumppaneiden politikointi nuorikkoineen kertoi, ettei oltu oikein sinut oman biologisen iän kanssa. Jopa Tarja Halonen otti nuoremman aviopuolison, vaikka onkin kai joutunut jahtaamaan Arajärveään kapakoista ja taisi siippa kadota Thaimaan matkalla omille teilleen.

Aika velikulta on tuo demarien Yle:sta tullu uusi puoluesihteeri. Omaa rakkauselämää olisi aihetta kuulemma huudella maailmalle. Eino Leinon mukaan on merkki varhaisesta vanhuudesta, kun nuori mies huokailee maailman menoa. Ei paljon suomalaisia politiikkoja huimaa, kun ei edes vanhemmalla iällä huokailla miten seuravat polvet voivat. Omasta asemasta nautitaan tässä ja nyt. Rakkauden puolue tosiaan, mutta on lisättävä “itse”rakkauden puolue. Ahdasmielisyys maahanmuuttajia kohtaan kertoo paljon puolueen rakkaus-ajatuksista.

Siirtomaalaisen asemassa oleviin ihmisiin on sanottu kehittyneen kahdenlaista suhtautumista. Toisaalta on Mahathma Gandhin tapaista suhtautumista, jossa intialainen maaseutu elämänmuoto asetetaan ihanteeksi. Intia on sielun suurvalta, siinä missä länsimaat pyrkivät hallitsemaan materiaalista maailmaa.

Toisaalta toisiin jää alemmuuskompleksi. Verrataan kaikkea omassa kulttuurissa maailman keskuksena pidettävään siirtomaa-isäntään. Näin on tapahtunut myös islamilaisessa maailmassa.

Tämä siirtomaan asema oli myös suomalaisten osana aikaisemmin. Suomessa valitettiin 1700-luvulla karuja oloja ja verrattiin olojemme alkeellisuutta Versaillesin puistoihin. Nyt olemme ylpeitä kauniista luonnostamme ja viimeistään kun niitä arvostetaan muuallakin maailmassa. Kukaan ei enää vertaa Lappia, Turun saaristoa tai järvi-Suomea johonkin ihmiskäden luomaan puistoon ja jopa Helsinkiä pidetään kai jo eurooppalaisittainkin miellyttävänä ja kauniina kaupunkina.

Osa muslimeista nostaa yksinkertaisen elämänmuodon ihanteekseen. Länsimaiden kilpailuyhteiskuntien ja “riistopolitiikan” asettamaan paineeseen reagoidaan halulla kääntää selkä sille. Lännenelokuvissa sankarit taistelevat rehellisesti, mutta todellisessa villissä lännessä selkään ampuminen lienee ollut tavallisempi käytäntö. Selkää ei siis kannata kääntää lännen miesten perillisille.

Jumala ja hänen ilmoittamansa Koraani riittää. Ymmärrän hyvin niitä, jotka pitävät syvästi uskonnollista elämää parempana, vaikka se tapahtuisi ilman teknologiaa ja modernia lääketiedettä. Mielummin lyhyt ja karu elämä lähellä Luojaa kuin pitkä elämä syntiä tehden.

Luin Benazir Bhutton viimeiseksi jäännyttä kirjaa Sovinto. Siinä paistaa toisenlaista näkemystä. Islamin uskosta halutaa löytää puolia, jotka ovat demokratian kanssa sopusoinnussa. Länsimaisen koulutuksen saaneella Bhuttolla, jonka isä aikoinaan pohti jopa islamilaisen sosialismin mahdollisuutta 1970-luvulla, on vertailukohtana länsimainen maailma. Benazir Bhutton isä Zulfikar Ali Bhutto sai kuolemantuomion vuonna 1979 oltuaan sitä ennen pari vuotta vankina. Eräänä syynä hänen syrjäyttämiselleen Pakistanin johdosta oli se, että päivittäin viskiä juoneen pääministerin katsottiin olevan häpeäksi islamilaisen maan johtajana.

Tulee mieleen suomalaiset kommunistit ja demarit, joille maallinen paratiisi oli kaunis paikka. Mahtavia ideoita sateli ja oloja valitettiin. Nälkä on aina vieraanamme, mutta jano ei koskaan päässyt yllättämään. Siis lapset kärsi nälkää kun Suomenkin 1960-lukulaiset pohtivat maailmantuskaansa kännipäissään ja rahat meni kapakkaan.

Zulfikar Ali Bhutton sanotaan halunneen viimeisenä toiveenaan ennen kuolemantuomiota saada ajaa partansa. Hän ei halunnut kuolla kuin mullah. Totta tai ei, mutta sisältää opetuksen. Minulle islamilla ei ole arvoa teorioina yhdistettynä sosialismiin tai demokratiaan. Se kuinka paljon uskoa minun omassa elämässä on ratkaisee. Paljon on tehtävää. Ihmiselle voidaan opettaa asioita, mutta totuus tulee kuolemassa esiin. Minulle sankari kuolee tyynenä säilyttäen uskonsa loppuun asti ja uskoahan koetellaan aivan viimeiseen hengenvetoon asti.

Siis länsimainen tai kiinalainen tai mikään muukaan tekniikka ei ole sinänsä pahasta. Ne ovat vain ratkaisemassa elämämme välttämättömyyksien – syöminen, nukkuminen, likkuminen paikasta toiseen ym – ongelmia. Elämän päämäärä on muistaa Luojaansa ja elää Hänen tahtonsa mukaan. Tässä ei kannata reagoida liikaa länsimaisuutta tai muutakaan kulttuuria vastaan. Tärkeää on miten paljon uskoa meillä on sydämessämme. Jumala näkee sen ja työ on itsemme kanssa – ei muita vastaan.

Olen tässä miettinyt miksi en ole pahemmin kirjoitellut aikaisemmin turkkilaisista Suomen islamin piirissä. Toki meillä on omat tataarimme täällä, jotka ovat olleet maassamme jo toista sataa vuotta. He ovat turkkilaisperäisiä. Joissain heidän vaiheistaan tehdyissä kirjoituksissa on mainittu, kuinka heidän islamin uskontonsa asteittain alkoi haalistua. Siinä missä 1920-30-luvuilla heidän vanhimpansa menivät pyhiinvaellukselle Mekkaan, 1970-luvulla monille riitti, että näki kerran elämässään Istanbulin hienot moskeijat.

Vielä tänäkään päivänä Suomen tataarit eivät halua samaistua pahemmin maahanmuuttaja taustaisiin muslimeihin. Sen ymmärtää sitä vastaan, että he itse ovat varsin koulutettuja ja menestyviä Suomen yhteiskunnassa. Toisaalta he ovat omaksuneet suomalaisten tavat asenteet ja kokevat maahanmuuttajataustaiset muslimit melkoisen vieraiksi.

Toisaalta Turkista tulleet turkkilaiset ovat kenties vähiten moskeijoissa näkyvä ryhmä. Olen kuullut turkkilaisten sisäisestä asetelmasta. Ei kannata olla liian uskonnollinen, koska Turkin MIT (armeijan tiedustelupalvelu) seuraa jopa Suomessa asuvia turkkilaisia ja olen kuullut tapauksia, että sukulaisia on kiristelty, kun toiset Suomessa asuvat turkkilaiset raportoivat heitä sinne. Monet turkkilaiset, jotka uskaltavat keskustella minun kanssani islamista muistuttavat, että minun ei pidä kertoa heidän mielipiteitään toisille turkkilaisille. Erityisen pelättyjä ovat erityisen Atatürkilaiset. Kerrankin tällainen kertoili minulle ihan viisaita historian tulkintoja, mutta uskottavuus meni hänen alettua selittää, että maksakirroosiin kuollut Atatürk oli historian merkittävin mies. Ilmeisesti hän viittasi johonkin TIME-lehden äänestykseen, jonka tuloksen vinoutti se, että Turkin armeijan ihmisiä kehoitettiin äänestämään ja Atatürk sai äänensä Turkista. Ei vapaaehtoisuuden vaan armeijan komennon takia. Joka tapauksessa muut islamilaisemmin ajattelevat varoittivat minua puhumasta tuolle fanaattiselle atatürkilaiselle.

Ruotsissa ja muissa maissa turkkilaiset avaavat omat moskeijansa ja pysyttelevät erossa muiden muslimien piireistä. Olen kuullut, että turkkilaiset myöskin pitävät joidenkin egyptiläisten ja palestiinalaisten huutavaa ja varsin poliittisluontoista tapaa pitää perjantai-rukouksia vastenmielisenä.

Silmiin pistävintä turkkilaisten ja suomalaisten liitoissa on melkoinen väkivalta. Useimmat marokkolaiset ovat melkoisen lepposia, koska maassa ei ole armeijan käynti pakollista. Turkissa käydään pitkä armeija (jopa 2 vuotta) ja useat Suomeenkin tulleet ovat viettäneet jossain kurdien vuorille osan siitä ajasta ja jopa tositoimissa. Tällä on se vaikutus, että väkivaltaisuutta esiintyy myös suomalaisia vaimoja kohtaan. Tunnen myös paljon turkkilaisia naisia, jotka ovat menneet suomalaisen miehen kanssa naimisiin, vaikkei mies ole kääntynyt islamiin.

Turkkilaisissa on jotain melankoliaa. He ovat ajoittain todella tunteellisia ja huokailevat naisten perään. Turkkilaisissa Suomessa on ihan asiallisia ominaisuuksia omaavia ihmisiä, mutta taipumusta suurempaan pohtimiseen en ole heissä havainnut. Kenties otos täällä painottuu Marmarikselta poimittuihin rantapojuihin. Monet turkkilaiset ovat baareissa töissä elleivät ole kebab-paikkaa itse laittaneet pystyyn. Työ on sama, jota he tekivät jo Turkissa ja suomalaiset pitävät tällaisten työkavereina tuntemiensa turkkilaisten “islamia” hyvänä asiana. Viinaa juodaan suomalaisten tavoin. Turkkilainen ei kaipaa aikaa uskonnolliseen mietiskelyyn ja maan omakin taloustilanne on niin hyvä, ettei suomalainen sosiaaliturva houkuta aktiivisia ihmisiä sieltä Suomeen. Kenties tilanne oli toinen 10-20-vuotta sitten. Suomalaiset arvostavat turkkilaisia, koska nämä ovat usein melko ahkeria maassamme.

Turkissa on tapahtunut uskonnollistumista ja pettymistä EU-suuntautumiseen ja tämä saattaa pitkällä aikavälillä tuoda Suomeenkiin uskonnollismpaa ainesta.

Stereotypiat ovat yleisiä tehtäessä eroa eri kansojen kesken. Suuri häntäisiksi luokitellut mustat miehet ajattelevat alapäällään. Heidän seksuaalisia viestejä tulviva tanssityylinsä kertoo tästä. Tällaista mustien muodostamaa vaaraa vastaan on noustu Yhdysvalloissa ja mustia lynkattiin aikoinaan pidettäessä primitiivisiä elämänmuotoja aisoissa.

Ranskalaiset yrittäjät Afrikassa 1920-luvulla havaitsivat, että mustiin nähden ei voinut olla tasa-arvoinen. Etenkin länsi-Afrikassa oli pitkä orjuuden historia. Tämä ei ollut suinkaan valkoisten tuoma tilanne. Mustat heimot kaappailivat käsiinsä saamiaan naapuriheimojen ihmisiä. Tyypillistä oli, että käsiin saatu napurin heimon nainen laitettiin tanssimaan alastomana tulen ympärillä. Mikäli joku mies kaapanneesta heimosta sattui ottamaan naisen orjavaimokseen, tämä välttyi tulelta. Välttääkseni syytökset omasta sepustuksesta viittaan Don Fernando-nimiseen muistelmateokseen. Kyseinen kirjoittaja itse meni mustien kanssa naimisiin ja sai mm. potkut moisen mustien kanssa veljeilyn takia ranskalaisesta firmasta. Toki tarinassa saattaa olla hieman väritystä – lapinlisää -mutta hänen mustia kohtaan tuntemansa sympatia ja lisäksi vertailu muihin aikakauden vastaaviin kuvauksiin tekee siitä mielenkiintoisen näkökulman mustaan sielunmaisemaan.

Siis naapuriheimosta kaapattu nainen saattoi olla siis vain kiitollnen miehelle, joka pelasti hänet tulelta. Naisen siis piti rakentaa maja ja muutenkin tehdä koti miehelle, tarjota seksia ja tehdä lapsia. Siis tuollaisen naisen osa ei koskaan ollut tasa-arvoinen. Tällainen nainen puolestaan kasvatti tyttärensä hyväksymään naisen alemman aseman mieheen nähden. Kannatti siis valmentaa naista siihen, että tuli kaapatuksi naapuriheimon toimesta. Samanlainen jahti oli päällä myös oman heimon piirissä mitä tuli naapuriheimon naisiin.

On sanottu, että Afrikassa oli aina maata tarpeeksi ja siksi työvoimasta oli aina pulaa. Siksi mies saattoi saada makoisan elämän löytäessään puolison, joka teki kaiken valmiiksi. Miehen piti vain esittää soturia ja olla tarvittaessa valmis heimonsa kanssa retkiin, joilla kaapattiin naapuriheimojen naisia. Orjuus puolestaan mahdollisti naisen pitämisen otteessa ja hyväksymään asemansa. Siinä mallissa ei tarvitse käyttää nyrkkiä. Nainen saattaa saada paremman aseman miehensä ja uuden heimon silmissä olemalla hyvä kodintekijä miehelle.

Musta ihminen on uskomattoman vahva kestämään orjan osaa. Se on hänen ikiaikainen perintönsä. Valkoisissa tuohon malliin sopeutuminen herätti sadismia. Eräässäkin kertomuksessa musta mies varastaa. Seurauksena hänet suljettiin varastoon puukeppi takapuoleen survaistuna ja sen takapuoleen upotetun kepin kärjessä oli pippuria laitettu pumpuliin tekemään mahdollisimman suuri opetus mustalle miehelle. Tietenkin tuollainen julmuus valkoisten taholta herätti toisissa valkoisissa suurta vastenmielisyyttä. Toisaalta on huomioitava mustan miehen tyyneys, jolla hän otti tuollaisen rangaistuksen vastaan. Tällaiset ihmiset varustettuina suurilla lihaksilla olisivat hyvää työvoimaa muuallakin.

Tuollaisia mustia sitten laivattiin siirtotöihin, mutta todellisuudessa Afrikan mantereelle tyypillisen orjuuden muodossa Amerikkaan. Luulisin, että valkoinen mies menehtyisi varsin pian, eikä kykenisi ottamaan vastaan moista mielivaltaa toisen rodun edustajan taholta. Valkoisten suuret kuolleisuusluvut japanilaisten vankeina Kwai-joella mm. ovat merkki siitä, että halu elää lopahti ja he antoivat periksi. Mustat nielivät osansa Amerikassa ja pukivat synkät tuntonsa lauluihinsa, joista sittemmin tuli osa amerikkalaista kulttuuriperintöä.

Mustat elävät melkoisessa symbioosissa valkoisten kanssa etelävaltioissa. Mustia solvaavaa rasismia on ilmassa ja mustat jopa painavat itseään alas. Martin Luther King puhui vapauden tulosta. Mustat kuitenkin hyväksyvät pitkälti osansa siellä. Siinä on tavallaan jotain islamilaista tyyneyttä hyväksyä kohtalo. Tässä heissä on sisäistä voimaa. Länsimainen nainen ei hyväksy hyvääkään osaansa länsimaisessa yhteiskunnassa samalla tyyneydellä kun musta hyväksyy kovan kohtalonsa.

Mustien orjuuden historia ei alkanut Amerikasta eikä valkoisten toimesta. Tästä voi käyttää esimerkkinä sitä, ettei kiinalaisten siirtotyöläisten asemasta Malesiassa käytetty nimitystä orjuus, vaikka melko tiukassa otteessa myös kiinalaiset olivat siirtotyöläisinä.

Samalla tavalla nainen – suomalainen tai muun maalainen – joka hyväksyy oman naiseutensa kuukautisineen ja heikompine lihasvoimineen ja uskaltaa antautua miesten johdettaviksi on henkisesti vahvempi kuin kapinaan nouseva nainen, joka saa mustia silmiä, mutta aina vaan nousee vahvempiaan vastaan. Passiivinen voima on suurempaa kuin aktiivinen. Monesti uhoava ja maailmaa kaluava mies joutuu lopulta kovan paikan eteen kun hänen laiminlyömänsä vaimo hoitaa häntä lempeydellä, vaikka hän ansaitsisi todella julmaa kostamista. Sellainen nainen, joka voittaa vihansa ja jakaa rakkautta lähimmilleen on todella suuri sankari. Tämä pätee myös miehiin. Jumalan silmissä saatava arvostus ja mitta ovat tärkeämpiä kuin ihmisten häilyväiset arvostelmat.

Myönnän auliisti, etten kirjoituksissani osaa ilmaista mitä suomalaiset naiset omasta mielestään tuntevat ja ajattelevat. Netissä islamilaisilla deitti- ja matrimonial sivustoilla liikkuu paljon huijareita, jotka tietävät paremmin. He ovat laittaneet jonkin supervetoavan miesmallin kuvan omanaan. Tuuhea ja kiiltävä tukka antaa vaikutelmaa henkilökohtaisesta hygieenastaan huolehtivasta miehestä. Viisumit ja oleskeluluvat Amerikasta tai Euroopasta löytyy. Vuosituloiksi ilmoitetaan 100 000 + dollaria tai euroa.

Mies kuitenkin kertoo hakevansa tavallisen oloista – hyvää muslimia – huivipäistä naista rinnalleen, jolla on haave perheestä. Nainen ei saa ehdottomasti käyttää alkoholia tai tupakoida. Esimerkiksi lääkärin tai vastaava ammatti sopisi hyvin. Rivien välistä käy ilmi, että myös rikkailla perijöillä on mahdollisuuksia päästä unelmien poikamiehen puolisoksi. Niin ja 30-vuotiaalla miehellä on poikuus vielä tallella ja naiselta edellytetään samaa. Omillaan pärjäävät lesket voivat myös tulla kyseeseen.

Tällaiseen syöttiin tarttuva nainen antaa haaveidensa liidellä ja alkaa solmia lähempää tuttavuutta. Mikäli mies saa vaikutelman, että jotain taloudellista hyvää on odotettavissa suhteesta, tilanne kehityy puhelinseurustelun asteelle. Sitten räjäytetään uutinen ilmoille. Tuo amerikkalainen lääkärimies tai vastaava on joutunut humanitaarisella työmatkallaan onnettomuuden uhriksi Nigeriassa. Luottokortti ryöstettiin ja siksi Suomesta löydetyn tulevan puolison odotetaan lähettävän muutaman tuhannen euron takuumaksu sairaalaan.

Tällainen Nigeriaan liittyvä tapaus on kuitenkin saanut tuntemani tapaukset epäilemään ja tarkistamaan netistä. Lukuisien varoittavien nettijuttujen perusteella kyseisellä profiililla on kuulemma tehty samanlaisia huijauksia ennenkin. Joidenkin rakkaus on sokeampaa ja rahat lähtee kunnes luukku on tyhjä.

Tiedän tapauksia, että suomalainen nainen, joka siis ei omasta mielestään tarvi mitään islamilaista esiliinaa (isää tai vastaavaa), vaan pärjää itse on joltain matkaltaan löytänyt miehen itselleen. Avioliittoa on sitten matkan jälkeen alettu suunnitella Suomesta käsin. Taas sama juttu: onnettomuus ja mies on toimitetu lääkäriin. Nainen tietää ja on jo hyväksynyt, ettei mies ole kovinkaan varakas ja siksi sukulaisten sähköpostilla toimitettu vetoomus muutaman sadan euron rahalähetyksestä sairaalakuluihin herättää myönteisen tunteen. Nainen hädissään kyselee päivittäin sukulaisilta mitenkä sulhon kunto etenee ja saa lopulta tietää miehen ajautuneen koomaan. Nyt ei auta kuin lähettää mies pääkaupunkiin. Tämä edellyttää, että pitäisi saada jo tuhansia euroja kasaan. Jo satasia lähettänyt nainen kerää rahat ja lähettää nyt tonneja ja alkaa tiedustella pääkaupunkiin toimitetun miehen vointia tunti tunnilta. Lopulta tulee shokkiuutinen: mies kuoli.

Suomalainen nainen oli löytänyt sellaisen henkisen yhteyden mieheen, että itkee kuukausikaupalla olevansa leski, vaikkei ihan naimisiin ehtinytkään. Mies puolestaan on muualta tulleiden huhujen perusteella mennyt paikallisen naisen kanssa naimisiin – siis suomalaisen naisen rahoilla. Tällaista petollisuutta suomalainen nainen ei halua edes ajatella olevan olemassakaan. Kuvioon tulee miehen veli ja mielikuvituksen puutteessa, hänellekin sattuu onnettomuus ja rahaa tarvittaisiin taas. Tässä vaiheessa lähipiiri saattaa saada taivuteltua tuon herkän suomalaisen naisen epäilemään pahinta, mutta ”kuolleesta” sulhostaan hän ei silti halua kuulla puhuttavankaan pahaa.

Mikäli haluaa saada ilman papereita olevana ulkomaalaisena suomalaisen puolison, voi asian ilmoittaa suoraan ja lisätä olevansa vammainen. Sääliä Suomesta löytyy tarpeeksi ja usein vammaiseksi tekeytyneenä saa helpommin puolison itselleen.

Totuus on tarua ihmeellisempää. Itse kirjoittelen tarinoita mitä monikulttuurisessa Suomessa tapahtuu, mutta maailmassa on paljon ihmisiä, joiden on elämässä eteenpäin päästäkseen todella opittava mitkä vieheet toimivat länsimaisiin naisiin. Minun juttujani kommentoivat naiset toistuvasti osoittavat minua ja sanovat, etten tiedä mitä nainen ”oikeasti” ajattelee. Näin miehenä havainnoin vain. Näen kuitenkin jatkuvasti esimerkkejä siitä, että maailmassa monet todella tietävät mitä suomalainen nainen haluaa. Kyllä, myönnän etten tiedä mitä suomalainen nainen ajattelee. Teen päätelmiäni puhtaasti sen perusteella miten hän toimii.

Suomalaisessa mielikuvassa islamin usko ja mustat yhdistetään somaleihin. Somalit ovat itse asiassa koko islamin runko Suomessa. Maassamme olisi vain murto-osa nykyisestä määrästä moskeijoita ilman somaleita. Itselleni somalit ovat voittopuoleisesti myönteinen asia islamin uskon suhteen. Toki jokaisella meistä on omat kulttuuriset puolemme, mutta heidän toimintansa moskeijoissa on varsin asiallista. En osaisi kuvitella, että he tulisivat moskeijoihin juonimaan jotain rikoksia. Pieni joukko somaleita, jotka lähtevät uskontonsa ulkopuolelle voivat syyllistyä pahoihinkin asioihin, mutta usein he eivät sitten olekaan kytköksissä moskeijoihin. Se on meidän uskomme heikkoutta, heidät pitäisi suoristaa takaisin moskeijoihin.

Somaleissa on myös vanhempia miehiä, jotka ovat kunnioitusta herättäviä ja varsin uskonnollisia. Rukoilevat päivittäin monia rukouksia moskeijoissa. Kuuleman mukaan Helsingissä bussikuskeina olevat nuoret somalitkin ovat moskeijoissa säännöllisesti vieraileva ryhmä. Osa somaleista katsoo polveutuvansa profeetta Muhammedista. Joka tapauksessa somaleissa on paljon arabiverta, mutta tumma ihonväri on silti säilynyt.

Toinen mustien muslimien ryhmä maassamme ovat gambialaiset (ja senegalilaiset). He jakaantuvat melkoisesti ominaisuuksiensa puolesta. Syynä on varmaan se, että mustiin kallellaan olevat suomalaiset naiset ihastuvat rastatukkaisiin ja kenties jopa ruohoa poltteleviin muusikkotyyppeihin herkemmin. Osa on muslimeita ja jopa alkaa harjoittaa uskontoa sitten hieman ikää saatuaan.

Somalit ovat useinmiten naimisissa somalien kanssa. Ilmeisesti suomalaisilla muslimiemiehilläkin on monesti somali vaimo. Voi olla merkki tosiaankin – kuten eräs kommentoi – siitä, että somalit tosiaankin valitsevat kenelle antavat tyttärensä. Oma kokemukseni on, että arabit valitsevat ihonvärin perusteella.

Lukuisat pohjois-Afrikan arabit ovat tulleet Suomeen 1980-luvulla italialaisina tai ranskalaisina. Naisille ei puhuttu islamista mitään ensimmäisiin vuosiin. Aikoinaan Tunisiassa näkyi kaikenlaisia Michael Jackson kopioita ja selkeästi ei-islamilaisen ulkomuodon omaavia arabeja. Turkissa kävin jopa Elvis-ravintolassa, jossa paikallisia elviksen-näköisiä miehiä oli tarjolla sylikaupalla ja kysyntää naismaailmassa riitti. Ranskan ja Italian matkoilla käyneet suomalaisnaiset tuskin aina ovat tienneet romanttisen rakkautensa olevan arabi-alkuperää. Italialaisena tai ranskalaisena on pohjoisen tyttöä isketty.

Kerrankin eräs suomalainen mies sai kutsun kahden suomalaisen naisen ja näiden poikaystävien kanssa juhliin Brasiliassa. Nuoret suomalaistytöt olivat verisesti rakastuneet “yläluokkaisiin brasilialisiin lääketieteen opiskelijoihin”. Suomalaismiestä kiinnosti lähemmin tuo lääketieteen opiskelu ja jo varsin pian tyttöjen ollessa poissa nuo kaksi poikaystävää tunnustivat olevansa libanonista kotoisin ja työskentelevänsä hotellissa ja pyysivät suomalaismiestä olemaan mainitsematta asiasta tytöille, ettei romanttinen jännite katoa..

Mustan naisen tai miehen makuun pääsemisessä ei voi olla kyse tuollaisesta harhasta. Mika Waltarin kuvaus yöntummasta neekerinaisesta – ilotyttö – jonka hän oli jostain Pariisin sillalta poiminut 1930-luvulla on paljon puhuva. Waltari katseli naisen riisuuntumista todella perverssin tunteen vallasssa, muttei suinkaan koskenut naiseen, vaikka olikin maksanut. Tuo kokemus oli sellaisenaankin jo niin sävähdyttävä käytännössä ilman mustia asukaita eläneestä Suomesta tulleelle.

Helsingin olympialaisten aikaan 1952 ne muutamatkin mustat urehilijat onnistuivat saamaan huomiota herättävän jälkeläisten määrän. Seuraavaksi tulivat mustat koripalloilijat 1970-luvulla. Tuo vuosikymmen oli myös kehitysavun aikaa ja silloin suomalaiset miehet tutustuivat mustiin Afrikassa. Eräskin suuren suomalaisen yrityksen insinööri, joka oli jutuiltaan varsin rasistinen kävi tuollaisilla kehitysyhteistyö-matkoilla Afrikassa ja pääsi ns. mustien naisten makuun. Kun sitten hänen oma tytär esitteli mustaa poikaystävää Englantiin suuntautuneen kielimatkan peruna oli närkästys suurta.

Nykyisin olemme kai päässeet pahimman shokkivaikutuksen yli. Kapinoiva punkkarityttö mustan miehen kainalossa herätti varmaan todella kapinamieltä 1980-luvulla. Tänä päivänä mustan miehen tai naisen on saattanut valita puolisokseen yliopisto-opiskelija. Tiedän Suomessa asuvissa mustissa miehissä olevan myös hyviä muslimeita – siis muissakin kuin somaleissa. Siis haluan korostaa, että hyviäkin valintoja suomalaiset naiset ovat tehneet.

Oma ryhmänsä mustien gambialaisten metsästäjissä näyttäisi olevan jonkinlainen koirankasvattajatyyppi. Maihinnousukengät jalassa ja muutenkin armeijahenkisesti pukeutuneet naiset ovat valinneet gambialaisen kuin lemmikikseen. Kai siinä on parempi vaihtoehto feminismiä, kuin kääntyminen lesbouteen. Oleskeluluvasta riipuvainen mies, jossa ei paljon henkistä haastetta ole (usein mukana ainetaustaa), sopii hallitsemaan pyrkiville naisille kuin nakutettu. Tässä genressä naisille sopii myös miehen jakaminen. Lasten isä käyköön viikonloppuna myös peiton alla muistelemassa vanhaa rakkauttaan ja muun ajan saa uusi suomalainen nainen pitää miehen hyvänään.

Mustissa miehissä on oma tuoksunsa johon myös suomalainen nainen oppii ihastumaan. Sen jälkeen on vaikea ajatellakaan heräävänsä muunvärisestä kainalosta. Länsi-Afrikan mustat ovat parhaimmillaan uskonnollisia ja heidän osuutensa näyttäisi lisääntyvän. Moni länsi-afrikkalaisesta eronnut suomalaisnainen käy hakemassa uuden eron jälkeen. Turkkilaisen tai pohjois-afrikan arabin kanssa eron kokeneilla naisilla käy usein muut vaihtoehdot mielessä. Tästä todella näppituntumasta esitetystä arviosta päätellen gambialaisissa täytyy olla paljon hyviä puolia naisnäkökulmasta katsottuna. Tunnen muutamia moskeijoissa käyviä miehiä, jotka ovat todella uskonnollisia, enkä ole kokenut heidän taholtaan huonoja kokemuksia. Islam on todella monimuotoinen ja tulee Suomeen kaikista ilmansuunnista ja mitä ihmeellisimpiä väyliä pitkin.