JUNTTIMUSLIMI IHMETTELEE

Luin eräältä muslimien keskustelupalstalta ihmeissäni, kun eräs varmaankin kirkollisesta perheestä kotoisin oleva muslimiksi kääntynyt, pohti kristityn ja muslimin avioliittoon liittyviä konflikteja. Hänen mukaansa kristitty voi jättää alkoholin juomisen, koska se ei ole kristinuskon mukaan pakollista. Toki Raamatussa mainitaan viinin juomista ja monet venkoilijat menevät jopa Raamatun taakse juodessaan “raamatullisesti”. Itse muistan ajan kun jopa joissain helluntai-perheissä alettiin hyväksyä satunnainen lievä juominen joskus 1970-80-luvuilla. Sitä ennen kristillinen koti tarkoitti alkoholista raitista kotia. Näin minä sen opin ymmärtämään. Leipäpapeille lienee viina maistunut aina.

Tapa-kristillisissäkin perheissä isä saattoi liukua juomisen tielle esim. työtehtäviensä takia totuttuaan työtehtävien lomassa alkoholin käyttöön. Toisaalta kristillisessä kodissa saattoi sodan nähnyt mies silloin tällöin ratketa juomaan – kutsuttiin tuurijuopoiksi. Usein tällaisessäkin tapakristillisessä.perheessä kodin äiti uskoi lujasti Jumalaan ja oli täysin raitis, eikä sallinut viinan henkeä kodissaan. Juomaan ratkennut mies sai tulla kotiin vasta selvin päin.

Minä muistan edesmenneet isovanhempani ja he ovat hyvin korkealla jalustalla minun mielessäni. 1920-1930-luvun kristillisen raittiusvalistuksen läpikäyneinä he eivät koskaan juoneet alkoholia elämänsä aikana. Minä kasvoin siinä käsityksessä, ettei kristitty ihminen juo alkoholia. Maallistunut ja nimellisesti kirkkoon kuulunut väestö kylläkin. Samalla tavalla 1900-luvun alkupuolella oli myös työväen raittiustoimintaa. Vielä 1970-80-luvuille asti sellaisistakin taustoista tulleissa perheissä oli tapana, ettei lapset nähneet vanhempiaan juomassa alkoholia eikä kotona säilytetty alkoholia.

Tiettyä parannusta on kuitenkin tapahtunut. Nimittäin monissa alkoholiakin vieroksuvissa perheissä saatettiin polttaa kotona tupakkaa avoimesti sisätiloissa. Muistan itsekin nuoruudestani, kun tupakoivia ihmisiä tuli kylään, niin heille tuotiin kiltisti tuhkakuppi tai joku sitä virkaa tekevä purkki eteen. Olisi ollut ennenkuulumattoman epäkohteliasta laittaa tupakoiva vieras parvekkeelle. Tällaisia tuttavia isovanhemmillani ei luonnollisestikaan toki ollut. Nykyisin passiivisen tupakoinnin uhriksi joutuva kokee tulleensa melkein samanlaisen murhayrityksen kohteeksi kuin tietämättään HIV- tartunnan kantajan kanssa suojaamatonta seksiä harjoittanut.

Tämän jutun alussa mainitun naisen pohdinta kristityn ja muslimin solmiman liiton ongelmakohdista kuvastaa hyvin nyt kasvavaa nuorta polvea. Heille kotona juominen on normaalia ja vanhemmat saattavat silti olla kirkoissa käyviä tai ainakin edustavat näille lapsilleen “kristittyä”. Jopa kristilliseen joulupöytään kuuluu alkoholi nykyisin. On muistettava, että viina on täällä ollut kortilla ja alkoissa vielä keskikaljan vapautumisen jälkeenkin 1970-luvulla katsottiin vinoon alkoholia ostavia asiakkaita. Jos alkossa ravasi ihan joka viikko, niin ei kyllä varmaan mitään kristillistä perhettä edustanut sen ajan maailmassa. On muistettava, ettei silloin alkosta myyty mitää isoa kuormaa kerralla.

Nykyisin pidetään kai lievänä juomisena, jos vanhemmat juovat kerran tai kaksi kertaa viikossa. Sellainen lienee uskonnollisen ja TV7 seuraavan kristityn normiannos. Moni töissä käyväkin isä tempaisee useamman saunakaljan joka päivä – näin olen kuullut ja kauppojen kassoilla voin sen myös jatkuvasti todeta.

En osaa sanoa miten kristitty kokee asian, mutta islamissa alkoholin vaikutuksesta ihminen rukoilee jotain muita henkiä. Muslimille alkoholin juominen merkitsee, että Jumala ei mahdollisesti hyväksy rukousta 40 päivään juomisen jälkeen. Hieman ihmettelen myöskin kristillistä pyhän hengen käsitettä. Jos siis palvomme samaa Jumalaa – kuten alkuaikojen muslimit koki sen ajan kristittyjen kanssa tekevänsä – niin eikö alkoholia käyttävän ihmisen valtaa, jotkin vieraat henget? En nyt tarkoita jotain ehtoollisella nautittua muutamaa tippaa.

Tämän päivän Suomessa kaatajapapit ja pettäjäpiispat käyttävät alkoholihöyryillä höystettyä “pyhää henkeään”. Seuraukset tiedetään. Pedofiliskandaali siinä ja siinä seurakunnassa, piispa Kantola vietteli naimisissa olleen alaisensa ja petti vaimoaan ja rikkoi – Jumalan pyhittämäksi koetun avioliittonsa. Enäähän ei tosin avioeroissa etsitä syyllistä. Onko tämä alkoholin salliva kristillisyys sitten “oikeasta lähteestä” voi hyvin kysyä. On pokkaa kun jotkin fanaattisesti vielä kuvittelevat palvovansa oikeaa Jumalaa ja painavat muslimeita alas??!!

Raamatussakin sanotaan, että hedelmistään puu tunnetaan ja tämän nykyisen ns. kristillisen pyhän hengen hedelmät eivät muistuta lainkaan Raamatun aikaisia hengen hedelmiä. Jos yksi hengen hedelmä on vanhurskaus, niin miten on mahdollista, että piispat lankeaa viidenkympin villitykseen ja kirkoissa puhutaan kaikenmaailman homoteemoja lakkaamatta. Eräs modernin pyhän hengen hedelmä tuli ilmi Imatralla, kun kirkkoherra ajautui ilmeisesti alkoholin laukaisemien henkien myötä sellaiseen “korkeamman” puhutteluun, että vaihtoi sukupuolta.

Tällaisistä hengen hedelmistä löytyisi lukematon määrä esimerkkejä. En osaisi kuvitellakaan, ettei koko ikänsä raittiina ollut isoisäni olisi eroittanut väärää oikeasta kristillisyydestä. Hän tunsi Raamatun ja tunsi mitkä asiat tulivat Jumalasta ja mitä paholaisesta. Hänen koko elämänsä todisti siitä. Onkin selkeästi havaittavissa, kuinka alkoholin tulo yhtälöön muuttaa viinipöhnäiset papit melkoisiksi sekopäiksi (ei toki kaikkia).

Siis hylkäämällä nykyisen ns. kristillisyyden ja palaamalla islamiin koen palvovani samaa Herraa kuin isovanhempani. Bacchus oli viininjumalan nimi Antiikin aikana. Viiniä säännöllisesti käyttävä imee itseensä henkivaltoja, jotka ennen kristillisyyttä lokeroitiin Bacchus-nimikkeen alle. Varmaan Jeesus joi pieniä määriä jotain viiniä, joka kai oli säilymisen takia käymään jäänyttä rypälemehua lähinnä, mutta ei varmaankaan kirkastaakseen silmiään katselemaan nuorten poikien sorjia sääriä, kuten kreikkalaiset Bacchus-jumaluuden (henkivallan) puoleen kääntyneet viininkäyttäjät tekivät ennen häntä ja kuten nykyiset kristittymmekin ovat alkaneet tehdä.

Islam uppoaa minuun kaikilta puolitaan, mutta juuri täysraittiuden vaade mahdollistaa suoran yhteyden ikiaikaseen Jumalaan. Tässä aikamme kristinusko liukuu harhaan ja pahasti. Uskon, että tämän asian oivaltavat valitsevat islamin, koska nuo alkoholilla voidellut saatanan kahleet ovat jo niin tiukalla kristittyjen elämässä. Näin sen koen.

Tie on kaita, enkä tiedä kuinka omat voimani kantavat perille asti. Jumala ohjaa minua ja pidä minut oikealla teillä Amen.

Kuulin tässä äskettäin, että Koreassa ja Kiinassa kristityiksi kääntyneet käyvät ympärileikkauksessa. Jeesuskin oli ympärileikattu. Suomessa ympärileikkauksen ovat kokeneet varomattomasti sukupuolielintään käyttäneet häntämiehet.

Eräs suomalainen tuttuni kertoi kuinka häneltä meni ”pintelijänne” poikki kun tuhdimmassa kunnossa ollut nainen intoutui kirittämään liiaksi laukalle. Lääkäri kertoi, että kyse on samasta operaatiosta kuin ympärileikkauksessa. Vanhemmalla iällä kyse on vain kivuliaammasta asiasta. Tutulleni kävi vielä nolosti, kun sairaalasta päästyään hän meni paikalliseen yökerhoon ja joku vanha naistuttu kättä päivää- tervehdyksen sijaan perin tuttavallisesti tarrasi jalkoväliin ja puristi tuhdisti. Tuttuni kertoi kuinka hän kivusta tuskissaan käpertyi maahan. Tuo nainen kuulemma häpesi temppuaan niin paljon, että muutti paikkakunnalta. Onhan tuollainen pikkupaikkakunnalla nolo juttu, josta puhuttiin kuukausia.

Siis ympärileikkaus yleistyy maailmassa mitä erinäisimmistä syistä. Monet muslimiksi kääntyneet havaitsevat, etteivät pääse naimisiin ennen kuin lääkärin veitsi on tehnyt viiltonsa. Jotkut tosin muistavat viiltojen sijaan leikkauksesta palaneen esinahkansa käryn. Tämä ei varmaan ole yhtä koomista naisten kannalta, jotka odottavat valmiiksi muslimiksi muotoiltua miestään. Naiset saattavat pitää jopa mauttomana tällaisen asian mainitsemista, mutta se on totinen paikka miehelle – ensin itketään ja myöhemmin hieman jo nauretaankin.

On nimittäin aivan eri asia kokea ympärileikkaus ennen kuin öisin esiintyy erektiota itsestään. Tuskaa kestää kuukausien ajan. Se on hinta, jonka muslimiksi vanhemmalla iällä kääntyvä mies usein joutuu maksamaan siitä, että saa nuoren muslimivaimon. No pain, no gain. Monet valitsevat mielummin eronneen, jonka vanhemmat eivät enää aseta niin kovia ehtoja.

Hyökkäys Gay Pride kulkuetta kohtaan herättää toivoa siitä, että nuoriso tajuaa kuinka vilpillisiä arvoja oma aikamme tarjoaa. Kun homous aikanaan laillistettiin tarkkasilmäisimmät oivalsivat, että padot oli avattu ja tulee aika jolloin homoudesta tehdään pakollista.

Tunnen nuoria, jotka ovat yliopistoissa kokeneet joutuneensa henkisen sodomian uhreiksi. Valta ja seksuaalinen kiihottuneisuus kulkee käsi kädessä. Nyt kun jo professori voi olla avoimesti homoseksuaali, nuoriso totutetaan siihen, että esimiehen edessä pyllistäminen palkitaan. Vastaavasti tuollaiset homoprofessorit saattavat ottaa vastaan-hangoittelvia nuoria poikia silmätikuikseen ja alistaa heitä taipumaan omaan ”ohjaukseensa”, vaikka nämä haluaisivat normaaleilla arvoilla varustetun professorin. Ei voi sukupuolisen suuntaumisen vuoksi valittaa????!!!??

Samalla tavalla poliisilaitoksestakin kuuluu kummia. Julkihomoja on päässyt tuohonkin arvostusta nauttivaan instituutioon. Kuuleman mukaan homopoliisit ovat varsin herkkiä viemään nuoria poikia putkaan. Mitä voi nuori, jos poliisi osoittaa valtaa ja pidätystä tehdessä kourii jopa intiimejä alueita. Nuorisoa kasvatetaan siihen, että kovasydämiset ja himojaan seuraavat homot voivat olla auktoriteetin asemassa. Kohta homous on ainoa keino nousta monissa laitoksissa.

Mies, joka ajattelee vaimoa lastensa äitinä on sydämeltään herkkä. Sellainen malli on rakkautta sisältävä. Homous puolestaan ei pidä sisällään sellaisia puolia. Homot kiihottuvat herkästi ja antavat viettiensä viedä mukanaan. Tyhjiin ryystetyt uhrit heitetään sitten jorpakkoon. Naistenmieskin voi syyllistya samanlaiseen on totuuden nimessa todettava.

Julkisuudessa sanotaan, että homous perustuu tasa-arvolle, mutta jokainen tuntemani homojen kanssa työskentelevä nainen sanoo homojen kuolaavan neitsyeiden perään. Mitkään kulahtaneet peräpukaman kantajat eivät innosta siinä ala”kulttuurissa”. Sitä paitsi homojen himojen kohteena olevat joutuvat muutaman vuoden aktiivisen toiminnan jälkeen korjauttamaan – kiristämään – takapuoliaan, ettei ulosteet valu ulos. Tämän tietää kaikki terveydenhuollossa työskentelevät, vaikka siitä ei julkisuudessa puhuta. Kyse on siis luonnottomasta tavasta kanavoida seksuaalisuutta.

Uskoisin Halla-ahon jutun pedofiliasta – jonka hän linkkasi Muhammediin – osuneen oikeaan kohteeseen, kun Gay Pride kulkuetta vastaan hyökättiin. Varmaan Halla-aholaiset oivalsivat rivien välissä olevan viestin oikein, kun valitsivat Gay-kulkueen hyökkäyksensä kohteeksi. Siis Islam ei tee ihmisestä pedofilia, mutta homous tekee.

Islamin mukaan homous on ns. ”major sin” eli suuri synti. Siis jos jollakin on mielihalu tappaa toinen ihminen tai hän himoitsee homoseksuaalisesti on ymmärrettävää, mutta molempien mielihalujen toteuttaminen on yhtä vakava asia. Tämän vuoksi homouden kriminalisointi olisi ihmistä tukeva asia – niinkuin se oli aikanaan, kun viisaaat esivanhempamme kirjoittivat lakia. Kohta pahan voimat haluavat kirjata homouden pakolliseksi, koska rajaa ei vedetä ajoissa. Parikymppisten nuorten kapina homoutta tukevaa kulttuuria vastaan herättää toiveita muutoksesta parempaan suuntaan, ennen kuin painajaiset toteutuvat täydessä laajuudessaan.

Vielä 1950-luvulla Suomessa monet vanhemman polven opettajat opettivat syyn kaikkien muinaisten suurten kansojen rappiolle: naisten emansipaatio. Kun naiset alkavat poistua kodeistaan ja osallistuman miesten maailmaan, oli tuhon tie alkanut.

Islamilaisessa maailmassa luetan edelleen Oswald Spenglerin kaltaisten ajattelijoiden teoksia. Länsimaiden perikatoa odotetaan kuin kuuta nousevaa. Onko ajatus kuitenkaan niin kaukaa haettu, kuin se nykysin Suomessa kuvataan? Ainoaksi uhkatekijäksi kuvataan ympäristön tuhoutumista – muuten demokratia ja tasa-arvo jne. ovat voittanet yhteiskuntamuotojen keskisen kilpailun. Historiallinen kehitys on nyt saavuttanut huipunsa. Paratiisin kaltaiseen tilaan on vain askeleen matka.

Tilanne ei näytä niin ruusuiselta muiden kulttuurien ajatuksissa.

Islamilainen maailma reagoi moniin ilmiöihin, joita Amerikasta ja Euroopasta tulee voimakkaasti. Olen kuullut monia arvioita “miksi länsimaat tuhoutuvat”. Olen kuullut asioiden menneen pilalle mm. sen takia kun “ranskalaiset keksivät suuseksin”, usein kuulee alkoholin kulutuksen muuttuneen Euroopassa hallitsemattomaksi, “valkoiset juovat kuulemma lasin viinaa kerran tunnissa”. Monet arviot, joita kuulen muslimien suista – siis kotimaissaan asuvien – kuulostavat huvittavilta ja parhaimmillaankin vain vain jonkinlaisia osatotuuksia.

Tunteeko eurooppalainen sitten sen paremmin todellisuutta islamilaisessa maailmassa? Eurooppalainen ei osaa enää tavoittaa mielenrauhaa, jonka ihminen saa muistaessaan Luojaansa. Sellainen ei kuulemma johda minkään. Muslimimies elämänsä illassa asuu moskeijan kupeessa ja moskeijan takana on hautausmaa. Viidesti vuorokaudessa kulkee tie moskeijaan ja hautausmaa muistuttaa haudan todellisuudesta. Ihminen voi valmistautua kohtaamaan Luojansa kaikessa rauhassa.

Kuinka surkea vertailukohta onkaan suomalainen vanhus, joka lottoaa tai pelaa rahansa jossain raha-automaateissa haaveilen jostain suurista tavoitteistaan, vaikka aika on rajallinen ja se tulisi olla jo oivallettu. On kuin sellainen vanhus olisi hukannut maallisen vaelluksensa ja se paljastuu elämän iltahetkessä.

Suomalainen arvostaa Amerikan mallin mukaan ikuista nuoruutta. Kauneutta voi leikauksilla ja muilla kikoilla ostaa vanhanakin. Viagra kohosi monille 60-luvun lurjuksille hattuun. Lipposen ja kumppaneiden politikointi nuorikkoineen kertoi, ettei oltu oikein sinut oman biologisen iän kanssa. Jopa Tarja Halonen otti nuoremman aviopuolison, vaikka onkin kai joutunut jahtaamaan Arajärveään kapakoista ja taisi siippa kadota Thaimaan matkalla omille teilleen.

Aika velikulta on tuo demarien Yle:sta tullu uusi puoluesihteeri. Omaa rakkauselämää olisi aihetta kuulemma huudella maailmalle. Eino Leinon mukaan on merkki varhaisesta vanhuudesta, kun nuori mies huokailee maailman menoa. Ei paljon suomalaisia politiikkoja huimaa, kun ei edes vanhemmalla iällä huokailla miten seuravat polvet voivat. Omasta asemasta nautitaan tässä ja nyt. Rakkauden puolue tosiaan, mutta on lisättävä “itse”rakkauden puolue. Ahdasmielisyys maahanmuuttajia kohtaan kertoo paljon puolueen rakkaus-ajatuksista.

Suomalainen nainen kokee alemmuutta heikon hiuslaatunsa kanssa. Kun on sauma saada muslimimies, niin huivin hän ottaa melkein ensimmäisenä käyttöön. Islamin uskoon mukaudutaan siis huivin suhteen melkein ensimmäisenä asiana. Osa naisista ei edes käänny islamiin, mutta alkaa silti käyttää huivia muslimimiehensä rinnalla. Karjalan huivipäiset naiset olivat aikaisemmin oikein käsite.

Suomalainen mies puolestaan alkaa kaljuuntua otsaltaan varsin varhain. Otsa kiiltää kaljuutta kuin pululla, mutta skinheadinä sellainen näyttää jo tyyliltä. Tällaiselle nuorelle kasvaa komplekseja ja siksi helpointa onkin alkaa kasvattaa lihasmassaa ja leikata kokonaan kalju. Skinhead-porukassa hiusten heikko kasvu kääntyy plussaksi. Eihän tässä maailmassa mies tarvitse välttämättä hiuksia ja skinheadinä saa sitä paitsi kunnioitusta kaduilla. Rasismi on helppo omaksua ideologiaksi, kun on isän kännipäisiä vuodatuksia oppinut kuuntelemaan nuorena.

Opiskellut nainen puolestaan pitää lyhyttä poikatukkaa – Virossa poisipää on kuulemma tosi radikaali asia naiselle. Siis islamilaisessa maailmassa naisten tarve peittää hiuksensa lähtee siitä, että ne edustavat kauneutta.

Suomalainen nainen alkaa värjäilemään hiuksiaan jo nuorena ja käsittelee hiuksiaan kaltoin, mikä osaltaan näkyy entistäkin heikompana tuloksena. Näin ollen suomalainen nainen huivissaan näyttää kauniilta sinisissä silmissään.

Toisaalta harmaat hiukset sopii isoäidille, mutta mitä tekeekään joku Tarja Halonen miltei 70-vuotiaana: Värjää lesbomallin tukkansa viimeisetkin haivenet entistäkin kirkuvamman punaisiksi. Onko tuollainen arvokas tapa vanheta?

Islamin tasa-arvo ajatus pitää sisällään sen, että harmaahapsinen nainen tai kaljuuntuva mies (joka voi käyttää islamilaisittain jonkinlaista topia tai fetsiä) voivat peittää kaljut tai harmaat suortuvansa.

Katselin jokin aika sitten kun korkeakouluopiskelijat osoittivat mieltään mahdollista opiskelujen muuttumista maksulliseksi vastaan. Heidän viestinsä oli tyly: täytyy alkaa myydä itseään, että voi rahoittaa opiskelut. Naisethan ovat maassamme se korkeakoulujen suurin ryhmä ja rahan ottaminen ns. omasta lompakosta lienee arkipäivää.

Olisin ollut ihmeissäni moisesta provosoinnista, ellen olisi ehtinyt joitakin vuosia aikaisemmin kuulla villejä juttuja eräältä Suomeen muuttaneelta musliminaiselta – jolle kyllä kelpasi suomalainen mies oikein hyvin. Tuo nainen oli korkeasti koulutettu ja teki muistaakseni väitöskirjaa Suomessa. Nainen kertoi, että monet hänen tuntemansa suomalaiset opiskelijatytöt menivät ihan sekaisin, koska alkoivat 1990-luvun laman aikoihin rahoittaa opiskelujaan menemällä seksipuhelinlinjoille töihin.

Rajallisesti aikaa opiskelujen lomassa ja muutamalla tunnilla illassa tienasi sievoiset summat. Jutut vain antoivat kieroutuneen kuvan miehistä tyyliin: “kaikki naiset väittelee mun kanssa vain koska ne haluaa multa makkaraa” tai vastaavaa. Rahan takia antoi miesten vain jaaritella pimeiden fantasioidensa kanssa ja myötäili niitä – ja rahaa kilahteli opiskelijaneidon kassaan. Kuuleman mukaan viattomasti vain miehille puhumaan alkaneille opiskelijatytsyille tuli sellaisia rahallisia tarjouksia intiimimmeistä palveluista, etteivät he voineet kieltäytyä. Monet suostuivat myöskin erinäisiin vuokranmaksujärjestelyihin helpon opiskelurahan tiedossa.

Niin, mihin tämä johti? Ulkomailta tullut ystäväni muslimivaimo kertoi, ettei noista naisista juuri kukaan onnistunut löytämään onnellista miessuhdetta. Vain vuosi pari seksilinjoilla töissä ja kuva miehistä mureni. Jostain voi ehkä tulla romaanikirjailija myöhemmin kokemustensa ansiosta, mutta perheenäideiksi ei heistä enää ollut.

Toinen tapa rahoittaa opiskelut on ottaa parikymppisenä itselleen joku kovasti rahaa jossain bisnesmaailmassa tai rakennuksilla tienaava 30-35-vuotias poikaystävä. Sitten kun opinnot alkaa olla loppusuoralla voi sanoa viisi vuotta yhteisestä tulevaisuudesta haaveilleelle ja sen eteen ponnisteelle miehelle, että Helsinki tai Bryssel kutsuu. Olen kuullut, että tuollaisia 25-vuotiata opiskelunsa päättäneitä tyttöjä tyttökavereikseen ottaneille käy usein se, että joutuu pakoilemaan n. 40 vuotiasta ex-poikaystävää.

Varmaankin moni nainen rahoittaa opiskelunsa jossain S-marketin kassalla töissä ollen, mutta tämä tutulta kuulemani aihekin kuvaa kuinka naiset aika herkästi miettivät tulolähteeksi miehen miellyttämistä. Joissain toisissa kulttuureissa avioeron jälkeen monet naiset ovat todella pakotetut sellaiseen.

Onko sellainen miehen passaaminen ihan vain yhteisen perheen vuoksi siis vastenmielisempää jos se tapahtuu puhtaasti hyvästä sydämestä ja ilman taka-ajatuksia? Miehelläkin herää halu tehdä oma panoksensa perheen eteen. Avioliitto lähtee hyvästä aikomuksesta.

Minulle nämä erikoiset tavat rahoittaa opiskelut ovat eräs selitys ns. nenäkkäälle naistyypille, joita yliopistot suoltaa ulos näinä aikoina. Jokin vilpittömyys katoaa älyllisten ja laskelmoivien naisten sydämistä.

Olen tässä kirjoitellessa näitä juttujani kerännyt ympärilleni pienen haaremillisen naisia. En ole sitä tehnyt tarkoituksellisesti. Välillä osa naisista lähtee ovet paukkuen pois lukemasta blogiani. Uhkailuja poislähdöistä tulee jatkuvasti ja aina sama tarina: ellet muuta kirjoituksesi sävyä. Joku magneetti tuo kuitenkin nuo ihastuttavan oikukkaat naiset takaisin. Omasta mielestään he ovat samanlaisia kuin miehet.

Kiitos Jumalalle tuosta erosta miesten ja naisten välillä! Kun ajattelen naisia ryhmänä blogini yhteydessä. He liittoutuvat keskenään ja keksivät mitä erilaisimpia keinoja saadakseen vaikutettua minun ajatteluuni. Tämä osoittaa minulle, että naiset herkästikin kykenevät elämään haaremissa, joissa heillä on kaikilla yksi puheenaihe: yhteinen aviomies. Sellainenhan on melkein parempi kuin monta miestä. Muutenkin naiset kiinnostuvat miehestä vasta kun näkevät muiden naisten olevan kiinnostunut ko miehestä ensin. He pyrkivät olemaan onnekkaita, jotka voittavat kilpailussa.

Tunnen tapauksia, kun naisten jumppaporukka kokoontuu. Yhdelle tulee ero: mies oli kuulemma materialisti ja ajatteli vain seksiä. Kas kummaa kaikki naiset alkavat löytää samat virheet aviomiehistään. Tiedän tapauksia, että jopa seitsemän naisen jumppaporukan kaikille tuli ero pienen ajan sisään. Kaikilla oli yhtäkkiä samanlaisilla vioilla varusteut miehet. Naiset osaavat ajatella samalla sydämellä.

Välillä mietin, että eikö siis olisi helpompaa, että naisilla yksi hyvä mies neljää naista kohti. Jäljelle jäävät huonot miehet sitten käyttäisivät huonoja naisia vuorollaan. Tällaisessa islamilaisessa mallissa naiset sydämessään tietävät miehensä olevan moraaliltaan vahva ja kapinoivat lähinnä saadakseen huomiota.

Naiset pohjimmiltaan kaipaavat, että joku mies opastaa heidät hyvälle tielle. Jumalan lähettämät profeetat olivat kaikki miehiä Samalla tavalla huonojen miesten johdettaviksi joutuneet naiset pettyvät miehiin.

Profeetta Muhammed piti suurena siunauksena Jumalalta juuri naisia. Hän kykeni kärsivällisesti elämään lukuisten naisten kanssa ja opastamaan näitä kärsivällisesti Jumalan tiellä. Siinä on totisesti kaunis esimerkki kaikille muslimeille. Kyse naisten kanssa naimisiin menossa ei siis ollut mistään lihan himojen tyydyttämisestä, vaan velvollisuudesta muokata naisista hyviä äitejä lapsille ja johdattaa heitä paratiisiin. Myös mies tarvitsee naista matkallaan kohti paratiisia. Tässä tehtävässä mies kykenee Jumalaan turvaten parhaimmillaan moniavioisuuteen. Silti yksi vaimo riittää meille tavallisille ihmisille ellei Jumala toisin päätä.

Sodan nähneissä ihmisissä on niitä, jotka julistavat loppuelämänsä sodan olevan paha asia, jota tulisi välttää. Varmaan suurin osa ei halua sinänsä sotaa, mutta aina on olemassa niitä, jotka kertovat lapsenlapsilleen sodan sankaruudesta ja vähättelevät uhrauksia, joita joutuivat kokemaan. Sotaan neutraalisti suhtautuvien sodan käyneiden voi arvella viettäneen sodan jossain kaukana vaarallisista paikoista.

Samalla tavalla on myös avioliittojen laita. Kaikista avioelämään liittyvistä myrskyistä huolimatta toiset näkevät myönteisiä asioita ja toisaalta on olemassa paljon avioliiton pahuutta julistavia ihmisiä. Neutraalisti avioliittoon suhtautuvat lienevät jonkinlaisessa kulissiliitossa eläviä.

Samalla tavalla kuin sodassa, myös avioliitossa usein perinnettä siirretään eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Toisille sodan kokeneille tulee elämäntehtäväksi kertoa lapsilleen, kuinka lahtarit tai muut roistot veivät kansan sotaan – ja jopa näkevät vaihtoehdon sodalle: esim. Suomen tapauksessa Stalinin alaisuuteen joutumisen – paremmaksi vaihtoehdoksi. Tällainen saattaa kasvattaa lapsensa vihaamaan porvareita. Voi ajatella, etteivät he ole päässeet kokemustensa herroiksi. samalla tavalla johonkin ryssä- tai vastaavaan vihaan jumiutuminen voi olla toinen tapa nähdä vika pahoista kokemuksista sodan vihollisen aiheuttamaksi. Hyvä kuvaus tällaisesta ajattelusta tulee esiin Kazantzakisin omaelämäkerrallisessa kirjassa Tilinteko El Grecolle. Hän kuvaa kuinka hänen isänsä laittoi hänet nuorena poikana suutelemaan turkkilaisten hirttämien kreikkalaisten jalkoja – siis “turkilaisten pahuutta” ei saisi ikinä unohtaa. Onneksi Suomessa ei systemaattisesti myrkytetä vihaamaan venäläisiä tuollaisessa mitassa, mutta tiedän, ettei ryssistä myöskään pahemmin pidetä sotakokemusten takia.

Voin puhtaalla omallatunnolla sanoa suomalaisten sotineen oikeutetun sodan. Suomi ei valinnut sotaa – vaihtoehtoa ei vain ollut. Suomi puolusti omaa elämäntapaansa hirvittävää ja jumalatonta bolsevismia vastaan.

Tiedotusvälineissä on aina propagandaa ja voin samalla tavalla sanoa tämän kaiken nykyistä terrorismin vastaista sotaa suitsuttavan tiedotuksen keskellä, että sota Afghanistanissa tai Irakissa saa miehet palattuaan sieltä tappamaan itseään ja kärsimään pahuudestaan – aiheesta. Kaikenlaiset juutalaiset muusikot ja näyttelijät kehuvat nyt amerikkalaisia sotilaita, joiden he tietävät olevan puolustamassa Israelin moraalitonta asiaa. Samat taiteilijaretkut vastustivat Vietnamin sotaa, koska se ei palvellut heidän etujaan. Tuollaiset piirit olivat myöskin hyvin myötämielisiä Neuvostoliittoa kohtaan. Suomen, Balttian ja Puolan ja muiden alaspainaminen 1939 lähti heidän mukaansa vain Neuvostoliiton turvallisuustarpeista. Amerikka käyttäytyi sitten 1940-luvulla tuollaisten epärehellisten ihmisten mukaan niin uhkaavasti, että itä-Euroopan maat joutuivat sen vuoksi kärsimään. Senaattori Joseph McCarthy vainotessaan kommunisteja astui monien New Yorkin vasemmistojuutalaisten varpaille ja siksi hänen uransa tuhottiin.

Amerikkalaista tiedotusta ja politiikkaa seuratessa siis havaitsee, että juutalaisten sodat ovat aina hyviä. On totta, että Hitler aloitti sodan ja muodosti uhkan maailmalle ja siinä sodassa amerikkalaiset saattoivat esiintyä moraalisina. Samalla tavalla vuoden 1991 Kuwaitin sota näyttäytyi moraalisena, koska sekin johtui tapahtuneesta tosiasiasta. Nämä eivät merkitse, että kaikki juutalaisten sodat olisivat siunaukseksi maailmalle. Tämä nykyinen terrorismin vastustamisen nimissä käyty sota Afghanistanissa ja Pakistanissa on selkeästi moraaliton sota – vaikka juutalainen näkee olevansa valittu kansa (kristityille sanotaan Jumalan olevan juutalainen, koska hänen “poikansa” Jeesus oli juutalainen) ja edustavansa siis aina hyvää. Jumala kuitenkin antaa apunsa väärin kohdelluille, jotka kääntyvät Jumalan puoleen. Israelin ateistisen hallinnon keinot käydä sotiaan joutuvat vaikeuksiin, koska Jumala ilmaisee suuruuttaan tuhkapilvinä tai öljyonnettomuuksina, jotka laittavat terroristi-iskun estämispyrkimykset silmittömällä tappamisella Afghanistanissa lähinnä naurunalaiseksi.

Samalla tavalla kuin sodissa, myös avioliitoissa tapahtuu kokemuksen siirtämistä eteenpäin. Onnelliset vanhemmat saanut lapsi pitää avioliittoa hyvänä asiana ja suunnittelee jo varhain perheen perustamista. Toisaalta jatkuvien riitojen keskellä elävä lapsi ei usko avioliittoon. Pahimmillaan äiti tai joskus isä alkaa myrkyttää nuoren mieltä. Oman aviomiehensä kanssa epäonnistunut äiti saattaa siirtää lapselleen käsityksen, että miessuku on kaikki tyynni kelvotonta. Katselin kerran erästä lesbotyttöä, jonka äiti oli tyytyväinen tyttärensä valinnasta. Tuollainen ei ollut mahdollista hänen aikanaan. Äiti oli sanojensa mukaan toivonut tyttärelleen lesbosuhdetta jo varhain. Toinen nainen kuulemma osaa tuntea miltä naisesta tuntuu. Pettyminen miehiin siirrettiin siis seuraavaan sukupolveen tällaisellä tavalla. Entä poika, jonka isän ominaisuudet kuvataan pahoiksi. Naiset ajattelevat, että hyysäämällä pojastaan jonkinlaista naisnäkökulmaa ymmärtävää, he muuttavat naisten asemaa osaltaan.

Toisille naisille puolestaan miehen palveleminen on korkeinta mielihyvää tuottava asia. Heille jostain syystä löytyy hyviä aviomiehiä. Heidän tyttärensä haaveilevat oman isänsä kaltaisista hyvistä miehistä, joita he haluavat palvella. Toki he näkevät kaikenlaisia pahiksia, mutta uskovat itselleen olevan jossain olemassa hyvä mies ja näin sitten käykin.

Minä kirjoittelen monen muun aiheen ohella naisista, toiset ovat sankareita naismaailmassa. Eri miehet pussaa ja eri miehet puhuu tai kirjoittaa. Hiljaisissa vesissä ne kalat kutee.

Jos Jumala olisi luonut ihmisen vain varustettuna hyvillä ja kauniilla ominaisuuksilla, lisääntyminen olisi vain mahdollista rakkautta sisältävässä avioliitossa. Näin jokainen saisi rakastavan kodin ilmapiirin ja vanhempien kesken vallitsisi rakkaus ja lämpö. Pienet riidat voisivat kuulua tuohon idylliin.

Jumala ei katso ihmisen uskon määrää, kun hän jakaa materiaalista hyvää ihmisille. Muslimit saavat usein niukan leivän, mutta kaikenlaiset pornografian tai huumeiden kauppiaat voivat elää leveästi. Hurskaan ihmisen niukassakin leivässä on siunaus, toisten ei.

Jonkinlainen kilpailu vahvemmasta geeniperimästä elää myös ihmisten keskuudessa. Jos tämän kiistäisi, niin sulkisi silmiään todellisuudelta. Kun miehitysarmeijat vyöryivät Saksaan ja alkoivat raiskaamisen, niin osa koki jonkinlaista brutaalia tyydytystä saadessaan lähettää vihaiset siemenensä vihollisnaisiin. Tämä myös kantoi hedelmää. Yksin Itävallassa venäläiset joukot saivat raiskaamalla raskaiksi arviolta parisataa tuhatta naista vuonna 1945.

Onko siis naisten estelynhalu jonkinlaista luonnon leikkiä. Barbaarit hävittävät liian sivistyneet kansat. Suomalaisena miehenä kuuntelen mitä nainen sanoo, en tulkitse hänen elkeitään. Minulle on monet kerrat opetettu, ettei tällainen kiltteys tehoa naisiin. Naiset tykkäävät sioista.

Minulle on monet kerrat kerrottu ns. tekijämiesten toimesta, että kun nainen sanoo, että älä koske minun rintoihini, nainen itse asiassa kehoittaa kourimaan niitä kunnolla. Heidän karskeihin kokemuksiin perustuvassa maailmassa nainen estelee loppuun asti. Älä riisu pikkuhousuja jne. ja lopulta nainen anelee, ettei sankarimies lopeta kesken. Minä en ole sellaisiin tilanteisiin joutunut edes ennen islamin uskoa. Naiset varmaan tietävät paremmin ovatko heidän sankarinsa toiminnan miehiä.

Minä näen naisen, joka varjelee siveyttään ja mainettaan hyveellisenä olentona. Toiset väittää muuta. En haluaisi himoita naapurini vaimoa ja siksi kunnioitan heidän siveyttään.

Jo muinaisessa Odysseian tarinassa Odysseian palattua vuosien jälkeen retkiltään, hänen hyveellinen vaimo ei tahdo päästää miestään kotiin. Odysseijoina esiintyviä miehiä oli kuulemma ennenkin yrittänyt päästä taloon sisään. Vasta vakuutettuaan olevansa se oikea Odysseia, hän pääsee sisään. Tuo vaimon siveellisyys tekee vaikutuksen mieheen, joka oli poissa vuosia kiertäessään meriä.

Suomalaisessa kulttuurissa viestit ovat erilaisia. Eräs tuttuni meni Ranskaan 1960-luvulla. Hän lähti illalla sihteeritytön kanssa syömään. Illan päätteeksi vinkattuaan taksin ja avattuaan herramiehenä naiselle oven, hän pyrki nousemaan naisen perässä taksiin ja sai kovan iskun käsilaukusta päähän. Seuraavana päivänä nainen oli vieläkin vihainen moisesta mauttomuudesta ensimmäisillä treffeillä. Suomalaismies kertoi, että Suomessa herrasmies saatteli naisen taksilla ovelle ja jatkoi sitten taksilla omaan kotiinsa. Näin hän oli siis vain yrittänyt maksaa naisen kyydin kotiin, mutta viesti oli tulkittu väärin. Ymmärrä naista ole Jumala on filosofit sanoneet.

Kerran kuuntelin kahta virolaista naista. He katselivat suomalaisten naisten epäkunnioittavaa suhtautumista miehiä kohtaan. He kuvasivat suomalaisia naisia hämähäkeiksi, jotka yrittävät punoa verkkoja, koska eivät kykene viisaisiin mielipiteisiin, mutta eivät uskalla sanoa asiaa suoraan. He pitivät suomalaisia kanssasisariaan nenäkkäinä. Itse he olivat lukeneet Tolstoinsa ja muun korkeatasoisen kirjallisuuden. Suomalainen tyttö kai liikuttuu jostain Kaari Utrion kirjoista tai jostain Anne Frankin päiväkirjoista.

Varmasti neuvostosysteemi oli naisille vähintään yhtä kova kuin suomalainenkin. Töitä piti painaa ja hoitaa kotia sen päälle. Ilmeisesti klassinen kirjallisuus ja kulttuuri opetti siinäkin järjestelmässä naisen löytämään paikkansa maailmankaikkeudessa. Siellä kaiketi pohdittiin millainen nainen on eikä millainen naisen pitäisi olla ollakseen samanlainen kuin mies. Kaikkialla maailmassa puhutaan naisten asemasta, mutta tuolla ymmärretään erilaisia asioita.

Olen törmännyt vanhemman polven suomalaisnaisiin, jotka ovat menneet arbimiesten kanssa naimisiin, joskus 1980-luvun alkupuolella tai jopa 1970-luvulla. Eräässäkin tapauksessa täydellisen alkoholistin ulkomuoto naisella ja kauhea säkätys miehelle koko ajan. Kerran arabituttavien yritettyä mennä puhumaan miehelle islamista nainen uhkasi laskea koiran näiden kimppuun, jos eivät lähteneet pois. Olikohan perheessä jonkinlainen tasa-arvoinen päätöksenteko-järjestelmä? Mies valitti koirasta arabitutuille kun vaimolta salaa pääsi moskeijaan käymään. Luihun oloinen mies muistutti koirasta alempana olevaa olentoa talossa.

Kulttuurien sota perheessä oli edennyt asteelle, että nainen suomalaisen elämäntapansa kanssa oli saanut kolme-lapsisen perheen miehen täydellisesti tossun alle. Tietääkö siis ihminen mikä on hänelle hyväksi. Islamissa miehelle opetetaan, että nainen on peili. Muslimeista parhaimmat ovat profeetan tavoin parhaimpia vaimoille perheille.

Mikäli emme kutsu ihmisiä hyvään pois pahasta, saatamme löytää itsemme tilanteesta, että paha hallitsee perhettä. Kerran profeetta puhui lasten oikeuksista. Lasten oikeudet lähtee siitä, että mies valitsee hyvän puolison lastensa äidiksi.

Tiedän myös tapauksia Suomessa, että arabimaista tullut mies on joutunut vastuuseen kodin ja lasten hoidossa. Suomalaista vaimoa viedään mielisairaalaan ja välillä tuodaan takaisin kotiin kun mieliala on parempi. Kenties päihdeongelma on vaihtunut lääkeongelmaksi. Tunnen syvää sympatiaa tuollaiseen tilanteeseen joutuneita kohtaan. Ihan kuin hätä ei olisi riittävän suuri, joku moskeijasta tulee selittämään helppoja ratkaisuja – vaimo pihalle ja sitä rataa.

Tietenkin on meidän kohtalomme, jos joudumme tuollaiseen tilanteeseen. Emme voi muuttaa kohtaloa heittämällä mennyt elämä pois ja aloitamalla uutta elämää. Kenties arabeissa paras puoli tulee esiin, kun tosiasiat kolahtaa eteen ja jos mies hyväksyy kohtalonsa ja pyrkii täyttämään velvollisuutensa. Tällaisiakin tapauksia on ja valitettavasti he eivät Suomessa saa aina viisainta neuvoa luikertelevammilla tavoilla asioita ratkomaan pyrkiviltä maanmiehiltään.

Monesti joku puhtaalta pöydältä aloittamaan pyrkivä ajautuu samantapaisen ongelman eteen seuraavassakin avioliitossa. Jos ei kykene ratakaisemaan ensimmäisen ongelmia, harvoin seuraavakaan avioliitto onnistuu.

Islamin armottomuus ja myös armollisuus lähtee siitä, että Jumala hallitsee kaikkea ja jopa meidän olosuhteitamme. Jos siis kritisoimme olosuhteitamme, itse asiassa kritisoimme Jumalaa, joka on olosuhteet eteemme laittanut. Vain muuttamalla suhteemme Jumalaan, voi olosuhteemme muuttua paremmiksi. Tämän ajatuksen kanssa minä joudun painimaan jatkuvasti.