JUNTTIMUSLIMI IHMETTELEE

On Pekka Virkamäen kirjan nimi. Se on kuvaus erään suomalaisen miehen tiestä tavallisesta suomalaisesta Hare Krishna järjestön keskeisiin tehtäviin Suomessa ja lopulta uskonsa menetykseen. Taival kesti lähes 20 vuotta. Miten tällainen junttimuslimi sitten edes käsittelee tai ylipäätään lukee kyseistä teosta? Eihän kirjassa ole islamin uskoa edes käsitelty.
No, ei varmaan pitäisi edes lukea, mutta tulipahan luettua ja kirja herätti ajatuksia ja ajattelin niistä kirjoittaa. Ensiksikin aihe kiinnostaa, koska kirja on kuvaus liikkeestä, jossa käytännössä jokainen Suomessa toimiva on kääntynyt kyseiseen liikkeeseen. Me suomalaiset olemme vain pieni joukko islamin sisällä. Siis Hare Krishnan kaikki jäsenet ovat suomalaisia käännynnäisiä Toki maailmalla on pedofilia-skandaalien siivittäminä ollut juttuja myös Hare Krishna- kouluista, joissa käännynnäisten lapsia on koulutettu oikeaoppisiksi hinduiksi 1970- ja 1980- luvuilta alkaen.

Minulla ei ole mitään henkilökohtaista kosketusta kyseiseen liikkeeseen. Olen toki nähnyt heidän levittämäänsä kirjallisuutta. Lähtökohtaisesti kunnioitan ihmisiä, jotka hakevat tietoa ja pohtivat elämän tarkoitusta, enkä siis tuomitse sellaisia, jotka ovat länsimaisen elämäntavan mädäksi havaittuaan hakeutuneet Hare Krishna liikkeeseen.. Minua kiinnostaa yltiöuskonnollisuus, joka Hare Krishnan tapauksessa rajasi jopa munkeiksi ryhtyneiden seksuaalista elämää siten, että seksiä saattoi harjoittaa vain lapsia hankkiakseen. Tämäkin saattoi tapahtua kerran kuukaudessa.

Suomenkin nokkamiehet mukaanlukien Pekka Virkamäki eivät kontrolloineet itseään, vaan ajautuivat eroon aloitettuaan suhteen toisen Hare Krishna-liikkeen naisen kanssa. Naisten kanssa käytiin yhdessä myymässä kirjoja, vaikka muodollisesti asuttiinkin eri huoneissa. Kosketuksia syntyi muutenkin yhteisten hartaushetkien aikana. Siis yhtälö on ihan mahdoton. Ei seksiä vaimon kanssa ja samaan aikaan ollaan kosketuksissa seksistä pidättäytyneiden naisten kanssa.

Katolisen kirkon piirissä esiintyvä tapa kanavoida seksiä nuoriin poikiin on myös seurausta olosuhteista joissa uskonmiesten odotetaan elävän. Voiko siis tuollainen selibaatti-ihanne olla Jumalan ihmiselle säätämä asia? Islamin piirissä ihmistä ei aseteta mahdottoman tilanteen eteen. Naimisiin meno on meille puoli uskontoa ja ”pelloilla” olisi syytä käydä mahdollisimman usein.

Virkamäen kirjassa oli muutakin mielenkiintoista mikä liippaa lähempää suomalaisia muslimeitakin. Nimittäin tarve käyttää ulkolaisia nimiä korostaakseen uskonnollista statusta. Lääkärit ovat täällä kautta aikojen menneet latinan kielen taakse osoittaakseen auktoriteettiaan maatiaisiin nähden. Lutherilaisuus tosin on pyrkinyt puhumaan Raamattua paikallisella kielellä, mutta kolminaisuusopit ja vastaavat ovat pitäneet tavallisen kansan pappien auktoriteetin vallassa monimutaisine teologioineen, jotka eivät ole profeetta Jeesuksesta tai Jumalasta lähtöisin. Suomenkin islamiin on tullut tuollaista arabiankielen termien korostamista. Kyseessä siis sama ikiaikainen vallantavoittelun traditio, joka on vaikuttanut täällä.

Islamilaisessa maailmassa on myös pyrkimystä osoittaa statusta osoittamalla sukulaisuutta Profeettaan tai tämän seuralaisiin. Shia-uskonnon mustaturbaaniset ovat siis oman – rehellisen tai ostetun – sukutaulun mukaan Profetta Muhammedista polveutuvia. Heidän Imaaminsa voivat siis olla vain profeetasta polveutuneita Samalla tavalla Saudi-Arabian alueen ihmiset saattavat rodulliseen lähtökohtaan perusten hakea uskonnollista statusta. Suomessa tällainen rotuteoria ei Hitlerin tempausten jälkeen oikein uppoa.

Joka tapauksessa Virkamäen kirjan kuvaama ahdasmielinen vallankäyttö, jota lahkoissa pahimmillaan esiintyy on hyvä varoittava esimerkki siitä, ettei islamin sisään pidä lähteä lahkoja perustamaan. Tästä osoituksena on se, että islamin uskoa seuraa 1,5 miljardia ihmistä, Hare Krishnalaisuus on kokoluokaltaan lahko, vaikka onkin väljästi ottaen osa hindulaisuutta.

Lähtökohtana islamissa on, että jokainen palvoo Jumalaa – ei kanssaihmisiä. Siksi uskovan ei ole hyvä pyrkiä johtaviin asemiin ellei Jumala ole antanut sopivia ominaisuuksia ja muut kanssamuslimit katso tätä sopivimmaksi. Mikäli esikuvaksi kohoava ihminen tekee virheitä, on se vakava asia Jumalan silmissä

TAPAUS AYAAN HIRSI ALI

On paljon parempi käsitellä uskonnon myönteisiä puolia. Niitä ei ole edes vaikea löytää. Sen sijaan myös ikäviin asioihin törmää silloin tällöin. Eräs tällainen ikävä asia on Hollannissa poliittisesti aktivoitunut somalinainen Ayaan Hirsi Ali. Minä tunnen suurta myötätuntoa kyseistä naista kohtaan: Uskosta luopuminen ja helvetti edessä ellei Jumala anna hänelle armoaan. Nainen on ilmeisesti jättänyt islamin uskon. Alkusysäyksen tapahtumalle on varmasti antanut “pakkoavioliittoa” pakeneminen ja klaanin hänen päälleen langettama kirous. Piste i:n päällä olivat vuoden 2001 syyskuun tapahtumat. Sen jälkeen Ayaan teki pesäeroa islamiin julkisesti.

Ayaan Hirsi Ali tuli kansainvälisesti tunnetuksi kun Theo van Goghin surmannut marokkolaismies julisti Ayaan Hirsi Alin olevan tappolistalla seuraavaksi. Hänen vuonna 2007 ilmestynyt elämäntarinansa oli takakannen arvion mukaan ”ajankohtainen vastaus keskusteluun islamista”. Myös Salman Rushdie – toinen tappolistalle oleva islamista luopunut kirjailija – kirjoitti ylistyksensä kirjan johdosta sen takakannessa.

Joistain kirjassa esiintyneistä kommenteista tulee mieleen, että kyseinen nainen on oman poliittisen viiteryhmänsä – Hollannin vasemmistopuolue – pyörityksessä lähtenyt mukaan julkisuuspeliin profiloitumalla jonkinlaiseksi naisasianaiseksi musliminaisten parissa, jolla profiililla on voinut hankkia poliittista kannatusta. Jouduttuaan tappolistalle hänen on tietenkin ollut pakko jättää poliittinen toiminta, mutta hän on kirjoituksillaan nakertanut islamilaisen maailman imagoa senkin jälkeen. Tai häntä on käytetty esimerkkinä islamin pahuudesta.

Traagisinta Ayaanin tarinassa on se, että hän kasvoi varsin islamilaisen äidin kasvatuksessa ja hänen isänsä oli varsin liberaali islamin suhteen. Tosin islamilainen ja osin kai somalilainen tapa ottaa vaimoja halunsa mukaan ohjasi myös isän toimintaa. Niin sanotusti pieni lihan pala vei miestä eikä mies lihan palaa. Siis kyse ei ollut siitä, että henki olisi ohjannut miestä ottamaan lukuisia vaimoja. Kyllä lihallinen himo oli etusijalla hänenkiin tapauksessaan. Ayaanin äidinkin hän otti vaimoksi ulkonäön perusteella, ensimmäisen vaimon oltua New Yorkissa siihen aikaan. Isä ei kysynyt ensimmäiseltä vaimolta hyväksyykö hän avioliiton – niinkuin kai islamilaisittain pitäisi tehdä.

Ayaanin kertomuksessa tulee esiin se, että aikanaan hän otti islamin uskon vakavasti, mutta näki epäkohtia ympärillään. Hän kasvoi Somalian lisäksi myös Saudi-Arabiassa ja Keniassa. Ilmeistä on, että uskosta luopumiseen johti muutto Hollantiin. Ympäristön vaikutus ihmiseen on suuri.

Ayaan muistaa aikaa, jolloin perhe oli vielä yhtenäinen ja isä asui äidin kanssa Saudi-Arabiassa. Isä ei arvostanut naapurustossa olevia saudimiehiä, jotka hakkasivat vaimojaan säännöllisesti. Ayaan muistaa itse kuinka lukuisista taloista kuului selvästi kun saudimiehet hakkasivat vaimojaan. Naiset anelivat armoa Allahin nimeen.. Ayaanin isä halveksi heitä ja sanoi lapsille nähdessään päivänvalossa noita hakkaajamiehiä: ”Typerä öykkäri, niinkuin kaikki saudit”.

Ayaanin mukaan isällä ja äidillä oli erilainen reaktio Saudi-Arabiassa tehtyihin teloituksiin nähden. Isä tiedosti, että somali saatettiin tappaa syyttä, mutta saudia ei koskaan tuomittu mistään ulkomaalaiseen kohdistuneesta teosta. Se siis islamin tasa-arvosta Jumalan edessä siinä maassa. Ayaanin isä muistutti lapsia aina, että ”tämä ei ole islamia, vaan saudien vääristelemä versio islamista”. Ayaanin äiti puolestaan reagoi toisin: ”Se on Jumalan laki, keitä me olemme sitä arvostelemaan”.

Isä oli opiskellut Yhdysvalloissa ja siis näki saudien primitiisyyden korostuneesti. Vuonna 1978 syyskuun 16. päivänä oli auringon pimennys Moskeijoista alkoi kuulua rukouskutsu, naapurit tulivat pyytämään mahdollisia pahoja tekojaan anteeksi ja kaikki ihmiset alkoivat rukoilla kaduilla. Ihmiset uskoivat tuomiopäivän koittaneen.

Oma käsitykseni on, että islam johti aikoinaan ennennäkemättömään sivistykselliseen kehitykseen nimenomaan astronomian ja muiden tieteiden alalla. Jos tieteellinen ymmärrys on vajonnut tuollaiselle tasolle, heijastaa se varmasti myös maan uskonnollista tasoa tänä päivänä. Haluan kuitenkin jonain päivänä mennä pyhiinvaellukselle itse toteamaan, ennen kuin lausun lopullista mielipidettä asiasta.

En viitsi käydä läpi koko kirjan sisältöä tässä jo nyt liian pitkäksi paisuvassa jutussa. Mielenkiintoinen tapaus sattui Ayaanille ennen hänen muuttoaan Hollantiin. Hän sai Suomesta kirjeen, jossa korviaan myöten hänen Ayaanin sen aikaiseen mieheen Mahmud Muhammed Artaniin rakastunut suomalaisnainen halusi vain varmistaa, että Ayaan on Mahmudin serkku – ei vaimo. Suomalaisnaisella oli jotain epäilyjä, koska oli nähnyt miesystävällään olevan yhteiskuvan, jossa oli kuvassa Ayaanin kanssa. Ayaan huokasi helpotuksesta. Suomalainen sanonta kuuluu tässä kohtaa: Annetaan vahingon kiertää, muuten se aina hiertää. Niinpä Ayaan vastasi kohteliaasti, että oli serkku ja jos kyseinen Mahmud ikinä sanoo jotain muuta, hän vain kiusoittelee. Kysehän olisi insestistä, jos jostain muusta olisi kyse…

Ayaanin tarina on hyvä opetus siit, ettei ihminen välttämättä säilytä uskoaan, vaikka olisi saanut kuinka islamilaisen kasvatuksen. Hän oli saudeissa ollessaan saanut kuulla egyptiläisen naisopettajan haukkuvan häntä toistuvasti mustaksi orjaksi. Hän oli ainoa musta luokalla ja siksi joutui silmätikuksi. Tuollainen epäislamilainen opettaja islamilaisessa koulussa saattoi olla eräs syy miksi Ayaan alkoi kääntyä islamin uskoa vastaan.

Meidän itsemmekin tulisikin edustaessamme islamia olla erityisen tarkkoja tekemisistämme. Kenties joku muu kääntyy takiamme pois islamista. Islamilaisen käytöjksen pitäisi näkyä kaikissa tilanteissa. Islamin tiellä on ponnisteltava omien heikkouksien kanssa loppuun asti.

Joka tapauksessa näen Ayaanin tarinan varsin traagisena. Radikaalit muslimit haluavat nyt tappaa hänet, eikä hän osaa turvata edes Jumalaan. Hänellä ei ole ympärillään kuin joitain islamiin ilkeästi suhtautuvia länsimaisia, jotka unohtavat hänet vielä jonain päivänä. Ei Jumalaa eikä islamilaista yhteisöä maan päällä – siis elämä muuttumassa helvetiksi jo maan päällä.

Koraani on viimeinen ilmoitus Jumalalta. Se pitää sisällään mitä aikaisemmillekin profeetoille oli ilmoitettu. Siksi sillä tiedolla siunatut ihmiset ovatkin vastuullisessa asemassa. Heidän tulee ilmentää käytöksellään parasta mahdollista esimerkkiä.

Meidän muiden vähemmän islamia tuntevien pitää myöskin osoittaa kunnioitusta uskontunnustustamme kohtaan. Pyrkikäämme siis voittamaan lihamme heikkouksia päivittäisessä kilvoittelussa islamin – siis profeettojen – tiellä. On todella vakava asia, jos me islmin omaksuneet ihmiset osoitamme huonoa käytöstä kanssaihmisillemme.

Nähdessämme kanssamuslimeita tai muita ihmisiä kaduilla tai toreilla, meidän sydämessämme tulisi olla huoli kaikkien muslimien ja jopa ei-muslimien pääsystä paratiisiin. Me emme itse voi olla varmoja säilytämmekö uskomme loppuun asti. Kenties saatana vie voiton meistä. Jumala voi muuttaa jonkin syntisenä näkemämme tilan niin, että hän kuolee uskovana ja me emme. Älkäämme siis olko ylpeitä ja voitonvarmoja.

Mutta Jumalaan turvaten pyrimme kohtaamaan elämän haasteet niin, että viimeisenä päivänä usko Jumalaa tulee esiin, kun sielumme irtoaa ruumistamme. Sillä juuri tuona kauheana tuskan päivänä totuus paljastuu. Me näemme silloin mikä on elämän tarkoitus ja kuka on menestyjä ja kuka luuseri. Vain hyvillä teoillamme ja uskollamme on arvoa silloin.

Alkaen tästä päivästä voimme alkaa vahvistaa uskoamme. Pitäkäämme siis ajatuksemme uskoa vahvistavissa asioissa. Samoin katsokaamme Jumalan suuruutta ympärillämme. Kuunnelkaamme kuinka Jumala on voimallinen. Olkoon kielemme lakkaamatta puhumassa Luojamme mahtavuudesta. Nämä ovat ne kanavat, joilla usko menee sydämeemme.

..uppoaa islam ihmisen sydämeen. Sen sanoma on niin painava ja kaiken läpitunkeva. Ei ole muuta jumalaa kuin Allah ja Muhammed on hänen lähettiläänsä. Muhammed ei ole mikään Paavali, joka muutti Jeesuksen opetukset. Muhammed oli profeettojen ketjussa viimeinen ja samalla ensimmäinen, jonka elämästä kirjautui tarkka kuva. Me tiedämme miten profetta eli elämänsä, miten hän kohteli vaimojaan. Me tiedämme hänen olleen tavallinen ihminen. Hän teki virheitä.

Kuolemaa tekevä profeetta kysyi oliko hän tehnyt väärin kenellekään. Eräs seuralainen sanoi profeetan lyönneen kerran häntä kepillä liian kovaa. Vuoteenoma profeettaa sanoi miehelle, että lyö minua nyt kun vielä voit – niin päästään tasoihin. Juuri profeetan humaani olemus kiehtoo.

Jeesus paiski rahanvaihtajien pöytiä ja hänestä huhuttiin kaikenlaista. Maria Magdaleenan väitettiin olleen maailman vanhimman ammatin harjoittaja. Jopa Jeesuksen aviottomista lapsista puhuttiin. Minä rakastan myös Jeesusta, eikä tuollaiset humaanit seikat muuta minulle kuvaa siitä, että hän oli todellinen Jumalan profeetta.

Valitettavasti kristinusko kääntyi kreikkalais-roomalaisen kulttuurin kautta päälaelleen. On sanomattakin selvää, että Muhammed oli saman profeettaperinteen edustaja kuin Jeesus. Kreikkalaisen rakkauden versiot ja Oraakkelimaiset ”pyhät kolminaisuudet” sen sijaan ovat jostain aivan muusta lähteestä.

Kristinuskon parasta antia ovat gospel laulut, joita vedeltiin ennen sydänverellä ja minimaalisella säestyksellä. Tunnustan rehellisesti pitäväni vanhanaikaisesta kristillisestä musiikista. Olen nuorena kenties alkanut pitää niistä, enkä osaa nähdä niissä mitään pahaa. Tietenkin tiedostan, että joukossa laulaminen ja muu ”fiilistely”, saattaa viedä ihmisen Jumalasta pois. Nykyisin soitellaan jopa jotain kristillistä heavy-musiikkia. Siinä on saatana luikerrellut seurakuntiin ”big time”. Olen katsellut, että nuoret tytöt menevät kaikenlaisiin telttakokouksiin juuri ja juuri pikkuhousut peittävissä hameissa – kyse ei ole Jumalalle mieleisestä toiminnasta. En tiedä miten he ovat Jeesuksen rakkauden sanoman ymmärtäneet.

Kyllä täytyy sanoa, että perusjuntti Jussi Halla-Aho on oikeassa kirjoittaessaan uppoavasta lännestä. Juuri uskonnollisen moraalin rapistuminen on selkein merkki siitä. Halla-Aho on vain itse takertunut jonkinlaiseen tieteelliseen hämähäkin seittiin, josta ei löydä tietä ulos ja josta ei pääse irti. Yksinkertainen kutsu Jumalan puoleen on ratkaisu näihinkin ongelmiin. Islam – alistuminen Jumalan tahtoon – on vastaus aikamme ongelmiin pitkällä tähtäyksellä.

Istukaamme hurskaiden jalkojen juuressa. Meidän on lupa kadehtia itseäämme hurskaampia ihmisiä ja toivoa saavamme heidän ominaisuuksiaan. Maallisessa elämässämme meidän on lupa katsoa niitä, joilla on vähemmän kuin meillä ja auttaa heitä.

Uskonnollinen kehitys pysähtyy jos me alamme kritisoida uskonnollisesti itseämme huonompina pitämiämme henkilöitä. Samalla tavalla rikkaiden ihmisten kadehtimen on uskonnollisessa mielessä tuhoisaa ja jopa naivia. Mikäli alamme toivoa olevamme jonkun rikkaan asemassa, käännytämme itseämme uskomaan, että raha tekee onnelliseksi.

Rikas on se, joka kokee, että Jumala on antanut hänelle maallista runsaasti. Siis riippumatta, miten hänen materiaalinen tasonsa sijoittuu vertailussa muiden kanssa.

Autuaita ovat sellaiset hallitsijat, jotka hakeutuvat hengen miesten seuraan ja kirottuja ovat sellaiset uskonnolliset oppineet, jotka tavoittelevat vaikutusvaltaisten politiikkojen ja rahamiesten suosiota.

Maamme johto ei enää paina päätä nöyrästi alas Jumalan edessä, eikä niin muodoin myöskään uskonnollisten ihmisten edessä. Itse näkisin Suomen koko poliittisen eliitin korruptoivan valtion kirkon toimintaa omilla huonoilla arvoillaan. Mätä leviää kirkossa ja uskonto ei enää vaikuta siellä.

Matti Vanhasen henkilökohtainen moraali ei paljoa eroa Ilkka Kanervan tai Ilkka Kantolan moraalista. Kaikkein paatuneimpana on kai pidettävä presidentti Tarja Halosta, joka on ylpeästi levittänyt jotain SETA-evankeliumia. Nyt tuo Seta-ideologia leviää jo kirkoista käsin. Kukaan ei tuo uskontoa maalliseen elämään vaan päinvastoin.

Islamin uskoa on harjoitettava niin vilpittömässä hengessä ja mädästä poliittisesta eliitistä erossa, että jonain päivänä tulevaisuudessa maamme poliittinen johto alkaa pyytämään rukouksia moskeijoiden hurskailta miehiltä. On turha yrittää menne mädän pariin ”pyrkyreinä”, sillä kun aika on valmis myös mahtimiehet tulevat hädässään uskonnollisten hengenmiesten pariin.

Olen kiitollinen, että olen Jumalan miesten puolella ja haluan istua itseäni hurskaanpien miesten seurassa mahdollisimman paljon.

Ihminen sotkee helposti mikä on päämäärä elämässä ja mitä ovat elämän välttämättömyydet. Välttämättömyyksiä ovat syöminen, nukkumina, vessassa käyminen, katto pään päällä jne. Päämääränä muslimilla on Jumalan palvominen ja muistaminen. Me olemme ensisijassa muslimeita ja vasta sitten insinöörejä, työläisiä tai lääkäreitä jne.

Muslimeita tavatessa on hyvä muistuttaa, että Jumala ei luonut meitä nukkumaan tai rakentamaan uraa jne. Meidät luotiin palvomaan Jumalaa. Elämämme menestys ei ole työsuorituksissamme, vaan siinä, että kuolemme uskomme kanssa – uskontunnustus kalima laa ilaha illallaa wa muhammadan rasulullaah. Kuollemanenkelin edessä meidän tekomme kirjat avataan. Onko siellä enemmän hyvää kuin pahaa näytettävänä?

Miten saada uskontunnustus sydämeen? Jos ihminen toistaa koko elämänsä ajan rahan tärkeyttä, menee se sydämeen. Samalla tavalla, jos me kaikissa tilanteissa pyrimme muistamaan Jumalan suuruutta, pyrimme puhumaan Jumalan suuruudesta, sekä katsomaan ja kuulemaan ympärillämme Jumalan suuruutta, tulee Jumalan suuruus menemään sydämeemme. Mitä elämämme aikana laitamme sydämiimme tulee ulos kuollessa. Silloin ei auta juonet. Järki ei enää pelaa.

Monet lääkärit sanovat ihmisen arvoituksen ratkeavan juuri kuolemassa Kuka huutaa sairaanhoitajille, kuka pelkää rahojensa menettämistä, vaikka on kuolemassa. Monet ajattelevat irstaita asioita kuolinvuoteellaan. Se miten olemme eläneet tulee silloin esiin.
Hurskas mies kuolee tyynesti kaivaten pääsyä paratiisiin.Elämän päämäärä olisikin syytä katsoa juuri elämän päätöstä vasten. Itseani huolestuttaa kuinka itse olen valmis silloin kun aika tulee…

Ihminen saattaa osata jonkin uskonnon teologian perusteellisesti. Usein teologiat lähtevät jonkin profeetan sanoman selittäjän ymmärtämisestä. Jeesuksen sanoman muokkasi Paavali – siitä tuli kristinusko ja Jeesus muuttui profeetasta Jumalan pojaksi. Muhammedin sanomaa on muokannut useampi auktoriteetti. Monet näistä eivät varmaankaan ole tarkoittaneet muuttaa sanomaa, vaan avata sitä yleisölle omana aikanaan. Silti samat selitykset saatetaan ymmärtää tänä päivänä eri tavalla kuin esim. 800-luvulla.

Jos me alamme puhua ihmisille sillä motiivilla, että olemme viisaampia ja opetamme heille ”oikeaa islamia”, herää näissä varmaankin vastarinta. Suomalainen käännynnäinen ei tule ikinä olemaan mikään auktoriteetti asiassa. Pidän sitä hyvänä asiana, koska se pitää minut nöyränä.

Sen sijaan lähestyessämme ihmisiä sydämemme huoli välittyy. Jos haluamme ihmisille hyvää ja avaamme suun siinä uskossa, että Jumala antaa oikeat sanat, on puheemme paljon uskottavampaa. Jos sydämessämme koemme surua nähdessämme veljen olevan huonossa jamassa, se välittyy varmasti. Sen sijaan on aivan turha opettaa islamin sanomaa jyrkästi: Mikset ollut perjantai-rukouksessa? Kuljet kohti helvetin tulta, jos et lopeta tuota touhua.

Entä jos näemmekin kanssaveljemme vieraantumisen uskonnosta omana syynä. Kenties me moskeijoissa olemme olleet liian jyrkkiä tai sanoneet pahasti. Miksi emme ole käyneet hänen luonaan? Jumala tulee laittamaan meidät tilille siitä, miten olemme hoitaneet vastuutamme islamin asiassa.

Islamin usko on levinnyt parhaiten siellä, missä muslimit ovat esimerkillään ja sydäntensä rukouksilla vaikuttaneet väestöön Siellä missä islamia on levitetty miekan tai rahan voimalla, ei tulokset ole samanlaisia. Islamiin ihmisten takia pakotettu tai heidän toimestaan lahjottu, jättää islamin heti kun pakko tai lahjonta loppuu.

Yritän näissä jutusteluissani puhua omaa sydämeeni. En halua propagoida, sillä minä vain puhun omaan sydämeeni. Jumala valitsee kenelle avaa ymmärryksen. Ilman Jumalaa emme voi mitään. Ei auta vaikka kuinka visuaalisesti tehokkaiksi tekisimme sivut tai kuinka manipulatiivista tekstimme olisivat, vain Jumala voi tehdä ihmisestä muslimin.

Internet ei tänä päivänä – suhteellisen halvan saatavuutensa vuoksi – perustu rahaan samalla tavalla kuin aikaisempi pitkälle kantanut markkinointi tai tiedonlevittäminen.

Islamin levittämisessä parasta on sydämen huoli. Kuinka kaikki ihmiset pelastuisivat ja pääsisisvät paratiisiin. Islamissa voima ei ole sanan lähettäminen kauas. Sellainen ei auta mitään, jos todellista uskoa ei löydy muslimeista. Me voimme rakentaa vaikka kuinka hienoja moskeijoita, mutta jos niiden seinien sisällä ei näy Jumallalle alistuminen ja Jumalan palvominen, on aivan turhaa kutsua ihmisiä tulemaan moskeijoihin.

Tekojemme aikomukset ovat ratkaisevia. Ihminen voi mennä moskeijaan varastaakseen siellä rukoilevien kengät.Toinen voi mennä tehdäkseen vaikutusta yhteisössä: olenhan hurskas mies. Saatetaanpa moskeijoihin mennä solmimaan kauppasuhteita tai muuten hankkimaan maallista hyötyä Suurin hyöty moskeijassa käymisestä tulee kuitenkin vasta silloin, kun me kotoa lähtiessä – rituaalipesun wudun tehtyämme – menemme moskeijaan pelkästään Jumalan tähden. Matkan varrella on syytä välttää katsomasta mitään epäsopivaa – parasta on pitää katse kiinnitettynä maahan edessämme.

Raha, poliittinen valta tai tiedonlevitysväline internet eivät sinällään ole hyviä tai pahoja. Tärkeintä on miten käytämme niitä. Kaikki voivat olla myrkkyä ihmiselle. Valta turmelee, raha saattaa tehdä ihmisen ahneeksi jne. Mutta viisaissa käsissä nuo välineet voivat palvella Jumalan asiaa. Voi kunpa Jumala asettaisi viisautta maallisten välineiden käytössä islamin asian ajamisessa.

Olen katsellut kuinka pienehkölläkin paikkakunnalla muslimipojat mennä vipeltää perjantai-iltaisin ja jopa tappelevat keskenään. Siis mistä? Valkotukkaisista blonditytöistä on toisiaan mäiskitty turpiin jo useamman kerran minunkin silmieni havaintojen perusteella.

Samat pojat ovat silti olleet koraanikoulun oppilaita. Kaduilla tehdään perjantai-iltaisin vaikutusta koulun suomalaistyttöihin – siis jopa hakkaamalla muslimiveljiä. Lauantaina tai sunnuntaina mennään sitten koraania opettelemaan. Isä on ylpeä, että voi siirtää perinnettä eteenpäin.

En halua tuomita, mutta pelkään pahoin, että kulttuurisessa ristipaineessa islamista tulee vain keino miellyttää isää, mutta muu käytös ei paljoa eroita muslimipoikia suomalaisista koulutovereista. Ongelmaa pahentaa se, että muslimit ovat usein huonoissa kouluissa, koska heikolla suomenkielellä varustettuina, he eivät pääse parempiin kouluihin ja usein he asuvat lähiöissä myös taloudellisista syistä. Paremmissa koluluissa olevat suomalaiset välttyvät pahimmilta vaikutteilta koulumotivaation ja harrastusten vuoksi. Muslimit joutuvat usein juuri huonoimpaan suomalaisseuraan.

Minulla ei ole viisasta neuvoa antaa. Olen vain havainnut ongelman. Usein ne isät, jotka ovat itse vilpittömiä uskon harjoittamisessa siirtävät asenteen myös lapsiinsa. Sydämen huoli onkin paras lääke tällaisissa oloissa. Sen sijaan islamilaisen kulttuurin väkipakolla opettaminen ei paljoa auta ympäristössä, jossa elämänmeno on ei-islamilaista. Kukaan ei tietenkään pakota asumaan Suomessa, mutta mikäli täällä jatkossa on säilyvä islamilainen asutus, edellyttää se islamin uskon siemenen kylvämistä nuorisoon.

Rukoustekniikoiden tai koraaninlausumisen pakollinen tuputtaminen ei paljoa hedelmää kanna, ellei nuorilla ole sydäntä mukana.

Islamin uskossa pääpainon tulee olla kutsumisessa hyvään – ei pahan vastustamisessa. Kun saamme veljen moskeijaan ja hyvään ilmapiiriin, missä Jumalaa muistetaan ja puhutaan Jumalan suuruudesta ja hyvyydestä, niin nuo asiat uppoavat ihmisen sydämeen ja hyvä pääsee kasvamaan.

Valitettavasti varsin pian ihminen uskoa harjoittaessaan alkaa kuvitella voittaneensa pahan. Syyllistymme karkeaan aliarvioimiseen. Vastustajamme – Saatana – tietää miten toimia kaikkialla maailmassa. Saatanalla on koko ihmiskunnan historia muistissaan. Saatana tietää miten toimia kaikkein pyhimmillä paikoilla maailmassa. Miten me tavalliset tallaajat voimme kuvitella voittaneemme Saatanan juonet? Kenties juuri Saatana onkin kuiskinut korviimme, että älä enää puristele sen islamin tiellä: Sinä olet jo pelastunut. Siitä alkaa pudotus.

Islamin usko on pelon ja toivon välillä oleva tila. Maan päällä ei ole pysyvää onnea. Aineellinen elintaso voi kasvaa, mutta uskonnollinen tasomme on selkeästi laskenut. Kunnon muslimi 600-luvulla sai suuren osan kohtaamistaan ihmisistä kääntymään islamiin tai ainakin sydämessään kunnioittamaan Jumalan valittujen uskoa.

Lääkärin pojasta ei automaattisesti tule lääkäriä. Samoin hurskaan miehen poika ei välttämättä seuraa isänsä jälkiä. Saatana kapinoi aikoinaan Jumalaa vastaan ja vannoi jatkavansa taistelua loppuun asti. Tämä on se salainen voima maailmassa, joka saa hyvät pyrkimykset suistumaan raiteiltaan maailmassa. Saatana tietää miten herättää alkukantaiset nafsimme himot esiin.

En kannata pahalla pelottelua. Usein sellaista käytetään joidenkin maallisten pyrkimysten välikappaleena kaikissa uskonnoissa. Silti koen omalta kohdaltani Saatanan olevan elävää todellisuutta keskuudessamme Miksi hyvää tarkoittavat pariskunnat ajautuvat avioeroon, veljet nousevat toisiaan vastaan, kansat ovat toistensa tukissa kiinni?

Materiaaliset pyrkimykset. Oman arvovallan pönkittäminen, rahan ja materian himo kannustavat ihmisiä tekemään pahoja asioita. Ja minkä vuoksi? Että voisivat nautiskella ja saada ns. kiksejä muutaman hetken tässä ohikiitävässä elämässämme.

Mitä on tuloksena: suurta tuskaa ja kärsimystä sekä ikuinen kadotus Varjelkoon Jumala meitä muslimeita sellaiselta.