JUNTTIMUSLIMI IHMETTELEE

Kristillistä lähetystyötä on harjoitettu islamilaisessakin maailmassa miltei islamin alkuajoista. Varmaan sinne on mennyt vilpittömiäkin ihmisiä lähetystyöhön, mutta esimerkiksi ensimmäisessä ristiretkessä 1090-luvulla lienee ollut kyse siitä, että Euroopassa oli jonkinlainen lama. Työtön pohjasakka lähetettiin uskonnollisesti kiihoitettuina lähinnä ryöstöretkelle islamin maille, mutta virallisesti he lähtivät kaiketi vapauttamaan Jerusalemia.

Tuon ristiretken tuloksena lienee eurooppalaisia geenejä siirtynyt Lähi-itään. Raiskatuista naisista varmaan monet tulivat raskaiksi. Lähi-itään matkanneet kristityt joko kääntyivät islamiin tai toivat islamilaisemman version kristinuskosta mukanaan takaisin kotiin, mielummin kuin olisivat onnistuneet käännytttämään ketään matkalla.

Tänä päivänä noista ristiretkien tappioista oppimaan pyrkineistä kristityistä osa lienee siinä käsityksessä, että muslimien kokemat nöyryytykset Israelin valtion suunnalla saa muslimit epäilemään omaa uskontoaan. Aikaisempi tulkinta lienee ollut sellainen, että islamilaiset hallitukset olivat kieltäneet kristinuskoon kääntymisen kuolemantuomion uhalla. Islamilaiset hallinnot on tänä päivänä saatettu nöyryytyksen tilaan, mutta islam vaan leviää – kristinusko jatkaa surkastumistaan. Miten tässä nyt näin kävi?

Itse en suinkaan ole kääntynyt islamin uskoon pakosta tai siksi, että joku kristitty olisi tehnyt minulle pahaa – pappi puristellut pallejani yms. – tai minkään muun henkilökohtaisen kaunan takia. Kristinuskon rituaalit, joissa symboolista Jeesuksen verta juodaan ja puhutaan joistain Jumalalle annetusta veriuhrista tai Jeeuksen sovitustyöstä, ovat minulle vastenmielisiä ja sotivat koko Jeesuksen omaa opetusta vastaan. Jeesus on minulle niin rakas profeetta, etten todellakaan niele moista vääristelyä. Olen tullut vakuuttuneeksi, että islamin uskossa on kyse tuon vääristymän korjaamisesta. Itse Jeesuksen profeetan luonnetta ei siis islamissa kiistetä.

Lueskelin vanhaa suomen kielelle käännettyä kirjaa ”Kristinuskon voittokulku – Lähetyshistoria”. Se on julkaistu vuonna 1927. Tekijä on Gertrud Aulen. Siinä toistetaan vanhat keinot, joilla kristinuskoa on yritetty levittää. Profeetta Muhammedin mustamaalaus oli keskiajalla tyypillinen keino yrittää saada islamin koko muukin eettinen sanoma epäilyttävään valoon.

1900-luvulla kristityt iskivät siihen, että islam on rituaalinen uskonto, jossa vain toistetaan rituaaleja – rukous, paasto, almut jne. Aulenin mukaan muslimille pieni virhe rukousasennossa tai wudussa on vakavuudeltaan valehtelemisen tai varastamisen luokkaa. Muslimit siis syyllistyy molempiin, koska ihmisen sydän ei muutu islamissa pelkkien rituaalien kautta. Suufien yhteys Jumalaan sen sijaan herätti kunnioitusta.

Varmasti tietämättöman muslimiväestön keskuudessa esiintyy kiivautta kaikenlaisesta uskonnollisesta saivartelusta, mutta minun kannaltani mielenkiintoinen oli lukea havainto, että muslimit ovat joidenkin mullahien talutusnuorassa, jotka eivät monesti itse ymmärrä Koraanin arabiaa. Kansa islamilaisessa maailmassa ymmärtää koraania vielä mullaheitaankin vähemmän. Aulenin mukaan joitakin ihmisiä on kääntynyt kristinuskoon, koska raamattua on käännetty heidän kielilleen. Kristityillä onkin jonkinlainen raamatunkäännöskeskus kaiketi jossain Guinea-Papualla. He pyrkivät kääntämään raamatun kaikille maailman kielille.

Koraania luetaan islamilaisessa maailmassa paljon ja itsekin myönnän, etten täysin ole oivaltanut miten arabian kielellä luettu koraani ilman ymmärrystä olisi parempi kuin käännöksestä sen merkityksen opettelu. Voikin olla, että eräs syy miksi niin monissa paikoissa profeetan sunnan asiohin kiinnitetään enemmän huomiota, koska Koraanista ei ymmärretä mitään ja silti sitä luetaan vain arabian kielellä. Haditheja on luettu muilla kielillä jo kauan.

Mielenkiintoista oli lukea Aulenin tulkinnat siitä, miksi islam levisi ns. pakanakansojen keskuudessa kristinuskoa paremmin. Islam oli hänen mukaansa yskinkertainen usko, jota korkealentoinen kristinusko ei ollut. Minusta kyse on siitä, että Jumala loi ihmisen sellaiseksi kuin se on. Jos ei ymmärrä länsimaisen kulttuurin vivahteita ja siten ei ymmärrä kristinuskoa, niin missä on vika. Länsimaissa papit ovat ilman omantunnotuskia siunanneet kaikenmaailman riiston kehitysmaissa ja pitäneet mustia ja muita rodullisesti alempina. Siis vika on aina ollut pakanoiden alhaisessa sivistystasossa – ei kristinuskon vääristyneessä luonnossa.

Aulen esittää myös sellaisen näkemyksen, että kristinusko ei ole vedonnut barbaareihin, jotka haluavat Jumalansa olevan islamilaisen oloinen mahtava ja kaikkivaltias. Kaikenlaisen sotatoiminnan huomioonottaen ei voi kuin ihmetellä sitä kaksinaismoralismia, joka vallitsee kristinuskon piirissä. Muiden kansojen pakottaminen ja alistaminen perustellaan milloin milläkin syillä – myös pappien toimesta. Silti samaan aikaan esitetään islamin uskon leviävän pakolla, uhkauksella, lahjonnalla ja kiristyksellä.

No, Jumala tietää parhaiten. Jumala valitsee kenelle ymmärryksensä antaa.

On mielenkiintoista havaita kuinka terroristiksi epäillyksi joutumista pelkäävät muslimimiehet ovat kanavoineet sisällään tuntemaansa vihaa menemällä suomalaista perinteistä yksiavioisuutta vastaan. Ottamatta kantaa siihen, voiko suomalaisten pitää enää elävän yksiaviosen mallin mukaan. Sen verran jalkavaimoja otetaan ja pareja vaihdetaan.

Hindut alkoivat syödä sianlihaa ja kielsivät lehmien syömisen pitkälti reaktiona muslimien asemalle Intiassa. Näin sanoo monet tutkijat. Lehmät lienevät olleet varhaisessa hindulaisuudessa vähemmän pyhiä kuin sitten kun muslimeilta haluttiin kieltää lehmien teurastaminen. Hindulaisuus oli alkujaan suositellut lehmien syömistä vain tiettyinä juhlapäivinä. Tämä oli viisautta, koska lehmistä sai maitoa ja olisi ollut hölmöä ”tappaa lypsävä lehmä”.

Samanlaiseksi kysymykseksi tuntuu nousevan joillekin muslimeille neljän vaimon hankkiminen. Halutaan osoittaa paikallinen tapa vääräksi. Usko omaan uskontoon on heikoilla ja halutaan mennä ympäröiviä tapoja vastaan. Profeetan esimerkki oli toinen. Medinassa sopeuduttiin mediinalaisten tapoihin.

No, en minä kadehdi, koska en satu tuntemään ainuttakaan onnistunutta tapausta. Kaikki tuntemani useamman vaimon ottaneet ovat käytännössä eronneet. Ensimmäinen vaimo halutaan itsekkäästi pitää omissa nimissä.

Minusta neljä vaimoa sopii tietyille rikkaille ja maineikkaille ihmisille. Naiset ovat valmiita olemaan jonkin maineikkaan ihmisen lapsen kantajia. Siitä kilpaillaan jopa ei-muslimien keskuudessa. Elviksellä oli ottajia aikanaan ja niin on kaikilla supertähdillä tänä päivänä. On hienoa kertoa, että lapsella on kunniallinen isä. Monissa maissa kyse on myös kyvystä elättää lapset.

Suomessa näkee kaikenlaisia slummien kasvatteja Kairosta Casablancaan, jotka eivät omassa maassaan kykenisi saamaan ensimmäistäkään kunnon vaimoa, havittelemassa islamilaisia oikeuksia neljästä vaimosta. Suomen sosiaaliturvan pitäisi maksaa.

Jos lapsien elatus ei tule isän työstä vaan suomalaisesta sosiaaliturvasta, niin kyse islamilaisesta oikeudesta neljään vaimoon on vähintäänkin kyseenalainen. Jumala näkee. En oikein yhdy ajatukseen, että Jumala potkii ei-muslimit maksamaan muslimeille sosiaaliturvaa.

Usein toisen vaimon hankinnan yhteydessä tapahtuu vielä niinkin, että mies ei ole kunniallisena isänä ensimmäisen vaimon kanssa hankituille lapsille – puhumattakaan elatusmaksuista. Pahinta on kuitenkin se, ettei lapset voi olla isästään ylpeitä. Joku 8 vuotta ns. koulua arabimaassa käynyut isä, joka ei edes uskontoaan tunne hyvin, ei todellakaan ole kunnioitusta ansaitseva isä. Ei ainakaan, jos moinen hunsvontti kiertelee pitkin maailmaa etsimässä koko ajan uusia vaimoja.

Jokaiselle ihmiselle perusoikeutena voi pitää yhden vaimon ja sen kanssa lapsien hankkimista. Useampia vaimoja voi ajatella sellaisille, joilla on hyvät geenit. Ovat älykkäitä tai uskonnollisilta ominaiuuksiltaan hyviä kasvattamaan useamman perheen lapsia. Lapset voivat olla ylpeitä isästään. Se on tärkeintä.

Slummien ”miljonäärit”, jotka kokevat itsensä sopiviksi isiksi niin monelle lapselle kuin suinkin onnistuvat laittamaan alulle, ovat pahasti hukassa. Surullista mutta totta ovat ne kanki kovana nettipornoon kiinni jääneet arabimiehet, jotka alkavat huutaa vaimoilleen naama punaisena: ”sinä menet Koraania vastaan”, jos nämä eivät heti ymmärrä useamman vaimon ajatusta.

Sotilasoperaatio Afghanistanissa jatkuu ja jatkuu. Yhdysvalloissa on pitkään katsottu, että se ei pääse eroon Afghanistanista. Irakissa voidaan julistaa ”voitto” ja lähteä, mutta Afghanistania ei saa jättää rauhaan. Obama jopa vaati vaalikamppanjassa huomion siirtämistä Afghanistaniin. Irak oli Obaman retoriikassa vain harha-askel pois todellisesta terrorismin vastaisesta sodasta.

Nyt Pakistanin apu on kytketty tekoihin ja niitä näyttää myös korruptiotavoistaan mr. 10 %:n lisänimen saaneen presidentti Ali Zardarin johdolla tulevan. Swat-laaksossa on 2 miljoonaa ihmistä ajettu kodeistaan ja kerjäläisiksi – jokaisen diktaattorin unelma ratkoa etnisiä ongelmia. Afghanistanissa ongelmissa olevien länsimaiden tiedotusvälineissä asia nähdään toisin: Vihdoinkin Pakistan osallistuu terrorismin vastaiseen sotaan. Saddam Husseinilla oli aikoinaan ongelmia kurdien kanssa ja hän ajoi ehkä 200 000 kurdia vuorille. Sitä pidettiin julmana diktaattorin temppuna, nyt muutaman avustusjärjestön hätähuuto Pakistanista kaikuu kuuroille korville. Siviilien kärsimys on välttämätön sivujuonne, kun maailman mahtavat valvovat etujaan.

Pyritäänkö nyt sitten jonkinlaiseen lopulliseen ratkaisuun. Venäläisillä oli Afghanistanissa jonkinlainen pyrkimys ratkaista Afghanistanin sota vuoden 1985 vaiheilla. Mikä on muuttunut siitä ajasta. Ilmeisesti Yhdysvalloissa elää käsitys, että heidän aseensa ratkaisi tilanteen afghaanien eduksi. Lisäksi laaja kansainvälinen tuki lienee jonkun vähemmän visionaarisen päättäjän mukaan parempi keino kätkeä brutaali maahantunkeutuminen kauniimpaan muotoon.

Luin George Crilen kirjan Charlie Wilson’s War (2003). Teoksessa halutaan kertoa laajalle yleisölle, mitä ei Afghanistani sodan aikaan 1980-luvulla voitu sanoa ääneen. Nimittäin se, että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun Afghanistaniin kanavoima apu oli koko luokaltaan massiivista. Stingerit ratkaisivat lopulta sodan. Vuonna 1987 pudotettiin lähes 200 venäläistä konetta. Sodan kustannukset olivat käyneet Neuvostoliitolle liian suuriksi siitä saatavaan hyötyyn nähden. Lisäksi Neuvostoliitossa ei enää kyetty peittelemään sitä, että maalla oli yli 100 000 miestä sotimassa täysimittaista sotaa, jossa kuoli yhteensä 28 000 miestä.

Neuvostopropagandassa Afghanistanissa oltiin oltu lähinnä auttamassa kommunistista hallintoa, mutta sotilaiden kertomat kauhujutut alkoivat levitä laajan kansan tietoon, kun tappiot tuossa 1986-1987 alkoivat kasvaa valtaviin mittoihin.Venäläiset lentäjät muuttuivat sankareista pelkureiksi. Muut sotilaat oli kiitelleet lentäjiä vuoteen 1986 asti. Sen jälkeen heistä alettiin käyttää nimitystä: kosmonautit. Korkealla lentämällä ei pahemmin voinut tukea omia joukkoja maassa.

Crilen kirjassa ei juurikaan puhuta arabimaista tulleista taistelijoista, joita oli kymmeniä tuhansia. Heillä saattoi olla jonkinlaista moraalista tukea annettavana, enemmän kuin sotilaallisia ansioita. Kyse oli osittain varmaan arabimaille kiusallisesta ja radikaalista aineksesta, josta oli hyväkin päästä eroon. Crile mainitsee kuitenkin erääksi motiivikseen kirjoittaa kirjansa sen, että erityisesti noille arabitaistelijoille – Bin Laden etunenässä – jäi sellainen kuva, että he ratkaisvat sodan. Crile halusi kirjallaan kertoa sen, että Charlie Wilson- niminen kongressimies oli suurelta osalta takana siinä, että Afghanistanin sotaan kyettiin kanavoimaan niin paljon rahaa. CIA ei rohjennutkaan ajatella sen mittaluokan operaatiota. CIA oli osaltaan huolissaan Pakistanin atomipommi-projektista ja toisaalta pelkäsi Neuvostoliiton hyökkäävän myös Pakistaniin, jos avustustoiminta kasvaisi liian suureksi.

Mielenkiintoista on kuitenkin sen seikan pohtiminen, että Neuvostoliiton mattopommitukset ja napalmit eivät olleet onnistuneet lannistamaan afghanistanilaista soturikansaa kuudessa vuodessa – siis ennen USA:n massiivista aseapua. Yhdysvaltojen tuki saattoi olla keskeisenä edesauttamassa Neuvostoliiton tappiota. Sellaisena Afghanistanin sotaa on Neuvostoliiton kannalta pidettävänä. Se puolestaan osaltaan auttoi koko kommunistisen systeemin romahduttamisessa. Neuvostoliitto ei siis olisi onnistunut voittamaan afghaaneja edes ilman heille kanavoitua amerikkalaista apua.

Nyt olemme nähneet kuinka 8 vuotta Nato-operaatiota ei ole saanut afghaanien vastarintaa lannistumaan. Merkkejä on ilmassa, että Afghaanien vastarinta henkisellä puolella on vahvistumaan päin.

Onko Afghanistan siis maineensa veroinen – suurvaltojen hautausmaa – jää nähtäväksi. En kuitenkaan ole kovinkaan toiveikas, että pelkkä ulkomaalaisten poislähtö tekisi Afghanistanista paremman paikan. Vieläkin suurempi kääntyminen Jumalan puoleen voi sen tehdä. Olen kuullut, että tällä hetkellä monet afghaaneista kokee pystyvänsä paremmin harjoittamaan islamia kuin talebaanien aikana. Islam olisi siis vahvistumassa koko ajan verrattuna 1980- lukuun ja jopa 1990-luvun taleban-kauteen verrattuna.

Sinänsä pidän afghaanien taistelevan oikeutetun aisan puolesta. Ei-muslimien maahantunkeutuminen täyttää todellisen pyhän sodan tunnusmerkit. Jopa suomalaiset Nato-joukot ovat laillinen kohde minun mielestäni. Toivon kuitenkin heidänkin kääntyvän mielummin muslimeiksi, kuin kuolevan väärän asian puolesta taistellessa. Kyse ei todellakaan ole mistään rauhanturvaoperaatiosta. Esi-isiemme sankarillisen maanpuolustuksen kanssa koko touhulla ole mitään yhteyttä. Afghaanit ovat hengessä lähempänä sotiemme veteraaneja kuin suomalaiset pellesotilaat, joita ohjaa oman maamme armeijan sijaan jotkut ulkomaalaiset.

Islam on ensisijassa köyhien uskonto. Profeetta sanoi kerran, että, joka rakastaa minua varautukoon köyhyyteen. Maailman parhaat ihmiset tässä suhteessa löytyykin juuri Pakistanin vuoriseuduilta ja Afghanistanista. Omat rukoukseni suuntautuvatkin juuri noiden hädässä olevien kansojen ylle.

Luin sanoisiko huuli pyöreänä uutista Gazasta. Gazan viranomaiset olivat havainneet alueella myytävän purukumia, jolla oli seksuaalisuutta kiihoittava vaikutus. Uutisessa kerrottiin myös, että asian tiimoilta oli tapahtunut tunnustus. Purkkaa välittänyt mies kertoi saaneensa purkat ilmaiseksi israelilaisilta.

Arabeilla on melkoisen kehittynyt mielikuvitus ja on aina mahdollista, ettei uutinen ole aivan todenmukainen. Voi tosin olla, että totuus on taruakin ihmeellisempää. On varmaa, että israelilaiset miettivät kuumeisesti keinoja palestiinalaisongelman ratkaisemiseksi. Onko nyt sitten löydetty ”SE” heikko kohta.

Maailman mielipidettä on asteittain muokattu hyväksymään radikaalitkin ratkaisut, mutta suoranainen kansanmurha ei ihan hevillä tule kyseeseen. Israelilaiset eivät enää myöskään näe mahdolliseksi lähettää palestiinalaisia muiden arabimaiden riesaksi. Palestiinalaisista – erityisesti gazalaisista – tulisi varmasti ongelmia esimerkiksi Saudi-Arabiassa. Alueen ihmiset ovat siis keskitysleirissä Gazassa. Merta vartioidaan ja rajoille rakennetaan muureja. Seksiä ja huumeita vaan paljon kärsineelle kansalle. Onneksi siellä on muslimeita valppaina tämänkin asian suhteen.

Muslimien heikoksi kohdaksi ei ole paljastunut materian ja rahanhimo. Alapää juoksuttaa erityisesti arabia jo ennestään, mutta kaikenlaiset stimulantit – internettiin ja mahdollisesti purkkaan laitettuna – saavat tuon poltteen karkaamaan käsistä. Profeetan sunnaa luetaan kuin piru lukee Raamattua. Asiat otetaan valikoiden miten lihan himot vaativat.

Muhammedin nuhteeton elämä ei näytä olevan esikuvana. Muslimilta tullaan kysymään Jumalan edessä miten vietit nuoruutesi. Muhammed otti 25 vuotiaana 40 vuotiaan (ei välttämättä ihan tarkkoja lukuja) Khadijan ja eli yhden vaimonsa kanssa tämän kuolemaan asti. Profeetta otti sitten vaimoja vanhoilla päivillään islamin levittämistä silmällä pitäen. Pitäisikö siis jokaisen muslimin mennä 25-vuotiaana 40 vuotiaan naisen (mielellään lesken) kanssa naimisiin? Näin olisi profeetan esimerkin mukaista.

Tämän päivän muslimeilta kuulee pöyristyttäviä näkemyksiä siitä, että profeetta Muhammed olisi saanut Jumalalta mahtavat voimat – ikäänkuin taivaallista viagraa – sänkypuuhiin 60 vuotiaana. Siis Muhammed otti, näiden kiimaisten arabikollien irvokkaan tulkinnan mukaan, useita vaimoja seksuaalisia tarpeita silmällä pitäen. Siis uskomattominta tässä väitteessä, vaikka se olisi kuinka pilke silmäkulmassa esitetty, on että sen kuulee muslimin suusta. Ei voi sanoa muuta kuin elämme todellista internet-pornon aikakautta.

Profeetta meni nuorena esimerkiksi luoliin rukoilemaan. Hän ei todellakaan katsellut alaston tai napatanssiesityksiä tai mitä ikinä haramia silloin olikaan. Siis nykyisin profeetan elämää ollaan kääntämässä päälaelleen. Nyt muslimit ovat ”profeetan asialla” jopa discoissa katsomassa vaimoja. Nuoret miehet haluavat elää usean vaimon kanssa nuorena ja sitten vanhana mietiskellä jossain luolissaan – kun ei enää muuhun pysty. Irstaat muslimit näkee kirjojen lukemisen ajanhaaskaamisena tai jonkinlaisena bidana tai harhaoppiin johtavana tekijänä.

Toinen sairaus on vallanhimo. Muslimien keskuudessa kilpaillaan vallasta ihan naurettavuuksiin asti. Monilla on rajaton kunnianhimo ja olemattomat kyvyt tai uskonnolliset ominaisuudet nousta johtaviin asemiin esimerkiksi moskeijoissa. Ilmeisesti moskeijoissa pyritään sheikeiksi, että sheikin kaavussa on helpompi esittää toiveita useista vaimoista.

Joskus aikoinaan alettiin puhua lähetyssaarnaajan asennosta. Valkoinen mies ilmeisesti rakasteli puritaanisella tavalla kiihkeään alkuperäisväestöön nähden. Onkohan arabisheikeillä joku vastaava tavaramerkki. Ilmeisestikään kyse ei ole lähetyssaarnaja-asennon kaltaisesta viattomuudesta. ”Tuoksuva Puutarha” on vanha arabialainen eroottinen opas, mutta vaimoille esitetyt toiveet eivät ole niin jalostuneita. Tässä on pakko alkaa nähdä jo huumoria. Sen verran koomisia juttuja kuulee Suomeenkin rantautuneiden muslimi ”lähetyssaarnaajien” puolisoiden suista. Profeetan sunnasta kopioidaan nukkumisasento, mutta seksipuuhiin otetaan mallia riettaimmilta mahdollisilta pornosivuilta.

Monet muslimit luulevat meidän kääntyneiden tietojen kristinuskosta olevan haitallisia islamin kannalta. Kaikki pitäisi pyyhkiä ja aloittaa tyhjältä pöydältä. Tämä on kuitenkin ennakkoluuloisuuden sävyttämää ajattelua. Profeetan hadithin mukaan toora, evankeliumi ja psalmit ovat Jumalan ilmoituksia siinä missä Koraanikin. Koraanissa ilmoitus oli tullut täydelliseksi. Taustan tunteminen on kuitenkin hyödyksi.

Yksijumalaisuus tuli asteittain. Jokainen profetta kutsui ihmisiä Jumalan puoleen. Alkujaan eräät juudan heimon profeetat saattoivat pitää Jumalaa omanaan. Siis vain omalle heimolle kuuluvana. Muilla kansoilla oli omat jumalansa. He kutsuivat omaa Jumalaansa kai Jahveksi.

Sitten tuli profeettoja, jotka alkoivat puhua yhdestä Jumalasta. Siis jos juutalaisille kävi huonosti, esimerkiksi joutuminen Babylonian orjuuteen, se saatettiin nyt selittää johtuvaksi siitä, että juutalaiset olivat toimineet Jumalan tahdon vastaisesti. Kyse oli siis Jumalan rangaistuksesta, eikä siis siitä, että Babylonian jumalat olisivat olleet vahvempia.

Vielä tuohon aikaan Jumalan siunaukset ja rangaistukset olivat kansan tai heimon osalle lankeavia asioita. Juutalaiset yrittivät kirota vihollisiaan ja saada siunaukset vain itselleen.

Jeremias alkoi julistaa henkilökohtaisen synnin vaikutusta. Siis islamia lähestyttiin siinä, ettei Jumalaa palvottu vain heimona, vaan jokaisen oma toiminta vaikutti siihen, miten hänelle kävi. Islamissa meidän tulee rukoilla Jumalaa suoraan, ei siis esimerkiksi Muhammedin tai Jeesuksen kautta. Muhammed oli profeetta, joka näytti meille oikean tien. Me emme kuitenkaan voi olettaa pelastuneemme hänen tekojensa kautta. Me olemme itse vastuussa siitä, menemmekö paratiisiin vai helvettiin.

Hesekiel puolestaan toi lakikeskeisyyden kuvaan. Siis juutalaisten olisi noudatettava Jumalan säätämiä lakeja, jotta Jumala alkaisi taas auttaa heitä. Jeesus taas puolestaan nousi kylmää lakia lukevia pappeja vastaan ja julisti rakkauden evankeliumiaan.

Kaikille oli yhteistä se, että Jumala oli suuri ja kaikkivaltias. Ihminen tarvitsee Jumalaa, mutta Jumala ei tarvitse ihmistä. On ihmisen oma etu yrittää alistua Jumalan tahtoon. Siunaus tulee tässä ja tulevassa elämässä. Siis kuten islamissa.

Kreikkalaisten inhimillisillä ominaisuuksilla varustetut jumalat ovat eri perintöä, joka alkoi vaikuttaa myös kristinuskossa, kun se levisi Eurooppaan. Joulut ja muut ihmeellisyydet siirtyivät antiikin perimästä kristinuskoon.

Alkuperäisessä muodossaan juutalaisten profeettojen ilmoitukset ovat kaikkivaltiaasta Jumalasta lähtöisin olevia ilmoituksia. Meidän rajallisten olentojen on vain yritettävä lakkaamatta palvoa Häntä. Lyhyt elämämme on oikea aika muistuttaa itseämme ja toisiamme elämän päämäärästä. Kuolema saavuttaa meidät kaikki. Ennemmin tai myöhemmin. Emme voi välttyä siltä. Viisautta onkin siis varautua siihen. Tehkäämme siis hyviä tekoja ja muistakaamme siis lakkaamatta Luojaamme. Jumala suokoon meille etuoikeuden kuolla sellaisessa tilassa, että voimme toivottaa kuolemanenkelin tervetulleeksi. Loppuun asti säilyy kuitenkin epävarmuus onko ansiomme riittävät, että pääsemme paratiisiin.