Ihmisenä minuakin kehoitetaan huolehtimaan ruumiistani. Minulle jopa sanotaan, etta omistan ruumiini. Siitä seuraava ohje kuuluu: Käytä siis ruumistasi mahdollisimman suuresti nauttien sen tarjoamista iloista.
Islamin mukaan ruumiimme mielihalut ovat juuri sellaisia, jotka vievät meidät pois Jumalan toivomalta elämäntavalta. Saatana osaa saada lihalliset houkutukset esiin. Me alamme kilpailla maallisessa mielessä kuka on paras tai rikkain yms joutavaa. Joka päivä esitän rukoukseni: Olen tyhmä enkä mitään tiedä. Jumala, olen heikko. Ohjaa minua.
Mikä on siis ruumiimme todellinen arvo ilman sielua? Mitä saamme ruumiistamme ilman sielua? Vastaus on, että saamme siitä pahan hajun jos jätämme sen maan päälle mätänemään. Jos kaivamme ruumiimme muutaman metrin syvyyteen, hautakuoppaan, siitä tulee hyödyllistä lannoitusainetta. Jos taas kaivamme sen vieläkin syvemmälle, niin saamme kenties öljyä siitä jonain päivänä. Siis mitä alemmas painamme ruumiimme, sitä hyödyllisempi se on.
Kaikki mitä meillä on tässä elämässä on Jumalalta saatua lahjaa. Ihmiselle on annettu aivot ja valinnan vapaus. Viisas ihminen pyrkii käyttämään aivojaan niin, että ymmärtää mitä Jumala meiltä odottaa ja sitten ponnistelee muokatakseen elämästään Jumalan mielen mukaisen. Palkintona hän kuolee usko sydämessään ja pääsee paratiisiin. Olemme jatkuvan kokeen alaisia: Rakastammeko jotain muuta enemmän kuin Jumalaa. Itse epäonnistun tuossa kokeessa jatkuvasti ja katuvana palaan Jumalan eteen haluten ponnistella Jumalan tiellä.
Usko ei säily vakaalla tasolla. Enkelien usko on vakio. Enkelit vain noudattavat Jumalan ohjeita. Ihminen vajoaa eläintäkin alemmas. Ei tarvitse kuin katsoa ihmisten aikaansaamaa julmuutta ja muuta kieroutta. Kaikki elämä kulkee kohti mädäntymistä ja rappiota. Mitä tahansa asiaa ei huolleta se rapistuu ja tuhoutuu. Samoin on sydämemme ja sielumme laita. Siis meidän on jatkuvasti ponnisteltava, että uskomme ei vääristyisi ja heikkenisi. Toisaalta meidän on myös ponnisteltava, ettemme itse kuvittelisi itsestämme liikoja ja alkaisi painaa kanssaihmisiämme alas kuvitellen olevamme jotain uskomme takia. Ilman jatkuvaa anomista Jumalalta sellainen ei ole mahdollista. Emme itse pysty muokkaamaan luonnettamme paremmaksi.Voimme vain rukoilla johdatusta Jumalalta.