JUNTTIMUSLIMI IHMETTELEE

Suomalaisia kehoitetaan olemaan luovia ja etsimään itselleen töitä. Ihanne on, että saa harrastuksesta työpaikan. Juha Vuorinen niminen henkilö alkoi kirjoittaa elämästään. Seurauksena huippusuosittu kirja: Juoppohullun päiväkirja.

Tarinat liikkuu radalla: Paikallisesta baarista tuli kainaloon päätä pitempi lady tai välillä hampaaton mummo. Onhan se kiva kuvailla törttöilyjään ja saada siitä vielä rahaa. En koskaan mene sänkyyn ruman naisen kanssa, mutta monen vierestä olen herännyt, laulaa puolestaan Freudin ja Jungin ja Marxin hengenheimolaisista koottu bändi.

Yhdelle tällaista elämää viettävälle tutulleni tuli 35-vuotiaana lapsi puoli vahingossa. Pieni alle kolme kiloinen tyttö. Nainen oli juonut alkoholia aika pitkälle raskauden aikana, koska ei tiennyt olevansa raskaana.

Voin kuvitella, että kuolinvuoteella makaavana tuttuni on vaivautunut. Vaikea kertoa tyttärelle, ettei tämä ollut toivottu ja oli saanut alkunsa melkoisen juomaputken aikana. Pari vuotta oli sitten hermot kireenä yritetty äidin kanssa ja lopulta mies oli päässyt taas vapaaksi paikalliseen baariin. Tytär oli saannut silloin tällöin syyllissyyttä potevalta isältä jotain rahallista tukea. Isäksi sanottavaksi hänestä ei enää ollut. Katkeran tyttären luottamus miehiin ja usko avioliittoon oli ehtinyt mureta. Lupauksia pettäviä lurjuksia kaikki tyynni, kuten isä.

Toivon uhkakuvan olevan ylimitoitettu ja, että tämä tuttuni saa jostain Korkeammalta voimia ryhdistäytyä. Ennuste ei ole hyvä.

Kiitän Jumalaa, että minun isäni täytti tonttinsa täysin määrin. Kun kuuntelen juoppolallien rallattelua ja intoa lukea, joidenkin vieläkin suurempien juoppuhullujen päiväkirjoja, mieleni muuttuu synkäksi. Onko se vielä pilailun aihe?

Katselin arkkipiispaehdokkaiden Miikka Ruokasen ja Kari Mäkisen keskustelua terästettynä emeritusprofessori Heikki Räisäsellä. En tiedä miten keskivertosuomalainen koki tuon ohjelman, mutta minulle siinä oli rivien välissä kertomus siitä, miksi islam alkaa olla ainoa uskonto maassamme, jonka pohja kestää. Kristinuskon edusmiehillä ei kestä kivet (käyttääkseni tällaista ulkomaalaista lainaa olevaa nuorisokieltä) julistaa Jumalan valtiutta yli maan tämän maallistuneen aikamme keskellä. Sitähän voisi leimautua hulluksi.

Miikka Ruokanen oli suoraselkäisimmän oloinen, joka selkeästi halusi esittää kirkon auktoriteetin olevan vahvalla pohjalla, Raamatussa. Emeritusprofessori Räisänen kertoi Raamatun kannan homoseksuaalisuuteen olevan selvästi tuomitseva – jopa kivitystuomion paikka. Hän näki jonkinlaisen inhimillisyyden Raamattua korkeampana auktoriteettina. Räisäsen oma usko mureni 40 vuotta sitten, koska neitseellinen syntymä meni yli käsityskyvyn. Hänen mukaansa kirkon voitolle 200-300-luvuilla päätyneet kannat ja jopa uskontunnustukset olivat vastauksia, jonkinlaiseen kilpailuun tuona aikana. Siksi ne ovat menettäneet tehonsa.

Muslimina uskon, että jos Jumalan ilmoitus olisi tullut täydellisenä tuolloin, ei Jumalan olisi tarvinnut lähettää enää Muhammedia. Jeesuksen sanoma vääristeltiin hyvin pian hänen kuolemansa jälkeen. Yksijumalaisuudesta tuli kolmijumalainen.

Miikka Ruokanen esitti jonkinlaista teflon-kristittyä, jonka kantti kestää kuolla oppinsa puolesta vaikka saappaat jalassa. Hän oli kuitenkin oikeassa sanomalla, ettei uskonto voi olla mikään kulttuurikokemus, vaan siinä täytyy olla vastaus myös iankaikkiseen elämään. Itse en löydä sitä kuitenkaan kirkon uskontunnustuksesta ja siinä esitetyistä tuonelan tapahtumista.

Emeritusprofessorin ohella ehdokas Kari Mäkinen oli enemmän maallisen version kannalla. Heille uskonto tuntuu olevan jonkinlaista humanistisesta hengestä lähtöisin olevaa inhimillisyyttä. Tässä keinottelua suosivassa ajassa on inhimillistä erota kirkosta ja liittyä kirkkoon häiden ajaksi tai presidentiksi nimittämisen jälkeen. Jos siitä on hyötyä. Varmaan kulttuurikokemuksia keräävässä maailmankuvassa kaikkea pitää kokeilla jopa homoseksuaalisuutta. Kohta se kuuluu varmaan ns. yleissivistykseen. Vastaus elämän rajallisuuteen siis lähtee maksimaalisten kulttuurikokemuksien tai nautintojen hamuamisesta. Heidän maailmankuvassa ei haastattelun perusteella näkynyt halua miellyttää Jumalaa ja tehdä hyviä tekoja.

Peilikuva kansasta. Moni viinaa kittaava suomalainen vierastaa kilvoittelua uskon tiellä. Paheiden summahan on kuulemma vakio, ovat jotkut kirjaviisaat heitä opastaneet. Siis ei tarvi ponnistella. Tietenkin saatana on ovela ja luikertelee sisään sydämeen moninaisin tavoin. Me voimme ylpistyä ja alkaa tuomita toisia. Meidän onkin oltava tietoisia omasta syntisyydestämme ja nähtävä muiden hyviä puolia. Näin usko kasvaa.

Silti ajatus siitä, että mitään ei tarvi tehdä on vaarallinen. Luonnossa kaikki mätänee, niin myös sielumme, ellemme hoida sitä. Eikö millään ei ole väliä paitsi omalla nautiskelullamme? Kuinka paljon pahaa tämän ajattelun kanssa voikaan ihminen tehdä? Lapset laiminlyödään – muutkin juo, vaimennetaan soimaavaa omaatuntoa – puolisoa petetään hetken kiihkon takia ja sitä sitten kadutaan loppuelämä.

On sanottu, etä kakkien hyvien tekojen takana on jokin salaisuus. Ihminen voi olla syyllistynyt johonkin omasta mielestään niin hirvittävään asiaan, että haluaa omistautua Jumalan palvonnalle loppuelämäkseen. Kenties jotain tällaista löytyy ns. pyhimyksienkin taustalta.Tärkeää onkin juuri katuvaisuus ja halu hyvittää ja olla olla tekemättä samaa asiaa uudestaan. Kalifi Omar oli käydä Muhammedin kimppuun ja katui lisäksi loppuelämänsä sitä, että oli esi-islamilaisen tavan mukaan haudannut tyttärensä elävältä – siis ennen käntymistään islamiin. Tänä päivänä hän ansaitsee suuren kunnioituksen muslimien mielissä ja rukouksissa.

Kaikki me teemme virheitä ja syntiä. Itse profeetta katui syntejään joka päivä – ja kuinka paljon ansioita hänellä olikaan verrattuna hänen synteihinsä. Muistammeko me pelätä riittävätkö meidän ansiomme Jumalan edessä?

Jumalan säätämät lait ovat tosia kaikkina aikoina. Jos vallanhimoon taipuva kirkko menee siunaamaan jumalatonta elämänmenoa, ei se tee synnistä puhdasta. Mitta ei ole kirkon tai moskeijan kaverien antama hyväksyntä, vaan se hyväksyykö Jumala meidän tekomme. Islamin keskeinen teema on vilpittömyys. Turha näyttää muille ihmisille, Jumala tietää kaikki salaisuutemme. Olemme totalitäärisessä maailmassa eläviä olentoja. Jumala näkee kaikki asiamme. Jos me haluamme salata paheemme kaikkinäkevältä Jumalalta, ei se onnistu – meistä tulee korkeintaan vainoharhaisia. Katukaamme siis syntejämme ja myöntäkäämme lankeamisemme Jumalan edessä. Olemme kuitenkin saaneet häneltä elämän lahjaksi.

Tunnustan Jumalan oikeuden minun elämääni ja siksi mihin sitä käytän on ratkaisevaa. Ihminen voi ajatella, että kirkko on niin suuri mahti, että edes kaikkinäkevä Jumala ei uskalla sinne tulla mestaroimaan sen päätöksiä.

Jos joku totalitäärinen valtio tai kirkko haluaa valvoa meitä, niin kyse on varkausyrityksestä. Jumalan luoman ihmisen sielu halutaan varastaa yhteiskunnan tai sen eliitin käyttöön. Monet ovat heikkoja uskossaan ja taipuvat Jumalan sijaan maallisen vallan puoleen. Huoli toimeentulosta, kiintymys paheisiin ja muut seikat ohjaavat toimintaamme enemmän kuin halu miellyttää Jumalaa.

Lutherilainen kirkko on melkoisella vedenjakajalla. Suo siellä, vetelä täällä, jos perusta ei ole vahva. Varmaa on kuitenkin, että moskeijoihin on odotettavissa lisääntyvässä määrin suomalaisia ex-lutherilaisia. En kirjoita tätä siksi, että näkisin kristinuskon islamin vihollisena. Sen piiristä tulee varmaan parhaat muslimit tulevaisuudessa. Maallistuminen ja jumalattomuus on suurin uhka ja näyttää, ettei kansankirkon kiviseinät kestä sitä painetta.

Valitsemalla islamin, me valitsemme usein köyhyyden ja yhteiskuntamme halveksunnan. Tällä voi olla hyvä vaikutus uskomme vahvistumisen kannalta. Kirkon hienoissa kaavuissa ja mahtavan omaisuuden keskella Jumalaan turvaaminen tulee mieleen vasta jos rahat tai muut keinot loppuu – jos edes silloinkaan.

Olen mielenkiinnolla seurannut kuinka vihreät alkavat olla puolue, joka asettaa teemat – perussuomalaisten ohella -, joista keskustellaan ja kiivaasti. Viimeksi kettutytöt kävivät kuvaamassa turkistarhoilla ja niistä levinneet kuvat olivat aihe kallispalkkaisten ihmisten suurelle keskustelun aallolle. En sano olevani eläinten kiduttamisen kannalla. Profeetta rakasti eläimiä ja erityisesti kissoja. Kerran hänellä oli hyvää sanottavaa ilotytöstä, joka ruokki koiraa.

Omassa ajassamme on kuitenkin jotain erikoista. Kuvat saattavat järkyttää meitä, vaikkei ne koskisi meidän omaa elämäämme. Usein näiden kettutyttöjen ideologiassa on samaan aikaan ihmisvihamielinen sävy. Nuoret naiset puhuvat lastenvaunuterroristeista. Heidän silmissään ylpeinä lastenvaunuja työntelevät naiset ovat jonkinlaisia terroristeja. Lapsen saaneet naiset nähdään röyhkeästi kiilailevina ja huomiota vaativina naisina. Koulutetut kettutytöt katsovat, että sellaiset ovat valinneet helpon tien. Itse he opiskelevat ja menettävät parhaat vuotensa. Tämähän katkeroittaa tietenkin. Hoivavietti on monilla siirtynyt lapsista eläimiin.

Kyse ei ole pelkistä nuorista naisista, vaan maassamme vallitsee muutenkin lapsivihamielinen ilmapiiri. Lapsen melusta valitetaan helposti, mutta rappukäytävässä tai naapurissa mylvivän juopon toimintaan ei haluta puuttua. Nehän voivat käydä päälle. Helpompi on mennä pudottelemaan yläkerran lapsiperheen postiluukusta lappuja, joissa valitetaan lasten aiheuttamasta metelistä. Muslimeillahan on usein 4-10 lasta ja niinpä ääntä lähtee. Välillä tällaisten ilkeiden naapureiden postittelu muistuttaa terrorismia. He ovat suoran toiminna ihmisiä – kettujen puolella lapsia vastaan.

Entisaikaan lasten meluun nähden oltiin suvaitsevia, mutta baareista kotiin äänekkäästi ja naapureita häiritsevästi palaavien melussa oli nollatoleranssi. Nyt on päin vastoin. Juuri krapulaa potevat “kärsivät” yläkerran lasten melusta 9 aikaan aamulla. He katsovat närkästymisensä oikeutetuksi. Baareissahan he käyvät ja eivät sitten rappukäytävän enemmän alkoholisoituneiden käytökseen halua puuttua – eihän sitä tietä koska itse törttöilee kännissä.

Vihreä-liike on jakaantunut pahasti. Osalla on ihan terveet arvot, mutta sitten on kaikenlaisia nettipornoa puolustavia käveleviä kasveja, joiden mukaan porno on hyväksi. Siinähän saattaisi homokin löytää terveet vaistot itsestään ja suoristua, jos ei saisi päivittäistä pornoannosta. Tällaiset haluavat mahdollisimman nopeasti lopettaa lapsuuden. Englannissa on esitetty, että viime aikaiset tapaukset, joissa 10-13-vuotias poika raiskaa, johtuvat juuri pornon katselusta. Miksei lapsia saisi varjella sellaiselta saastalta?

Fantasia-kirjallisuus, jota luetaan aikuisella iällä saattaa olla seurausta siitä, ettei kasvavien nuorten annettu olla lapsia. Heidät siirrettiin liian nopeasti naivista lapsen maailmasta kovaan maailmaan, jossa tieto on valttia. Liian moni hakeutuu fantasia-maailmaan myös päihteiden avulla.

Tämä on huutavan ääntä korvesta. Olen kuitenkin vakuuttunut, että islamilaisella elämäntavalla on annettavaa paljon tulevaisuuden Suomessa.

Kulttuurit kohtaavat – vain huomatakseen, etteivät ne ymmärrä toisiaan. Suomalainen mies menee Thaimaahan ja oppii kantapään kautta miten naisia siellä käsitellään. Pahimmat hyväksikäyttäjät kertovat uusille tulokkaille kuinka paikallinen nainen pidetään kurissa – verrattuna vaativaan suomalaiseen syöttöporsas-vaimoon. Thaimassa olo on kuin taivaassa.

Arabille Thaimaa on toki huvittelupaikka siinä missä suomalaisillekin. Pohjois-afrikkalaisilla ei useinmiten ole rahaa lähteä sinne. Suomi onkin eräs köyhän arabimiehen Thaimaa. Samalla tavalla kuin Viroa kutsuttiin aiemmin köyhän mehen Thaimaaksi suomalaismiesten parissa.

Suomeen tullaan ja kuullaan juttuja maassa kauan eläneiltä maanveljiltä, kuinka naiset ovat täällä niin miehen puutteessa, että maksavat saadakseen miehen. Paras tapa saada suomalainen nainen avaamaan rahanyörinsä on omaksua hurskaan muslimin rooli. Työnteko Suomessa on liian raskasta. Mies joka olisi valmis raskaaseen työhön saisi ihan hyvät ansiot Marokossa tai Tunisiassa. Siellä voisi elää islamilaisittain ja raataa perheen eteen.

Tyhmä työtä tekee ja viisas pääsee helpommalla. Vaimon sänkytarpeiden hoitaminen takaa elannon – ei huono ajatus. Sitä puuhaahan tekisi muutenkin.

Suomalaiset ovat oppineet Thaimaassa keinoja kuinka naiset saa otteeseen. Parhaimmissa tarinoissa kuulee, että sisko tulee kuukautisten ajaksi varavaimoksi, ettei mies vaan lähde. Moni suomalaismies on imarreltu siitä, että vaimo on niin huolissaan miehen tarpeista. Toki köyhyys varmaan johtaa tällaiseen ja usein kyse on eronneista naisista, jotka ovat lähteneet viimeisenä korttinaan Pattayalle töihin. Siis jos vielä on sauma saada ulkolainen mies, niin ollaan valmiita menemään aika pitkälle. Turpaan tuli siltä ensimmäiseltä thaikku-mieheltäkin. Muutaman tällin suomalaismieheltä ottaa vastaan helpolla sen koulun jälkeen.

Itse tarkastelisin Suomeen tulleita arabimiehiäkin jonkinlaisina seksituristeina, vaikka he sitten usein alkavat vuosien irstailemisen jälkeen harjoittaa moskeijoissa islamia – valitettavasti usein kääntyvät vielä tiukan linjan salafismiin.

Seksiturismia hakeva arabimiehen kurssi Suomeen tullessa voisi mennä seuraavan kaavan mukaan.

Ensimmäinen oppitunti: Pistä suomalainen vaimo katkaisemaan välinsä kääfir-sukulaisiin. Näin hänen ns. normaali järkensä katoaa. Sitten annat hänen olla tekemisissä vain sellaisten kavereiden vaimojen kanssa, jotka ovat opettaneet saman version islamista ts. rahat vaikka soskusta kuuluu miehelle. Miehellä on täysi oikeus käyttää tätä ”rahaansa” haluamallaan tavalla. Älä kuitenkaan kerro vaimolle, että säästät rahaa toista vaimoa varten – suomalaisvaimot ovat näissä asioissa nipottajia.

Toinen oppitunti: Kun olet tehnyt pari lasta vaimon kanssa kerro hänelle, että sinulla on islamin mukaan oikeus ottaa neljä vaimoa. Älä välitä naisen puheista, joissa hän muistuttaa sinun alkuihastusten aikaan sanoneen, ettei islamissa välttämättä mennä useamman kanssa naimisiin. Jos olet heikkona hetkenä luvannut ettet ota toista vaimoa – kiistä se. Älä kuitenkaan jää kiinni nettipornon katselusta ja pidä huoli, ettei ainakaan alastomien miesten kuvia näy koneella, ettei vaimo saa syytettyä sinua homoudesta, koska miehen ottaminen toiseksi vaimoksi olisi vaikeampi asia perustella islamin mukaan. Toisen vaimon hakemisessahan on kyse nuorten hehkeiden naisten seksiseuran hakemisesta. Sinun kasvot säilyy kun voit jättää seksipartnerisi vetoamalla siihen, ettei hän alkanut käyttää huivia. Sinun ei tarvi kertoa, että harjoitit seksiä menemättä naimisiin hänen kanssaan. Jatka toisen ”vaimon” etsimistä vanhaan malliin. Muista taas: miehenä sinulla on oikeus nautiskella haluamallasi tavalla.

Kolmas oppitunti: Ota salafismin tiukat aseet käyttöön ajaaksesi moskeijoista muuta mielipidettä edustavat pois. Propaganda toimii jos rivit pysyy yhtenäisinä. Syytä epäilijöitäsi harhaopista, bidaasta ja jopa menemisestä koraania vastaan. Aloita oman elämäntapasi levittäminen uusiin moskeijoihin tulijoihin. Muista kertoa, kuinka maailmassa naiset nääntyy miehen puutteessa ellet juuri sinä hyvänä muslimimiehenä tee velvollisuuttasi ja ota useampia vaimoja.

Edellä karrikoitu seksiturismi-opas arabimeisten Suomeen tulon evääksi. Kuinka pyörittää suomalaista vaimoa ja pitää samaan akaan useita rakastajattaria ja jopa samalla tehdä perhe ja saada lapsia.

Tässä jutussa aloitin suomalaisten miesten matkailusta. Samalla tavalla suomalainen mies tuskin lähtee Thaimaahan hyödyttämään paikallista väestöä ja tulemaan tasavertaiseksi partneriksi paikallisen naisen kanssa. Useimmille motiivina on lähteä omia mielihaluja toteuttamaan. Samanlaista esiintyy myös arabimiesten ja mustien miesten tapauksissa Suomessa. He tulevat poimimaan neitseelliset seudut, joita maailmassa ei enää ole paljoa jäljellä. Suomalainen nainen voi rakastua rasvatukkaiseen keikariin tulisestikin.

Jumala on ihmeellinen ja saattaa avata monet naiset kovienkin kokemusten kautta islamiin. Miehet voivat olla petollisia, Jumalaan turvaava ei pety koskaan. Otin tämän kipeän aiheen esiin, koska sitä esiintyy liiaksi. Vaikkei moskeijoiden väestä heitä olisi kuin ehkä kolmannes, ovat he sitäkin äänekkäämpiä kaksimielisten naisjuttujensa ja ”islamin” kanssa. Ensimmäinen motiivi tulla Suomeen jää jäljelle, vaikkei enää 40-vuotiaana naisia olekaan helppoa – ilman suurempia varoja – Suomesta saada. Voidaan jättää yökerhot ja tulla moskeijoista kyselemään. Välillä hirvittää, kun nuori tyttö tulee muslimiksi ja etsii miestä, ettei häntä vaan lyödä jonkin tuollaisen seksituristin matkaan. Joutuu islam koetukselle hieman liian nopeasti.

Älkää huolehtiko, hyviäkin miehiä on kaikissa kulttuureissa. Jumalaa rukoilemalla voi löytyä hyvä muslimi – suomalainen tai muun maalainen.

Ikuinen nuoruus on ihanteena tänään. Naiset rynnii punttisaleille puristelemaan viimeisetkin rasvat reisistään ja takapuolestaan. Madonnakin kai kokee 51-vuotiaana ansaitsevansa parikymppisen miesten ihailua. Kenties hän haluaakin pettää hieman itseään. Kyllä maine ja raha varmasti monen miehen haluja nostattaa Madonnan tapauksessa. Maailma on raadollinen.

Monta lasta synnyttäneen musliminaisen takapuoli muistuttaa kokonsa ja mallinsa puolesta pientä sohvaa. Sieltä hohkaa lämpöä miehelle ja syntyy uutta elämää maan päälle. Hedelmällisen naisen vartalo on aina kuvattu kurvikkaaksi. Ahtaista paikoista ei lapset ennen maailmaan mahtuneet. Moni pienen lantion omaava nainen kadehti reheviä kanssasisariaan. Kapeamallisilla ei ollut kysyntää äideiksi. Monet heistä antoivat henkensä lapsivuoteella – keisarinleikkausta kun ei tunnettu.

Toisin on 2000-luvulla, jolloin kaikki käänetään päälaelleen. Sairaalloisen laihat mallit eivät pahemmin lapsia voi harkita aktiiviuransa aikana. Työpaikoilla hoikat naiset saavat parempaa palkkaa. “Menestyvän” naisen ruumis alkaa muistuttaa miehen ruumista. Naiset ovat voittamassa naiseuttaan, kuten feministit opettaa. Naiseus ei ole enää sairaus. Mies vaan lasta hoitamaan kotiin ja teräsnaiset töihin.

Ilmeisesti jossain on olemassa joitain voimakkaan hoivavietin omaavia miehiä, joille töissä stressaantunut vaimo on miltei jumalatar. Ainakin tällainen tuntuu noilla uranaisilla olevan hakusessa. Tiukasti kriteereistä kiinni pitävät jakavat usein elämän toisen naisen kanssa, joka kannustaa töihin ja laittaa ruoat kotiin tullessa ja jopa jakaa sängyn öisin.

Näin muslimina näen naisen sankaruuden nimenomaan hiljaisessa perheen eteen ponnistelussa. Työpaikalta voi koska vaan saada potkut tuotannollisista yms. syistä. Kun olet tarpeeton, loppuu kiitokset ja palkka. Hoikka vartalo on helppo haudata, mutta mitä tekoja tuollainen uranainen elämässään ehti tehdä, joilla oli arvoa?

Äidin paikan täyttänyt nainen saa korkean arvostuksen silmissäni, eikä tässä ole todellakaan kyse mistään vilpillisestä imartelusta. Lasten silmissä äidin esimerkki jättää lähtemättömän jäljen. Lapsi voi jossain vaiheessa kapinoida äitinsä kanssa. Väsynyt äiti voi joskus olla kohtuuttoman tiukka. Kasvaessaan vanhemmaksi itse tuo lapsi joutuu itse samoihin tilanteisiin ja saa varmasti voimaa muistaessaan hyvän esimerkin – oman äidin – kärsivällisyyttä. Profeetta teroitti äidin merkitystä moneen kertaan.

Ylpeys ja kerskaaminen eivät kuulu islamin uskontoon – kuten ei varmaan muihinkaan uskontoihin – siis mikäli ihminen haluaa kasvaa uskossaan. Kyse ei ole siitä, että pyrkimys olla oikeaan johdettu salafi olisi huono ihanne. Ongelma tulee siitä, että muutamiin yksityiskohtiin tukeutuen tai jonkin sheikin seuraajina kuvitellaan olevan oikeaan johdettuja. Tuollaisella jalustalla on hieno tietenkin seistä ja tuomita muita. Minun islamissani on loppuun asti epäily siitä, että oma versioni voi sittenkin olla väärä. Yksin Jumala tietää kenet hyväksyy.

Kädet eivät saa olla rukouksessa senttiäkään liian ylhäällä tai alhaalla. Jalat eivät saa olla liiaksi harallaan tai liian vähän harallaan rukouksessa. Kaikki islamiin kuuluvat pohdinnat siitä, mitka aikomukset ohjaa omaa toimintaa sivuutetaan. Omaa kerskailua ei haluta nähdä.

Muiden islamilaisten näkemysten ruttaamiseen riittää muutamat leimakirveet: Suufi, kreikalaisen filosofian vaikutus tai se, että henkilö yksinkertaisesti ei ole alkujaan arabi. Eikö juutalaiset olekin menneet harhaan siinä, että he ovat alkaneet korostaa itseään valittuna kansana. Jumala valitsee ja valinta kohdistui lukuisia kertoja juutalaisiin, kun profeettoja lähetettiin. Jeesuksen he torjuivat ja sen jälkeen tuota ylpeyttä korostavaa uskontoa on Jumala karttanut ja sallinut sille lukuisia onnettomuuksia. Juutalaisissakin on varmasti nöyriä Jumalan palvelijoita ja heitäkin kääntyy islamiin koko ajan.

Juutalaisen tavoin salafeilla on tarvetta nostaa itseään ja usein katteetta. Tiukkapipoinen ja vähiten Jumalaa pelkäävä salafi on uskossaan horjuvin. Ei tarvi pelätä Jumalaa – riittää kun tutkii kirjoista oikeaan johdettujen toimintaa ja kysyy sheikeiltä. Kuiva ja fanaattinen uskonkappaleiden noudattaminen ja muiden tuomitseminen johtaa usein siihen, että heilahdetaan synnin puolelle ja reippaasti. Kovaa työtä uskonnon parissa ja rajut huvit diskoissa vastapainoksi on muutaman tuntemani salafin kaava ollut. Heti kun krapula hellittää ollaan pyhimyksia ja aletaan painaa muita alas.

Miksi salafismi sitten leviää? Syy on siinä, että Saudi-Arabian rahoilla sitä levitetään maailmalle kirjallisuuden ja tv- lähetysten muodossa. Salafismi haluaa korostaa puhtaan uskonnon harjoittamista. Jos haluatte säilyttää uskonne, älkää siis katsoko kuinka nuo tv-salafit itse elävät. Profetta ei muuttanut elämäänsä rahan määrän mukaan. Nykyiset mersuilla ajelevat salafi-sheikit sanoo, että islam ei ole materian vastainen. TV:ssä voi kuka tahansa narsisti saarnata mitä tahansa. Jenkeissäkin juuri kokaiinin voimalla pidettiin parhaat tv-saarnat aikoinaan. Uskoisin, että hurskaimmat eivät tuollaiseen valokeilaan halua asettua. Muutamat ohjelmat ovat silti hyödyllisiä. Ihminen on valitettavasti sellainen, että saatuaan hieman tietoa hän kuvittelee tietävänsä kaiken.

Jeesus varoitteli äkkikääntyneisyydestä, siitä kuuluisasta virtsatipan kohoamisesta päähän. Nousukas uskonasioissa muuttuu helposti fanaattiseksi. Kun alamme harjoittaa islamia, pitäisi meidän lakkaamatta katua vanhoja tekojamme ja puhdistautua Jumalalle mieleisiksi. Meidän ylpeyttämme riisutaan täällä maan päällä loppuun asti. Se on vihollisemme.

Salafismilla ei ole kantaa politiikkaan, kaikki omien aikojemme tilanteesta tehdyt tulkinnat ovat harhaoppia bidaa. Islam oli täydellinen 600-luvulla ja nyt keino tulla täydelliseksi toteutuu julistautumisessa salafistiksi. Tällaisenkin juntin pohdiskelu saattaa tuntua saatanan juoninnalta heidän silmissään. Itse koen salafismissa kitkerää makua muuten raikasta vettä muistuttavan islamin piirissä.

Suomi 2010. Nainen ryöstää pankin jalkajousella uhaten. Muutaman tunnin jälkeen poliisi sanoo olevan vielä epävarmaa oliko ryöstäjä nainen vai mies. Ryöstäjän matala ääni ihmetytti pankkivirkailijoita. Seuraavana päivänä naiseksi pukeutunut mies haetaan kesämökiltään yhdessä 4000 euron saaliin kanssa…Muutaman päivän päästä alkaa spekulaatio siitä minne vankilaan sijoittaa kyseinen henkilö. Mies osoittautuu sittenkin naiseksi. Siis hänelle on annettu lupa vaihtaa itselleen naisen nimi. Virallinen käytäntö on kuulemma, että viranomaiset voivat antaa tuon luvan kun henkilölle aletaan antaa hormonihoitoa. Ei ole kuitenkaan varmaa onko kyseinen henkilö jo ollut menossa sukupuolenvaihdos-leikkaukseen, mutta sukupuoli näyttäisi vielä olevan mies, vaikka nimenmuutokseen olikin jo annettu lupa.

Kyseessä on ennakkotapaus poliisin historiassa. Poliisi epäilee, että miesten ja myös naisten vankilassa tuollaisessa välitilassa oleva ihminen saattaisi joutua syrjinnän kohteeksi. Yhteiset suihkuhetket eivät tulisi kyseeseen. Kenties hänen täytyy istua mahdollinen tuomionsa eristyksissä. Aseellisesta ryöstöstä varmaan on luvassa ehdotonta vankeutta.

Suomen rikoshistoria on ottanut uuden virstanpylvään ja Alibin ei tarvitse ottaa lehteensä mitään tavallista tarinaa. Itse olen ajatellut miten hormoonihoitoa saava ihminen voi olla epätasapainoisessa tilassa. Jos valtio sallii sukupuolenvaihdoksen, niin tämän tapauksen vuoksi olisi syytä tutkia hormoonihoidon vaikutuksia tai mahdollisia sivuvaikutuksia. Kyseinen teko viittaisi, ettei ole ihan vaaratonta tuollainen sukupuolten vaihtelu. Käsitin, ettei tekijällä ollut rikostaustaa entuudestaan.

Suomessa toimii seksuaalivähemmistöjä kovalla vauhdilla enemmistöksi ajava Ranneliike-yhdistys. Netin välittämät kuvat ovat avanneet nuorisolle omat väylänsä kokea suuria kokemuksia. Ilmeisesti tuon yhdistyksen ydinporukalla on joku salainen tervehdys tai ranneliike, josta he tuntevat toisensa.

Pienestä ranteen– tai sormen liikkestä on siis tullut koko maailmankatsomuksen perusta tuolle ihmisryhmälle. Vanhemman polven ihmiset vain haluavat pahansuopaisuuttaan kieltää nuorten kehonsa kauttaa saamat ilot, tuntuvat he ajattelvan.

Onko tällainen pervo-kulttuuri sitten jotain uutta? Entä miten muslimi voi tällaiseen suhtautua? Olen havainnut, että muslimeille on usein tabu puhua tällaisista aiheista. Silti ranneliike-ideologia leviää voimakkaasti myös muslimien keskuudessa.

Laajasti ottaen kyse on nautintokeskeisestä kulttuurista. Islam merkitsee keskitietä. Vaikka ihminen lankeasikin – olemmehan vain halpahintaista lihaa ja verta – hänen tulisi pyrkiä aina palaamaan Jumalan tielle. Islamin viisaus on se, ettei asketismilla pidä kurittaa ruumistaan liikaa ja toisaalta myöskään hyvinä aikoina ei pidä mässäillä liikaa.

Seksuaalisía tai muita maallisia nautintoja tavoitteleva ihminen yleensä turtuu nautintoihinsa ja vaatii aina vaan jotain uutta sävähdyttävää. Sadismi ja masokismi ovat eräitä vaarallisia lieveilmiöitä, mikäli ihmiset päästävät viettielämänsä valloilleen. Pervoilu avaa ihmisille usein oven satanismin maailman. Kuuleman mukaan ihmisiä hakee kiihotusta hirttoköysi kaulassa ja on sanottu, että on olemassa tapauksia, joissa tuo nautinnon haku on johtanut tapaturmaan ja hirttäytymiseen.

Kyse islamin tai yleensä uskonnollisen elämänkatsomuksen suhtautumisessa nautintoihin ei ole siitä, että vanhat ihmiset kateuksissaan haluavat kieltää nuorisolta ”viattoman hauskanpidon”. Kerran todistin eräässä pizzeriassa tapauksen, jossa noin 50-vuotias mies ja 25-vuotias mies alkoivat kinastella. Eipä aikaakaan, kun nuori mies roikkui seinällä vanhemman miehen käsi kurkulla. Tilanteen lauettua ja vanhemman miehen poistuttua tuo nuori huuteli perään: ”Toiimiko sulla edes veheet enää?”

Joseph Goebbels oli sitä mieltä, että nuoriso on kapinassaan vanhoja sukupolvia kohtaan aina oikeassa. Saman aikakauden virtaus sosialismi myöskin vetosi nuoriin, että nämä kapinoisivat vanhaa järjestystä vastaan. Tästä eroten uskonnollinen suhtautuminen antaa elämän epäkohtien olla, koska vasta taivaassa asiat ovat kohdallaan. Sosialistien nokkamiehet siis hyötyivät nuorten muureja kaatamaan pyrkivästä voimasta. Sosialismi romahti myöskin samaan, kun kommaripatujen puheet kävivät vanhanaikaisiksi – Berliinissä kaadettiin muurit nuorison toimesta.

Profeetallinen viisaus on siinä, että elämä on lyhyt. Avioliitto on paikka, jossa kasvaa suvaitsevaiseksi ja oppii huomioimaan puolisoaan, joka ei todellakaan ole mikään seksiobjekti. Itsekkäästi ajatellen ja nykyisessä työtä korostavassa kulttuurissa perheasiat häiritsevät uraa. Seksipaineiden laukaisu on kuin vain jokin brutaali toimenpide, jonka voi tehdä netin ääressä tai kapakan seksiseuran kanssa ilman velvoitteita. Islamissa naimisiin meno on puoli uskontoa.

Ranneliikkeen kaltaisiin porukoihin hakeutuu varmaankin syyllisyyttä salaisista paheistaan potevia nuoria. Vanhemmat olisivat toivoneet jälkeläisiä, mutta samanmielisten ranteen veivareiden kanssa elämä soljuu eteenpäin rattoisammin, kunnes on jo edetty liian pitkällä. Jälkeen sellaisen nuoruuden, parisuhde jonkun toista sukupuolta olevan kanssa on yhtä stressiä. Turha yrittää edes – voi tulla kaapista ja kertoa olevansa homo, niin että turhat odotukset kotoa loppuu. Kymmenet ladatut xxx-elokuvat tietokoneella riittävät elämänkumppaneiksi.

Meitä muslimeita ei ole kehoitettu tuomitsemaan ihmisiä. Nuo synnit voivat tulla meidän osaksemme. Koska rakastan ihmisiä Jumalan tähden haluan varoittaa nuorisoa ja kehoitta heitä ajattelemaan mihin käyttävät elämänsä. Minkälainen elämä tuottaa todellista tyydytystä ja johtaa paratiisiin.

Maassamme oln paljon lapsia, jotka elävät väkivaltaisissa perheissä, joissa päihteitä käytetään ja lapset laiminlyödään. Jumala katsoo heitä aivan erilaisella mittarilla. Tasaisesta ja rakkautta sisältävästä perheestä tuleva saa siis paremmat lähtökohdat elämälleen. Niklas Herlinin tapaus kertoo, että kyse ei ole rahasta.

Jos joku katujen kasvatti oikenee Jumalan tielle, hän saa myöskin Jumalalta eniten. Kalifi Omar sanoi kerran, että koki saaneensa Jumalalta eniten. Muut luulivat hänen ylpistyneen, mutta hän jatkoi olleensa kaikista huonoin ihminen, mutta Jumalan suoristi hänet oikealle tielle. Siksi hän siis sanoi saaneensa eniten.

Abdullah Tammi, Erkki Liikanen ja Jukka Rislakki ovat selkeästi olleet kytköksissä KGB:n kanssa. Abdullah Tammi on muslimeille tuttu hahmo islamilaisesta puolueesta. Hän on myöntänyt toimintansa KGB:n laskuun. Entinen EU-komissaari Erkki Liikanen puolestaan on Suomen Pankissa töissä. Hänen KGB-yhteyksistään uutisoitiin muutama vuosi sitten. Erkki Liikasta koskeva tieto oli tullut Suomeen muistaakseni Englannin kautta. Venäläiseltä saadut dokumentit – jotka olivat niin vakuuttvia, että niiden pohjalta Liikasen KGB-kytkös uutisoitiin tiedotusvälineissä ja Liikanen ei valittanut siitä – kertoivat Liikasen mm. vierailleen KGB-miesten luona pohjustamassa Mauno Koiviston uudelleen valintaa 1987-88.

Jukka Rislakki puolestaan toimi aiemmin toimittajana Helsingin Sanomissa. Balttialaiset pitävät häntä merkittävänä KGB-miehenä Suomessa. Olen itsekin ollut tilaisuuksissa, joissa balttialaiset kirjailijat ja toimittajat ovat julkisesti kertoneet Jukka Rislakin olleen säännöllinen vieras Latvian KGB-tiloissa 1980-luvulla. Samat balttialaiset ovat kertoneet, että nämä tiedot on välitetty myös Suomen suojelupoliisille ja ihmettelevät miksei Supo ole alkanut toimiin asianomaisen maanpetoksellisen toiminnan johdosta. Nämä kolme ovat julkisesti KGB:n miehiksi paljastuneita henkilöitä ja siksi heidän nimensä voi mainita (huom. kenellekään ei ole tullut seuraamuksia). Jaakko Laakso vasemmistoliitosta lienee melkoisella varmuudella saman puljun miehiä.

Ilmeisesti ”paljastukset” maanpetoksellisesta toiminnasta rajoitettiin Alpo Rusiin, joka ei edes ollut oikea kohde. Yhtä hyvin – tai oikeastaan vahvemmin perustein – minä voisin väittää Tarja Halosen olevan KGB:n tai Stasin agentti, koska tämä oli allekirjoittanut Itä-Saksan tunnustamista vaativan adressin heti Taisto Sinisalon jälkeen ja hänen perässään oli toisen taistolaisen allekirjoitus. Ilmeisesti samoissa kapakan pöydissä istuttiin häpeilemättömän avoimesti Suomen stalinistien kanssa 1970-luvun alussa. Tietenkin myös ns. vasemmistodemarit olivat kyseisessä adressissa mukana ja Venäjän mielistely ei tuntenut puolue-rajoja, mutta Taisto Sinisalon seurassa ei normaalit ihmiset seurustellut siihenkään aikaan. Tarja Halosta en voi kytkeä edellä mainittuihin, kuten en Paavo Lippostakaan, koska mitään selkeää yhteyttä ei ole paljastunut ainakaan julkisuuteen. Siihen aikaan oltiin ihan virallisissakin asioissa KGB-ihmisten kanssa tekemisissä.

Jukka Rislakin kaltaista toimintaa, jossa mennään säännöllisesti (Latviassa sijaitseviin) KGB:n skandinaavian operaatioita koordinoiviin tiloihin fyysisesti voi varmuudella pitää merkkinä laittomasta yhteistyöstä, kuten balttialaiset todistajien läsnäollessa ovat kertoneet tapahtuneen. Abdullah Tammi kertoo rehellisesti ollensa KGB:n koulutusleireillä. Erkki Liikasen toimintaa kai suojellaan sen takia, ettei häntä syytettäisi KGB-veljeilystä nimenomaan Mauno Koiviston toimeksiannosta.

Juttuni tuli mieleen kun katselin Alpo Rusin ohjelmaa. Saksalainen arkistonhoitaja kertoi nimimerkki Pekan avatun Stasin arkistoihin Alpo Rusin ollessa 14-vuotias jolloin hänen SDP-riveissä toiminut veljensä oli lähes 30-vuotias. Siis Alpo Rusia ei oltu millään tavalla voitu ottaa Stasin tiedonantajaksi 14-vuotiaana, koska hänellä ei ollut mitään asemaa sen ikäisenä. Kyse oli hänen veljestään. Supo levitti Alpo Rusiin liitetyn perättömän Stasi- huhun vahingoittaakseen Keskustan vaalikamppanjaa vuoden 2003 vaaleissa. Siihen aikaan suojelupoliisin Johtaja Nevala oli SDP:stä. En tiedä tekikö hän itsarin, kun joutui hyllylle, mutta kuoli varsin pian eläkkeelle jäätyään. Nykyinen Supon nuori johtaja on kokoomuslainen.

Muslimeihin palatakseni, olen katsellut Abdullah Tammen haastatteluja YouTubesta. Mies kertoo avoimesti luvanneensa, ettei kerro muiden hänen kanssaan KGB-leireillä olleiden nimiä. Ilmeisesti maamme viranomaiset eivät purista noita tietoja, koska nuo tahot lienevät niin korkeissa asemissa, että skandaali olisi melkoinen. Maan tapa ei kai sentään voinut olla se, että mennään Abdullah Tammen tavoin Pietariin tai Viroon KGB:n kursseille ja sitten noustaan asemiin Suomessa. Vai oliko sittenkin?

Muslimien kannalta on ikävä leimautua tuollaiseen seuraan. Minun mielestäni Abdullah Tammen kannattaisi muuttaa jonnekin islamilaiseen maahan ja harjoittaa uskontoa siellä, jos on siinä rehellinen. Tuollaisen taustan omaavalle poliittisen roolin hakeminen islamin uskon piirissä jättää epäilyjä, että mies oli muslimien parissa samoissa vanhoissa urkkijan töissä soluttautumassa.

‘Arabimusiikki on kuin naisen nautinto. Se tuntuu vellovan yhden pisteen ympärillä ja alati uusia purkauksia tuntuu kumpuavan esiin’. Näin kuvailtiin arabimusiikkia noin sadan vuoden takaisessa euroopassa. Pahimmillaan jotkut vanhemman polven suomalaiset alkavat sitä kuullessaan voida pahoin. Kuin tylsällä poralla porattaisiin hampaita ja homma ei tunnu päättyvän koskaan. Tietty sukupolvi arabeja lumoutui Egyptin kultakurkun Umm Kulsoumin musiikista. Miespuolinen yleisö hullaantui vanhojen mustavalkoisten nauhoitusten perusteella tuosta jo silloin tukevasta naisesta, jonka ääni herätti värinöitä arabimassoissa, miltei samaan tapaan kuin mitä Elvis sai aikaan länsimaissa.

Eurooppalainen vaati ennen miehekästä marssimusiikkia, jotta voi nostaa oikeaa kättä pystyyn, kuin fallos-symboliksi. Elvis oli monille suomalaisille lässy, joka liittyi vasta 1960-lukuun. Bill Haley oli mies, jonka musiikki olisi saanut kaatelemaan kapinamielellä autoja, kuten Tukholmassa huhujen perusteella tapahtui.

Vanhemman polven suomalaiset vitsailivat 1980-90-luvuilla Suomeen tulleiden marokkolaismiesten parrasta. Poikien täytyi kasvattaa parta, että äidit kykenivät erottamaan pojat tyttäristä. Muslimit olivat harmiton lisä maassamme. Eräs Helsinkiin muuttanut tuttuni kertoi minulle, että tapasi Helsingin yökerhomaailmassa jo 1980-luvulla marokkolaisen julkihomon. Miehellä oli nahkahousuissa tuuletusaukot kannikoiden kohdalla, kai lisäämässä vetovoimaa. Hän kertoi siis tämän jutun kai härnätäkseen minua sen jälkeen, kun olin kääntynyt islamiin. Silloin 1980-luvulla olisin varmaan kysellyt häneltä miksi oli moiseen tutustunut yökerhossa, jos sellainen ilmestys kerran iljetti.

Nyt saa lukea militantista islamista. Nuoret suomalaiset äärioikeistolaiset lukevat fantasia-kirjallisuutta, siinä missä oma sukupolveni ”ravitsi” itseään sotakirjallisuudella. Voin vain kuvitella mielessäni nuoren äärioikeistolaisen miehen televisiossa selittämässä, kuinka pelottaa liikkua kaduilla kun mustaihoiset miehet vaikuttavat niin kiihkomielisiltä. Osallahan on jopa Osama bin Laden- parrat päällä. Sellaisista kokemuksistahan saa traumoja. Pojat ei 20-vuotiaina enää pääse koulukuraattorille puhumaan peloista, vaan sen jälkeen on täytynyt hakea turvaa nettiverkostoista, jossa samanmieliset ”patriootit” jakavat pelkotilojaan. Pahimmillaan pelkoja lievitetään päihteillä. Joskus rohkaisuryyppy saa jopa jonkun innostumaan parin, kolmen kaverin kanssa jahtaamaan yksinäistä mustaa miestä takaa. Näin kävi Helsingin metrossa kuulemma viikko pari takaperin.

Aloitin musiikilla ja siis ajattelin päättää musiikkiin. Intialainen ja kiinalainen ruoka on loistavaa ja niistä kulttuureista puhuttaessa suomalaiset muistavat mainita ruoan. Arabimaista tai Turkista palaavat suomalaiset manitsevat napatanssin. Osalle käärmemäisesti napaansa heiluttavan naisen näkeminen oli ollut jopa niin kiihkeä kokemus, että ovat siitä lähtien alkaneet kuunnella shown ohessa myytyä napatanssikasettia. Ja kateellinen vaimohan on sen jälkeen lähtenyt napatanssikursseille, jotka ovat keski-ikäisten naisten keskuudessa suosittuja Suomessa. Ei ole suomalaisten euroviisukappalekaan muuten kaukana tuosta napatanssimusiikista.

Siis nykyisellään ”islamilaisesta” arabimaailmasta Suomeen on rantautunut musiikki ja tanssikulttuuri, jotka ovat islamilaisittain kiellettyjen asioiden listalla. Onko päiväkohtainen islamilainen radikalismi siis vain jonkinlaista katkeruutta elämän vaikeuksien ja odotusten edessä. Toki länsimaiden härski toimintakin – vrt Irak ja Afghanistan – on herätellyt tanssista ja pilvestä lumoutuneita arabimassoja. Riittääkö se, että elämässään pettyneet ja syvälle syntiin vajonneet musliminuoret laittavat räjähdevyön lanteilleen ja ajattelevat islamilaista ummaa tehdessään itsemurhan. Eräs radikaali arabimuslimi, joka taivuteltiin yhteistyöhön amerikkalaisten kanssa kuulemma tilasi valtavia annoksia pornoa hotellihuoneestaan. Hänen palveluksensa toisten muslimien pettämisessä olivat kai sen arvoisia, ettei tuosta nostettu meteliä. Minkälaisen kuvan saakaan vastapuoli muslimeista, joiden puheet on tiukkoja, mutta oma toiminta aivan muuta. Olisiko sama radikaali muslimi saanut CIA:n edustajat jopa kääntymään islamiin, jos olisi ollut tuon uskon läpitunkema omassa elämässään? Vihollisten tappamisen sijaan islamia pitäisi elvyttää omissa sydämissä ja omassa elämässä.

Niinkuin pieni lapsi ei ymmärrä vanhempiensa iloista makuuhuoneessa, on meidän ymmärryskykymme myöskin rajallinen mitä tulee tuonpuoleiseen Olemme tämän asian edessä kuten kalat, jotka katsovat herkullista matoa. Varmaan olisi absurdi ajatus maukkaan oloisen madon edessä: ”madon syöminen johtaa siihen, että pahat oliot vetävät ylös vedestä ja kärventävät kuumassa pannussa”. Tämä tilanne täytyy tulla kalalle eteen ja sitten se on liian myöhäistä. Joissain intiaani kulttuureissa ajateltiin ennen kalojen olevan niin viisaita, ettei veteen saanut pudottaa kalan ruotoja ym, jotka olisivat voineet paljastaa eloon jääneille kaloille, mitä vedestä temmatulle kalalle oli käynyt. Ilmeistä on, ettei sellaiset merkit ole riittäviä estämään kalojen ruokahalua herkullisen syötin edessä.

Eläimistä poiketen ihmisille on lähetetty profeettoja kaikkiin kulttuureihin ja kaikille kansoille kertomaan minkälainen toiminta johtaa rangaistuksiin ja minkälainen toiminta puolestaan oikeuttaa palkkioihin tuonpuoleisessa. Profeettojen ketjun viimeinen edustaja ja uskonnon täydelliseksi tuoja oli profeetta Muhammed.

Uskonnon viisaudet ovat tupanneet aikojen saatossa kadota. Yhäti kiireisemmässä elämänmenossa meitä pidetään hämmennyksen tilassa ja meidän ajatuksiamme suunnataan tämän elämän hetkellisten nautintojen kanssa piehtaroimiseen. ”Mitä saamme tästä elämästä irti?”, kuuluu aikamme yleinen kysymys. Oikeampi kysymys kuuluisi mihin käytämme tämän Jumalan meille antaman elonlahjan ja mitä hyvää siis jätämme jälkeemme. Hyvät teot ovat paras turva haudan kysymyksien edessä. Muistamalla elämämme rajallisuutta, tajuamme myöskin jokaisen täällä viettämämme hetken arvon. Toisille vastaus elämän rajallisuuteen on olla ajattelematta kuolemaa. Pitää vain ottaa kaikki ilo irti, ettei jää elämä elämättä. Tuonpuoleisilla asioilla ei ehdi murehtia. Murheet kuitenkin tulevat eteen ja viimeistään haudassa tai jopa jo kuolinvuoteella. Kuinka moni lähtee tästä elämästä yksinäisenä ilman sukulaisten tai ystävien läsnäoloa. Niinkuin maailmaan syntyy toivottuja lapsia ja ei-toivottuja, myöskin kuolematkin voivat olla toivottuja tai ei-toivottuja.

Käymmekö itse katsomassa vanhempiamme. Entä muistammeko käynneillämme vanhoja ja sairaita terveinä ollessamme? Nämä ovat uskonnon kannustamia hyveitä, joita itsekkyyttä korostava kulttuurimme pitää historian romukoppaan joutavina. ‘Uskonnot johtavat sotiin ja kärsimyksiin’, sanotaan. Keskustelu käyty.

Olisiko Tarja Halosen, Paavo Lipposen tai Paavo Väyrysen halussa takertua vallankahvaan vanhetessaan juuri takana toivoa siitä, että voi sillä tavoin pakottaa ihmiset huomioimaan itsensä. Pelko unholaan joutumisesta polttaa hännän alla. Toisaalta noiden suurten ikäluokan edustajien elämä on pyörinyt politiikan pyrkimisen ja vallantavoittelun ympärillä jo kohta 50 vuotta. Siitä on tullut toinen luonne. On varmaan katkeraa luopua tuosta elämän aikana rakkaaksi tullesta pelistä. Hurskaat ihmiset rakastavat tässä maailmassa eniten rukousta ja surevat vain sitä, ettei paratiisissa ole enää rukousta.

On aika traagista ajatella kuinka poliittiset toimijat unohdetaan aika lailla tyystin poliittisen uran jälkeen. Monet poliittiset vihamiehet, joita tuli raivattua aktiiviaikana tieltä odottavat haudan kutsuvan syleilyynsä heidän omien ambitioidensa edessä ollutta politiikkoa. Sen jälkeen alkaa lokaaminen toden teolla. Kaarina Hazard aloitti Tony Halmeen solvaamisen ja alas painamisen jo ennen haudan lepoon saattelua. Se on jo poikkeuksellisen kursailematonta! Ilmeisesti oli kai pelännyt lihaksikasta Halmetta, ettei uskaltanut tämän eläessä sanoa sanottavaansa. Toisaalta Hazardin reaktio oli kai median kautta keinotekoista elämää elävän ihmisen erikoinen vihareaktio. Mielestäni Hazardin tapaus on varoittava esimerkki fantasia-maailmaan uppoamisesta, jota kai mediakin edustaa. Jos Tony Halme olisi tappanut Hazardin lähiomaisia, olisi hänen kirjoitustaan voinut pitää oikeutettuina.

Maassamme on joukko Hazardin kaltaisia kultturelleja ihmisiä, jotka vihaavat ”viharikollisia”. Sen verran latautuneena voi pitää heidän kirjoitteluaan. Logiikka on sama kuin rauhaanpakottamisessa. Maailmassa tuntuu olevan ihmisiä, jotka eivät hyväksy amerikkalaista ‘rauhaa’ omalla maaperällään. Mielestäni jo muinoin keksitty aseen nimi ”peacemaker” on aika oivallinen vaimentamaan mahdollisia omantunnon soimauksia. Suomalainen mies tappeli Thaimaassa ja löi jonkun brittihuligaanin kanveesiin ja totesi vain: ”En minä sitä riitaa aloittanut, vaan lopetin sen”. Hullu löytää aina hullumpansa, on vanha suomalainen sanonta. VOI TÄTÄ JUMALATONTA AIKAA!