Lueskelin tässä Väinö Havaksen elämäkertaa. Mies oli kirkkoherra ja kansanedustaja, joka kuoli sodassa. Hänen runonsa ovat väkevää luettavaa. Hän viitoitti pojalleen miehen tien. Kolme luotia saanut isä oli viimeistä kertaa poikansa kanssa saunassa. Poika kysyi isältä tuleeko vielä neljäskin osuma seuraavalla reissulla jatkosodassa. Väinö Havas totesi saunan päälle syvämietteisesti, että: ”eiköhän se ruumis ole jo puhtaaksi pesty”. Hänellä oli ennakkoaavistus kuolemastaan.
Hänen joukossaan sotineet kritisoivat häntä aiheetta ja hän koki vain siinä Jumalan riisuvan hänen ylpeyttään. Väinö Havas kohtasi kuoleman tietäen tehneensä velvollisuuden, joka hänen eteensä tuli. Tässä on mielestäni kyse muslimin hengestä – ei toisen posken kääntävän kristityn.
Kansanedustaja olisi varmaan voinut välttää rintamakomennuksen, mutta sisältä kumpuava voima esti taipumasta ruumiin halujen takia. Havaksen runo autuaat hullut on myös koskettavaa luettavaa. Hän kysyy lakkaamatta: Miksi nousta vaivaan sanansaattajaksi taivaan? Miksei kaavussa oppineen tai hienoissa palatseissa ota vaan hiljaa vastaan omaa uskoaan? Mikä hulluus saa uskonmiehet kutsumaan ihmisiä Jumalan puoleen. Vastaus on selkeä: he ovat autuaita kaikki.
Tässä kyynelten maailmassa ihmiset haluavat kaataa taakkansa muiden kannettaviksi. Ongelmaista ihmistä kannustetaan menemään psykiatrin luokse tai ilmaisemaan pahoinvointinsa muille työpaikalla. ‘Meni hermot’ riittää vastaukseksi.
Ennen miehellä oli hienoa ja karismaa lisäävää viilto poskessa ja useampia arpia sielussa, joita kokemuksista äärimmäisin – sota – oli heihin jättänyt. Taakan kantaminen seuraavien sukupolvien onni ja hyvinvointi mielessä riitti esi-isillemme. Palkinto odotti taivaassa, jos kantoi taakkansa maaliin asti. Mitä he jättivät jälkeensä oli kysymys – ei se mitä he saivat elämästään.
Tällaisten miesten – ja myös uhrautuvien naisten – teoilla on arvoa. Se onko onnistunut puhuttamaan jonkun tytön sänkyynsä tai muuten vilpillisin keinoin saanut jotain hetken nautintoa elämässä on tästä iankaikkisuuden perspektiivistä käsin täysin yhdentekevää.
Meillä on Suomessa lähihistoriassamme Väinö Havaksen kaltaisia esikuvia, jotka olivat hengeltään islamin läpitunkemia, vaikkei islam ollut vielä varsinaisesti tänne levinnytkään. Sellaisten esikuvien pohjalle islam voi Suomessakin rakentua.
