Suomalaiselle naiselle kerrotaan kuinka he ovat onnekkaita. Heillä on urat ja tossun alla olevat aviomiehet, jotka pelkäävät olevansa sovinisteja vielä kaiken tämän jälkeenkin. Pohjoismaisen naisen malli elää ja voi hyvin. Olen nähnyt ruotsalaisnaisia yläosattomissa monissa turistikohteissa. Mies on aika heikoilla uimahousuissaan sellaisella altaalla.
Onko siis naisen siveyden vaaliminen vain puhtaasti miesten itsekkyydestä lähtevää? Veikko Lavi lauloi aikanaan takarivin Taavista. Taavista kasvoi heikko yksilö, koska kun ”muita kodin lämpö ympäröi, Taavin äiti rakkautensa muille möi”. Tämä kertoo siitä, että kodin lämpö ympäröi sen aikaisten kotiäitien perheissä. Voiko tuollaista tavoittaa tänä päivänä. Äiti myy itseään – meikkaa ja pitää tavaransa edustuskelpoisena – vaikkei ilotyttö olisikaan. Ura vaatii suhteiden yllä pitämistä ja verkostautumista. Kuitenkaan uraan satsaava nainen ei kykene antamaan lämpöään täysipainoisesti lapsilleen. Lapset ovat maksumiehinä suomalaisen naisen myyttistä sankarikertomusta rakennettaessa.
On valitettavaa, että naisen kotona oleminen nähdään jokisikin miehen halujen palvomiseksi. Naisen muka pitää elää vain miehensä uran kautta yms. kuulee esitettävän. Miten lapsille annettava aika? Riittääkö tarhantätien korvikeäitiys ja usein vääristyneet arvot?
Suomalainen nainen on ehkä vapautettu jostakin, mutta samalla häntä ajetaan omaksumaan vain yksi naiseuden puoli, joka tekee rahaa yhteiskunnalle, mutta aiheuttaa hallaa perherakenteelle. Kuinka moni nainen vaihtaakaan miehensä työkaveriin ja siitä taas uuteen työpaikkaromanssiin? Mitä rakkautta jää enää lapsille tällaisen rakkauden jakorasian jäljiltä?
Uskon, että suomalainen nainen ja koko yhteiskunta on trimmattu kilpailuyhteiskunnaksi viimeisen päälle. Tämä kiihtynyt vauhti tuhoaa seuraavan sukupolven kapasiteettia ja tekee islamilaisen elämänmuodon houkuttelevaksi äitinsä rakkautta vaille jääneille lapsille.
“Suomalaiselle naiselle kerrotaan kuinka he ovat onnekkaita. Heillä on urat ja tossun alla olevat aviomiehet, jotka pelkäävät olevansa sovinisteja vielä kaiken tämän jälkeenkin.”
Onko joku saudi-arabialainen malli sitten parempi, jossa naiset ovat tossun alla? Ei todellakaan.
“Äiti myy itseään – meikkaa ja pitää tavaransa edustuskelpoisena – vaikkei ilotyttö olisikaan. Ura vaatii suhteiden yllä pitämistä ja verkostautumista. Kuitenkaan uraan satsaava nainen ei kykene antamaan lämpöään täysipainoisesti lapsilleen. Lapset ovat maksumiehinä suomalaisen naisen myyttistä sankarikertomusta rakennettaessa.”
Ihan samalla tavalla ne isätkin “myyvät” itsensä firmalle. Taidat hieman liioitella tuossa.
“Miten lapsille annettava aika? Riittääkö tarhantätien korvikeäitiys ja usein vääristyneet arvot?”
Miten niin vääristyneet arvot? Mikä tarhatätien arvoissa on pielessä? Kyllä suurimmalla osalla aikuisista riittää aikaa myös lapsilleen, vaikka työssä kävisivätkin. Ja onhan siellä päiväkodissa myös muita lapsia seurana. Hyvin sosiaalinen paikka.
“Kuinka moni nainen vaihtaakaan miehensä työkaveriin ja siitä taas uuteen työpaikkaromanssiin? Mitä rakkautta jää enää lapsille tällaisen rakkauden jakorasian jäljiltä?”
Työpaikkaromansseja on myös miehillä. Ja miehet ovat kautta aikain pettäneet kun on tullut tilaisuus. Ei pettäminen ole mitenkään hienoa, harrastipa sitä kumpi sukupuoli tahansa, mutta ihmetyttää, miksi otat nimenomaan naiset silmätikuksi. Ja yhtähyvin voisi kysyä ,mitenhän moni lapsi mahtaa kärsiä islamilaisissa yhteiskunnissa isänsä harjoittaman moniavioisuuden takia. TV:stä tuli dokumentti aiheesta jokin aika sitten, olikohan nimi joku erämaan naiset tms. Miehensä jakamaan joutuvat naiset kärsivät selvästi tilanteesta. Itkua tuhersivat kameralle. Voi vaan miettiä, millaisen mallin tuo antaa lapsille. Ei mitenkään hyvän. (Miehinen) vaihtelun halu tuollaisen takana ainoastaan on, vaikka sille keksisikin kauniimpia syitä. Lapsi kärsii kun äiti kärsii. Ja ihminen on useimmiten mustasukkainen. Tutkimusten mukaan mustasukkaisuus on noissa polygamisissa yhteiskunnissa yhtä yleistä kuin muuallakin.
Haluaisin vain tähän sanoa, että kannattaa muistaa myös ettei se kotiäitiys ole mikään tae ah niin onnellisesta lapsuudesta sille lapselle. Kyllä se kotiäitikin voi olla kylmä ja tunteeton tai ei ole muka aikaa lapselle. Näitä tapauksia on ehkäpä ennen ollut vielä enemmän kun ei vanhemmilla ole ollut aikaa kodin ja maatalon töiltä lapsille. Oman äitini äiti on ollut kotiäiti, mutta kylmä ja etäinen ja jäi vieraaksi lapsille. Kyllä kotonakin saa äiti aikansa kulumaan muualle kuin lapsen hyväksi…että ei se kotiäitiys/ns.uraäitiys ole mikään mustavalkoinen hyvä/paha juttu. Minusta siinä ajattelussa mennään metsään. Ne äiditkin ovat persoonia ja ei se, että on kotona tai töissä kerro mitään oletko perheellesi omistautuva tai et. Sen verran kaikenlaisia tapauksia olen nähnyt (niin kotimaassa kuin islamilaisessa maailmassa), että tuntuu typerältä uskoa tuohon “vanhaan jakoon”. Ja etenkin nykyään olen ihan jopa kiitollinen,että Suomessa KUITENKIN lapset ovat hyvässä huomassa (vaikka paljon huonoakin on, täydellistä paikkaa ei kai olekaan), ei se lasten hyvinvointi islamilaisessa maailmassa ole auvoa sekään….kulissien takana tapahtuu monesti. Ok, no en puhu koko populaatiosta, kun ei ole kokemusta kuin yhdestä maasta. Ja hirvitti monien lasten kohtalo. Vanhemmat voivat jopa hylätä “entiset lapsensa” kadulle kun uusi puoliso/elämä odottaa!
Johkilla oli hyviä pointteja. Itselleni tuli mieleen vielä yksi asia…Minulla ja Junttimuslimilla oli aiemmin keskustelua lääkäreistä. Jos suomalaiset naiset olisivat kotona, niin ei olisi myöskään niitä naisgynekologeja ja muuta naispuolista terveydenhuoltohenkilöstöä. Naislääkäreitä on paljon (tai ainakin lähes tarpeeksi kaikille naisille) niissä yhteiskunnissa, joissa naiset käyvät yleensäkin töissä kodin ulkopuolella. Kun naisten koulutusaste nousee ja työssäkäynti yleistyy (ja on tarjolla päivähoitoa lapsille), niin yleistyvät myös naislääkärit. Monissa islamilaisissa maissa kyseinen ammatti on varsin miehinen, sillä naiset ovat kotiäiteinä niissä yhteiskunnissa. Junttimuslimikin oli sitä mieltä, että parempi, että on naisgynekologeja. Että kannattaa muistaa tämäkin puoli. Muistatteko muuten sitä uutista Saudi-Arabiasta, jossa kerrottiin, kuinka harmistuneita naiset siellä ovat, kun alusvaateliikkeiden myyjät ovat miehiä? Mutta niinhän ne ovat, kun naiset eivät ole siellä työelämässä. Kun ei ole naisia myymässä tissiliivejä, niin täytyy pyytää miesmyyjältä mielipide rintaliivien istumisesta ja kertoa miesmyyjälle kuppikoko ym. Eräs harmistunut paikallinen nainen oli todennut, että: “Hehän tsekkaavat tytöt kokonaan!”
Ja mitä tulee vielä naisten työssäkäyntiin, niin oma äitini meni takaisin töihin, kun olin 2-vuotias, ja ei minulle ole siitä mitään traumaa jäänyt. Kyllä äiti oli (ja on yhä) aina kiinnostunut siitä, miten minulla ja sisaruksellani menee. Soittaa joka päivä jne ja tekee (on aina tehnyt) hyvin selväksi, että rakkaita ollaan. Toki myös isä on aina ilmaissut välittämisensä, tosin miehille ominaiseen tapaan enemmänkin auttamalla kotiläksyissä ym. Äiti taas on naisille ominaiseen tapaan kysellyt paljon asioista ja kertonut välittämisestään verbaalisesti, halaamalla jne. En todellakaan tajua tuota ajatusmaailmaa, että naisten työssäkäynti = lasten heitteillejättö. Suurimmalla osalla työssäkäyvistä naisista (ja tietysti myös miehistä) riittää rakkautta myös lapsilleen.
Ja harva on varsinaisesti mikään “uraäiti” tai “uraisä”. Suurin osa esim.terveydenhuoltohenkilöstöstä tekee sitä tiettyä hommaa vuodesta toiseen ilman mitään varsinaista uraputkea tai tolkuttoman pitkiä päiviäkään. Ja mitä varsinaiseen liike-elämään tulee niin harva äiti tai isä haluaa edetä johtoon. Isänikin on useasti todennut ,kun tästä työelämäaiheesta on keskusteltu, että niillä johtajilla on kaikkein vittumaisin duuni, kun koko elämä on pelkkää työtä. Vapaa-aikaa ei juuri ollenkaan. Isä ei todellakaan ollut kiinnostunut sellaisesta elämästä. Ei halunnut edes minkäänlaiseksi keskijohdon johtajaksi.
Ja mitä olen noita Amnestyn ym. ihmisoikeusraportteja lukenut, niin kyllä muslimiperheissäkin on tuolla Lähi-idässä sun muualla kaikenlaisia ongelmia, vaikka naiset kotiäitejä siellä yleensä ovatkin. Ei täydellistä paikkaa maailmassa olekaan.