JUNTTIMUSLIMI IHMETTELEE

Jumala on suuri. Siitä ei ole epäilystäkään. Hän on antanut meille niin paljon. Vaikka elanto olisi niukka, on meillä aina aihetta kiittää Häntä. Me saamme katsella ilmaiseksi. Me voimme puhua. Kiitollinen asenne Jumalaa – Luojaamme – kohtaan on tie onnelliseen elämään. Kiittämällä Häntä ja olemalla muutenkin mieliksi, Jumala voi olla tyytyväinen meihin ja antaa meidän lopulta levätä ikuisesti Hänen luonaan.

Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat menettänet näkönsä, mutta kiittävät Jumalaa siitä. Olivatkin jo kuulemma ehtineet käyttää silmiään liiaksi syntisten asioiden katseluun. Monet vanhempina sairaiksi tulevat kokevat Jumalan tuon sairauden myötä pesevän aiemmin tehtyjä syntejä pois ja jaksavat sairautensa kanssa olla kiitollisia Jumalalle. Heitä kannustaa toivo pääsystä paratiisiin. Heidän mielestään Jumala oli hyvä heille kun antoi sairauden ja aikaa harjoittaa katumusta. Olisi voinut käydä huonomminkin.

Siis kaikissa oloissa ja kaikissa koettelemuksissa meidän on hyvä miettiä kuinka Jumala meitä suuremmassa viisaudessaan estää meitä tekemästä syntejä ja antaa sopivasti vastoinkäymisiä. Me emme itse edes tiedä mikä on meille hyväksi. Jos Jumala olisi tarkoittanut elämän vain lauluksi ja tanssiksi, niin hän olisi tehnyt profeettojensa elämän helpoksi ja makoisaksi. Kaikki profeetat kokivat suuria vastoinkäymisiä ja ymmärtämättömyyttä sekä kovasydämisyyttä ihmisten taholta. Profeettoja parjattiin ja heistä puhuttiin pahaa.

Muhammedista puhutaan jopa vieläkin pahaa. Vielä pitkien aikojen jälkeenkin hänet kuvataan vihamiesten toimesta pedofiiliksi tai terroristiksi tai joksikin halpahintaiseksi maantierosvoksi. Tämä on mielestäni todiste siitä mitä Napoleon tarkoitti kun hän sanoi profeettojen sanoman olevan kaikille ajoille, mutta koki itse olevansa vain sotapäällikkö. Kuka viitsisi nähdä vaivaa pohtia Napoleonin vikoja enää tänä päivänä? Hän itse sanoi oman tehtävänsä vaikuttavan 50 – 100 vuotta jonka jälkeen hän olisi historiaa. Napoleon on jo historiaa.

Islamin profeettojen panos vaikuttaa edelleenkin elävänä ja tällä hetkellä maapallon laajuisesti. Se, että profeettojen sanoma on kaikille ajoille tulee ilmi juuri siitä, että heitä vastustetaan kaikkina aikoina ja jopa tuhansia vuosia kuoleman jälkeen. Usein suurimmista parjaajista on lopulta tullut myös muslimeita.

Me ihmisinä emme kykene muuttamaan toisten ihmisten sydämiä. Vain Jumala voi. Kaikki valta kuuluu Hänelle. Jumala voi tehdä Suomesta islamilaisen valtion oman aikataulunsa mukaan. Ihmisinä koemme tuollaisen tehtävän mahdottomaksi tai liian vaikeaksi alkaa tavoitella sitä. Jumala ei tarvitse minua siihen tehtävään. Hän voi laittaa vaikka eläimet näyttämään merkkejä itsestään tai lähettää minua parempia ihmisiä kutsumaan suomalaisia hyvään ja pois pahasta.

Vasemmistodemarina kunnostautunut professori Timo Soikkanen analysoi demarien mahdollisuuksia tulevissa vaaleissa. Hänen mukaansa demarien on mentävä äänestäjien mukana maahanmuuttokeskustelussa kriittiseen linjaan. Hän näki Heinäluoman avausten ennakoivan tätä. Minusta paremman kuvan puolueen uudesta rasismista tarjoaa Jutta Urpilaisen linjaus “maassa maan tavalla” (tai “maasta pois” kokonaisuudessaan lause ilmaistuna, vaikka Urpilainen jätti siitä lopun pois).

On aika mielenkiintoista havaita kuinka ns. arvojohtajaksi tituleerattu sosiaalidemokraatti Tarja Halonen puuttui varsin mietoon gay-pride kulkueen vastaiseen protestiin, mutta samaan aikaan ei millään tavalla sekaannu demarien uuteen rasismiin. Jos muslimit suostuisivat rintamaan homojen kanssa ja hakisivat sääliä vähemmistönä homojen rinnalla, olisi se demareille mieleen.

Muslimeina emme voi kuitenkaan hylätä uskontomme opetuksia jonkin pienen maallisen edun vuoksi.Demarit on nyt sitten tulleet avoimesti islamin vastaiseen rintamaan nin rasismia- kuin homoseksuaalisuutta levittävällä ideologiallaan. Itse äänestäisin mielummin jotain kristillisdemokraattien Bjärne Kallista tai jopa Timo Soinia koska he ovat parempia arvoja edustavia monissa kysymyksissä. Valitettavasti kristillisdemokraatit ovat varsin Israel-myönteinen ja islam vastainen ja toisaalta Soini vastustaa maahanmuuttoa ja rivien välissä islamia.

Demarit ovat epätoivoisia ja demarien jäsenkirjoilla erinäisissä professorin viroissa yms. olevat kehoittavat nyt avaamaan padot rasismille. Samat ideologit kannattivat demarien Jörg Haider-boikotteja 1990-luvulla ja puhuivat nollatoleranssista rasismin suhteen. Silloin sellaisella linjauksella katsottiin saatavan parempi äänisaalis vaaleissa. Nyt on takki kääntynyt. Rasismi on siis heille samanlainen lääke kannatuskäyrien nostamiseksi kuin viagra avioelämää pystyssä pitäviin pylväisiin nähden.

No, myös islamin alkuaikojen moraaliset johtajat olivat puhtaasti huolissaan omasta asemasta Jumalan silmissä. Jumala antoi heille suuren vallan ja he pelkäsivät vastuutaan Jumalan edessä. Sitten tuli kaikenlaisia siipeilijöitä, jotka käyttivät islamia omien etujensa ajamiseksi ja lopulta saivat islamilaisen politiikan vaikuttamaan mahdottomalta. Vilpittömät pakenivat jonnekin pois palvomaan Jumalaa. Valta on myrkkyä pahojen ihmisten hallussa. Varmasti demarienkin kannatus nousi aikoinaan joidenkin vilpittömien ihmisten toimesta. Nyt on kuitenkin vääryys saanut vallan kyseisessä puolueessa. Muslimina koen demarit todella vihamielisenä puolueena omaa arvomaailmaani vastaan.

Näyttäisi kuitenkin siltä, että taitaa kannatus lipua demarien käsistä perussuomalaisten ja ehkä vihreiden suuntaan. Ei ihmiset enää minkän perinteen takia äänestä demareita. Lapsikin tajuaa kuinka epärehellisiä puolueen poliittiset linjaukset ovat. En sano muita puolueita juuri sen paremmiksi, mutta toivon, ettei yksikään muslimi mene näissä vaaleissa demarien listoille ja lähesty muslimeita äänien toivossa.

Pakistanissa hyökättiin merkittävää muslimipyhimyksen hautaa vastaan. Kyseisestä haudan ympärille syntyneestä rakennelmasta oli muodostunut suosittu paikka rukoilla. Itse hyökkäykseen on vaikea ottaa kantaa. Kyse saattoi olla ulkopuolisesta yrityksestä aiheuttaa sekaannusta tai joidenkin piirien pyrkimyksestä saattaa talebaanit huonoon valoon. On tietenkin mahdollista, että joku fanaattinen ryhmä talebaaneja oli iskun takana. Itsemurhaiskun tekijät varmasti olivat jonkinlaiseen uskonnolliseen kiihkoon saatettuja, jotka paikatakseen mahdolliset epäonnistumiset elämässään kokivat kai tekevänsä hyvän teon uhraamalla samalla oman henkensä. Itse en ole kuitenkaan varma oliko heidät sellaiseen tilaan saattaneet tahot täysin vilpittömällä asialla. Motiiveja kun hieman laskee, niin varmaankin Pakistanin hajoamista edistää tuollainen isku toisia muslimeita vastaan. Tällaisia temppuja on tehty muissa maissa – kuten Irak – Britannian ja Yhdysvaltojen salaisten palvelujen ohella myös muiden vastaavien järjestöjen toimesta. Jopa Intiaa on syytetty iskusta.

Kyse on kuitenkin syvemmästä ristiriidasta, johon teolla kiinnitettiin huomiota. Erityisesti punjabilaiset ovat tunnetusti lähellä barelvi-suufismia. Siinä on merkittävässä osassa esimerkiksi Profeetan rakastaminen ml. Profeetan syntymäpäivän vietto miltei meikäläistä joulua vastaavin lahja-seremonioin. Samoin keskeistä on haudoilla rukoilu ja kaikenlainen koraanin suutelu ja jopa rukousnauhojen syvä kunnioitus. Tämä on wahabilaisille myrkkyä. Myöskin tabligh-liike, jolla on suuri vaikutus Afghanistanin rajan pinnassa olevalla heimoalueella kehottaa luopumaan haudoilla rukoilemisesta, mikä on vaikeuttanut sen etenemistä punjabin alueella – vaikka sen pääpaikka sijaitseekin Lahoren lähellä punjabissa.

Olen joskus törmännyt muutamaan fanaatikkoon, joilla on vahvat näkemykset siitä, että muut muslimit ovat harhassa, koska eivät rakasta profeettaa tarpeeksi. Heidän mukaansa haudassa vain paljon profeettaa ylistäviä lauluja laulaneet ja profeetalle rakkauden osoituksia elämässään tehneet muslimit tunnistavat kuoleman jälkeen profeetta Muhammedin ja siten vain he pääsevät paratiisiin. Itse olen henkisesti protestoinut moista kevyttä rupattelua, joka on samalla sävyltään fanaattista. Kuka on valmis haudan kysymyksiin ja todellisuuteen? Ja miksi ylipäätään ei pelätä omaa valmiustilaa, vaan halutaan korostaa omaa ”varmaa pelastumista”, ja samalla pilkataan muiden mahdollisuuksia saada Jumalan hyväksyntä kun maallinen elämä päättyy.

Nämä ryhmät, jotka korostavat profeettaa ja julistautuvat varmasti pelastuneiksi muistuttavat karmealla tavalla joitakin kristittyjä ryhmiä. Miksi valita islam, joka tunnustaa Jeesuksen profeetaksi ja esittää kristinuskon vääristelleen Jeesuksen asemaa profeetasta Jumalan pojaksi, jos kerran valitsisi islamin sisällä vastaavanlaista ajattelua edustavan ryhmittymän?

Eikö profeetan rakastamisen pitäisi näkyä teoissa. On helppo laulaa ylistystä profeetalle tai yrittää suudella profeetan hautaa Medinassa – tosin saudi-vartijat hakkaavat kepeilla aika helposti sellaista tekevää. Kuinka paljon vaikeampaa onkaan seurata Profeetan esimerkkiä. Hän oli kärsivällinen kun alkuaikojen muslimit tekivät virheitä. Profeetan tehtävä oli murehtia siitä, kuinka kaikki ihmiset pelastuisivat. Hän ei suinkaan ollut riemuitsemassa omasta pelastumisestaan ja muutaman kaverinsa pelastumisesta ja samalla huutanut muun maailman ihmiset suohon. Eikö juuri tuollainen maailman ihmisten pelastumisen eteen ponnistelu ole todellista islamia?

Meidän tulee murehtiä murhiin ja homouteen tai muihin suuriin synteihin syyllistyneiden osaa haudassa ja muistaa samalla olevamme itsekin koko ajan syntisiä ja kenties kelvottomia Jumalan edessä. Myös homon identiteetin ja elämäntavan itselleen omaksuneiden kuoleminen ilman uskoa Jumalaan on surun aihe jokaiselle muslimille. Oli tuo ihminen sitten syntynyt kristityksi tai hinduksi tai muuta vastaavaa. Toki meidän on ihmisrakkauden nimissä yritettävä opastaa ihmisiä välttämään pahoja syntejä elämässään. Kuinka paljon katumusta joutuukaan joku pikkupoikia vietellyt tai ihmisiä tappanut ihminen tekemään, jos Jumala antaa hänelle myöhemmin johdatuksensa. Me emme muslimeina todellakaan voi pitää jotain homo-järjestöjen toimintaa vain yhtenä elämäntavan tai maailmankatsomuksen levittämisyrityksenä. Kyse on saatanan toiminnasta maan päällä. Ellemme ole kutsumassa ihmisiä pois pahan tieltä ja Jumalan tielle emme seuraa profeetan esimerkkiä.

Hyökkäys Gay Pride kulkuetta kohtaan herättää toivoa siitä, että nuoriso tajuaa kuinka vilpillisiä arvoja oma aikamme tarjoaa. Kun homous aikanaan laillistettiin tarkkasilmäisimmät oivalsivat, että padot oli avattu ja tulee aika jolloin homoudesta tehdään pakollista.

Tunnen nuoria, jotka ovat yliopistoissa kokeneet joutuneensa henkisen sodomian uhreiksi. Valta ja seksuaalinen kiihottuneisuus kulkee käsi kädessä. Nyt kun jo professori voi olla avoimesti homoseksuaali, nuoriso totutetaan siihen, että esimiehen edessä pyllistäminen palkitaan. Vastaavasti tuollaiset homoprofessorit saattavat ottaa vastaan-hangoittelvia nuoria poikia silmätikuikseen ja alistaa heitä taipumaan omaan ”ohjaukseensa”, vaikka nämä haluaisivat normaaleilla arvoilla varustetun professorin. Ei voi sukupuolisen suuntaumisen vuoksi valittaa????!!!??

Samalla tavalla poliisilaitoksestakin kuuluu kummia. Julkihomoja on päässyt tuohonkin arvostusta nauttivaan instituutioon. Kuuleman mukaan homopoliisit ovat varsin herkkiä viemään nuoria poikia putkaan. Mitä voi nuori, jos poliisi osoittaa valtaa ja pidätystä tehdessä kourii jopa intiimejä alueita. Nuorisoa kasvatetaan siihen, että kovasydämiset ja himojaan seuraavat homot voivat olla auktoriteetin asemassa. Kohta homous on ainoa keino nousta monissa laitoksissa.

Mies, joka ajattelee vaimoa lastensa äitinä on sydämeltään herkkä. Sellainen malli on rakkautta sisältävä. Homous puolestaan ei pidä sisällään sellaisia puolia. Homot kiihottuvat herkästi ja antavat viettiensä viedä mukanaan. Tyhjiin ryystetyt uhrit heitetään sitten jorpakkoon. Naistenmieskin voi syyllistya samanlaiseen on totuuden nimessa todettava.

Julkisuudessa sanotaan, että homous perustuu tasa-arvolle, mutta jokainen tuntemani homojen kanssa työskentelevä nainen sanoo homojen kuolaavan neitsyeiden perään. Mitkään kulahtaneet peräpukaman kantajat eivät innosta siinä ala”kulttuurissa”. Sitä paitsi homojen himojen kohteena olevat joutuvat muutaman vuoden aktiivisen toiminnan jälkeen korjauttamaan – kiristämään – takapuoliaan, ettei ulosteet valu ulos. Tämän tietää kaikki terveydenhuollossa työskentelevät, vaikka siitä ei julkisuudessa puhuta. Kyse on siis luonnottomasta tavasta kanavoida seksuaalisuutta.

Uskoisin Halla-ahon jutun pedofiliasta – jonka hän linkkasi Muhammediin – osuneen oikeaan kohteeseen, kun Gay Pride kulkuetta vastaan hyökättiin. Varmaan Halla-aholaiset oivalsivat rivien välissä olevan viestin oikein, kun valitsivat Gay-kulkueen hyökkäyksensä kohteeksi. Siis Islam ei tee ihmisestä pedofilia, mutta homous tekee.

Islamin mukaan homous on ns. ”major sin” eli suuri synti. Siis jos jollakin on mielihalu tappaa toinen ihminen tai hän himoitsee homoseksuaalisesti on ymmärrettävää, mutta molempien mielihalujen toteuttaminen on yhtä vakava asia. Tämän vuoksi homouden kriminalisointi olisi ihmistä tukeva asia – niinkuin se oli aikanaan, kun viisaaat esivanhempamme kirjoittivat lakia. Kohta pahan voimat haluavat kirjata homouden pakolliseksi, koska rajaa ei vedetä ajoissa. Parikymppisten nuorten kapina homoutta tukevaa kulttuuria vastaan herättää toiveita muutoksesta parempaan suuntaan, ennen kuin painajaiset toteutuvat täydessä laajuudessaan.

Vielä 1950-luvulla Suomessa monet vanhemman polven opettajat opettivat syyn kaikkien muinaisten suurten kansojen rappiolle: naisten emansipaatio. Kun naiset alkavat poistua kodeistaan ja osallistuman miesten maailmaan, oli tuhon tie alkanut.

Islamilaisessa maailmassa luetan edelleen Oswald Spenglerin kaltaisten ajattelijoiden teoksia. Länsimaiden perikatoa odotetaan kuin kuuta nousevaa. Onko ajatus kuitenkaan niin kaukaa haettu, kuin se nykysin Suomessa kuvataan? Ainoaksi uhkatekijäksi kuvataan ympäristön tuhoutumista – muuten demokratia ja tasa-arvo jne. ovat voittanet yhteiskuntamuotojen keskisen kilpailun. Historiallinen kehitys on nyt saavuttanut huipunsa. Paratiisin kaltaiseen tilaan on vain askeleen matka.

Tilanne ei näytä niin ruusuiselta muiden kulttuurien ajatuksissa.

Islamilainen maailma reagoi moniin ilmiöihin, joita Amerikasta ja Euroopasta tulee voimakkaasti. Olen kuullut monia arvioita “miksi länsimaat tuhoutuvat”. Olen kuullut asioiden menneen pilalle mm. sen takia kun “ranskalaiset keksivät suuseksin”, usein kuulee alkoholin kulutuksen muuttuneen Euroopassa hallitsemattomaksi, “valkoiset juovat kuulemma lasin viinaa kerran tunnissa”. Monet arviot, joita kuulen muslimien suista – siis kotimaissaan asuvien – kuulostavat huvittavilta ja parhaimmillaankin vain vain jonkinlaisia osatotuuksia.

Tunteeko eurooppalainen sitten sen paremmin todellisuutta islamilaisessa maailmassa? Eurooppalainen ei osaa enää tavoittaa mielenrauhaa, jonka ihminen saa muistaessaan Luojaansa. Sellainen ei kuulemma johda minkään. Muslimimies elämänsä illassa asuu moskeijan kupeessa ja moskeijan takana on hautausmaa. Viidesti vuorokaudessa kulkee tie moskeijaan ja hautausmaa muistuttaa haudan todellisuudesta. Ihminen voi valmistautua kohtaamaan Luojansa kaikessa rauhassa.

Kuinka surkea vertailukohta onkaan suomalainen vanhus, joka lottoaa tai pelaa rahansa jossain raha-automaateissa haaveilen jostain suurista tavoitteistaan, vaikka aika on rajallinen ja se tulisi olla jo oivallettu. On kuin sellainen vanhus olisi hukannut maallisen vaelluksensa ja se paljastuu elämän iltahetkessä.

Suomalainen arvostaa Amerikan mallin mukaan ikuista nuoruutta. Kauneutta voi leikauksilla ja muilla kikoilla ostaa vanhanakin. Viagra kohosi monille 60-luvun lurjuksille hattuun. Lipposen ja kumppaneiden politikointi nuorikkoineen kertoi, ettei oltu oikein sinut oman biologisen iän kanssa. Jopa Tarja Halonen otti nuoremman aviopuolison, vaikka onkin kai joutunut jahtaamaan Arajärveään kapakoista ja taisi siippa kadota Thaimaan matkalla omille teilleen.

Aika velikulta on tuo demarien Yle:sta tullu uusi puoluesihteeri. Omaa rakkauselämää olisi aihetta kuulemma huudella maailmalle. Eino Leinon mukaan on merkki varhaisesta vanhuudesta, kun nuori mies huokailee maailman menoa. Ei paljon suomalaisia politiikkoja huimaa, kun ei edes vanhemmalla iällä huokailla miten seuravat polvet voivat. Omasta asemasta nautitaan tässä ja nyt. Rakkauden puolue tosiaan, mutta on lisättävä “itse”rakkauden puolue. Ahdasmielisyys maahanmuuttajia kohtaan kertoo paljon puolueen rakkaus-ajatuksista.

Kiinalaiset ovat perinteisesti pitäneet luonnonkatastrofeja ja kaikenlaisia onnettomuuksia enteinä siitä, että jokin hallitsija eleli viimeisiä päiviään. Vain Jumala tietää mitä tulevaisuus pitää sisällään, mutta voimme historian avulla hahmottaa erilaisia mahdollisia kehityskulkuja jatkoa ajatellen.

Mitä erinäisimpiä selityksiä on annettu sille, että islam vajosi syvään uneen Irakista Marokkoon ulottuvalla arabialaistuneella alueella 1300-1400-luvuilla. Vain arabian kieli ja joitakin islamilaisia tapoja jäi jäljelle. Jotain elpymistä lienee tapahtunut viimeisen sadan vuoden ja erityisesti viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. On muistettava, että islam vielä vahvistui 1500-luvulta alkaen Otomaanien myötä Euroopan suunnalla ja toisaalta Mogulien Intiassa. Siis Jumala on suojellut uskontoaan näihin päiviin asti ja nyt globalisaation oloissa on jo mahdollista islamin levitä kaikkiin maailman kolkkiin.

Islamin uinahtamisen syyksi on sanottu sitä, että valtaa pitävät pelkäsivät uusia aatteita ja siksi ottivat negatiivisen asenteen kirjoja kohtaan, kun kirjapainotaito alkoi levitä. Toisaalta kun ajattelee, että ruttoepidemia tuli Eurooppaan Syyrian ja Palestiinan alueelta joskus 1350-luvulla. Olisiko kenties tuo ruttoepidemia tuhonnut lähimmäisistään huolehtivat hyvät luonteet ja jättänyt itsekkäämmät tyypit eloon. Toisaalta kirjallista perinnettä torjuttiin ja tieteen taso laski arabien parissa sen 1000-luvulle ulottuneen kukoistuksen jälkeen ja siksi ei ruton syitä arabien taholla osattu paikantaa. On myös muistettava mongolien tekemä hävitystyö Bagdadissa 1250-luvulla. Ihmiset olivat vajonneet apatiaan ja alistuivat fatalistisesti kohtaloonsa ja odottelivat nopeaa kuolemaa. Islamin sanomaa ei enää edes ajateltu levitettävän koko maailmaan, koska Jumalaan täytyi turvata koko ajan lähellä vaanivan kuoleman edessä.

Kaikenlaiset vitsaukset siis iskivät aiemmin suuria ponnistuksia tehneiden muslimien ydinmaille. Vihollisarmeijat ryöstivät niitä ja taudit niittivät kuolemaa. Islam oli ehtinyt levitä ja kun arabien liike uskonsa asian puolesta heikkeni ja halu levittää uskoaan lopahti, Jumala alkoi ottaa toisilta kansoilta työtään. Turkkilaiset ja Intiaan levinneet keski-aasialaiset ottivat islamin johtajuuden käsiinsä 1500-lukuun mennessä. Vaikka hurskaita arabeja oli käynyt kauppamatkoilla jo Indonesiassa asti 1000- luvulta alkaen, oli islamilaisten yhteyksien pitäminen Intiasta käsin eräs selitys mm. Indonesian ja Malesian alueen lähes täydelliseen islamilaistumiseen. Vasta 1800-luvulla laivojen parannuttua alkoivat sieltä käsin tehdyt pyhiinvaellukset lisääntyä ja sitä kautta yhteydet arabimaihin tiivistyivät.

USA on nyt ottanut vihollisekseen islamin uskonnon, vaikka verhoilee sitä jonkinlaiseksi terrorisminvastaiseksi sodaksi. Maailma on kutistunut ja siksi raaka-aineita tarvitaan kaikilta maailman kolkilta ja koska islam sattui leviämään niin laajale alueelle tarvitaan mitä erinäisimpiä tekosyitä saaliiseen käsiksi pääsemiseksi.

Kyse ei siis ole välttämättä islamia vastaan käytävästä sodasta. Yhdysvallat näkee kuinka helposti kiinalaiset pääsisivät hyödyntämään raaka-aineita paikallisia asukkaita hyödyttävällä tavalla Afghanistanista eteenpäin ja siksi sellainen Kiinan vahvistuminen on syytä estää. Yhdysvallat on nyt liukumassa vaiheeseen, että se käyttää asevoimaansa ja siitä saatavat hyödyt menevät yksityisten bisnesten hyödyksi. Aseteollisuuden ohella kaikenlaiset yritykset haluavat sotia turvatakseen omia sijoituksiaan. Mikäli talebaanien annettaisiin vakiinnuttaa valtaansa Afghanistanissa, seurauksena olisi kenties ongelmia Keski-Aaasiassa – siellähän on suuria öly- ja kaasuintressejä länsimaisilla yrityksillä. Kun katsoo mitä riskejä vaikeapääsyisiltä alueilta saatavan öljyn ottamiseen liittyy Meksikonlahdella, jatkuvaa sotaa ja ihmisille aiheutettavaa kärsimystä muslimien mailla pidetään hyväksyttävänä. Amerikkalaiset kitisevät kun öljyonnettomuus uhkaa sen rantoja, mutta kukaan äänestäjä ei itke miljoonan muslimin kuolemaa, joka luku alkaa olla puhkaistu Irakissa ja Afghanistanissa käytyjen öljysotien vuoksi.

Brittiläinen imperiumi luhistui erään selityksen mukaan juuri tuollaisen hallitsematoman laajentumisen seurauksena. Voitot teki muut, mutta velkaantunut valtio lähetti armeijansa. Ongelmat vain tahtovat pahentua ja pahentua. Nyt jo 200-vuotta uinunut tulivuori purkautui Islannissa ja muita asioita alkaa tapahtua samanaikaisesti. Käykö USA:lle samalla tavalla kuin Englannille v. 1945 jälkeen: Tulee yllätetyksi housut kintuissa. Kukaan ei osaa edes aavistaa sen heikkoutta ja nopeaa katoamista johtavan vallan paikalta.

En silti aseta toiveita seuraavienkaan mahtivaltioiden hyvyyden suhteen. Myös Kiina painaa pieniä kansoja ml. muslimeita ja Venäjän hyvyyteen nyt ei kukaan suomalainen voi luottaa. Muslimimaiden johtajienkin islamin tason varaan ei voi paljoa laskea. Siis muslimina minun on turvattava Jumalaan, vaikkei toivoa paremmasta maallisesta vallasta olisikaan. Siinä koetellaan ihmisen uskoa.

Meidän sydämemme ovat päivittäin kosketuksissa kaikenlaiseen turmelevaan aineistoon. Tässä maailmassa kaikki pyrkii mätänemään – niin myös sydämemme. Saatana kuiskii meille, että profeettojen uskonto, joka kehoittaa tekemään hyviä asioita on käynyt vanhanaikaiseksi. Jokainen on oman kohtalonsa herra. On vanhusten oma asia tehdä olonsa mukavaksi yksinään tai lasten on opittava pärjäämään kaljakokeilujensa kanssa

On kuin kävelisimme rannalta merelle päin ja koko ajan vesi syvenee, kunnes jäämme veden alle. Vesi on nyt kurkulla ja monet näkevät vain normaalina, että tytöt myyvät itseään rahoittaakseen opiskelunsa tai vastaavaa. Matka jatkukoon eteenpäin ja kyse on vain ajan hengestä. Niin kuin yksittäisen ihmisen ruumiis mätänee, samoin käy kulttuureille. Nyt länsimainen kulttuuri on kääntynyt eettisestä kohti kaikenlaisia perversioita.

Jeesus kehoitti säilymään mieleltään lapsen kaltaisina, mutta kirkoissa aikuiset ovat muuttuneet lähinnä lapsenraiskaajien kaltaisiksi. Onko uskonto siis olemassa vain jonkinlaisena ajan mukana kelluvana asiana? Eikö tällä myrskyävällä aavalla tarvita minkäänlaista ankkuria, joka estäisi holtittoman ajelehtimsen? Jos homoudesta yhtäkkiä “löydetään” profeettoja pilkkaavien ihmisten toimesta jokin tasa-arvoiselle pohjalle perustuva rakkauden malli, niin pitäisikö uskonnon syleillä sellaista piiriinsä?

Miehelle on hieno asia olla käyttämättä voimaa väärin. Orpojen ja leskien asiaa puolustaessa kuoleminen edusti ennen miehekästä ajattelua. Itse voi tahriintua vereen ja vaeltaa maailman pahuuden keskellä, mutta puolustaessa hyvää ja tulevaa elämää. Vaikka tällaista iskulausetta on varmaan käytetty lukuisia kertoja väärin, mutta ihmisellä on pohjimmiltaan uskonnosta lähtevä tarve olla hyvän puolella pahaa vastaan.

Jokainen meistä tietää, että meidän ruumiimme on väliaikainen ja siksi siitä saadut elämännesteet olisikin puristettava uuden ja viattoman elämän puolustamiseksi. Nykyaikamme edellyttää meidän sitovan elämämme tämän oman katoavan tomumajamme nautintojen eteen ponnistelemiseksi. Sillä tiellä ihmiset tekevät kaikenlaista pahaa. Viatonta elämää halutaan turmella, jos siitä saa jotain uusia kiksejä.

Voittaja tässä elämässä onkin se, joka kaiken pahuuden keskelläkin säilyttää uskon Jumalaan. Itse en syytä olosuhteista jotain ihmisiä tai luotuja. Me luodut olemme saaneet Jumalalta erään tehtävän, jota on laiminlyöty viime aikoina. Meidän osamme on kutsua ihmisiä hyvään ja pois pahasta.

Tulokset tässä profeettojen tehtävässä eivät ole meidän käsissämme. Kun me puhumme lakkaamatta Jumalan suuruudesta, tuo Jumalan suuruus kasvaa sydämissämme. Jumalaa meidän on kiittäminen tästä elämästä. Vaikkei kukaan kuuntelisi puhettamme, me olemme silti voitokkaita. Uskovaiset näkevät asiat toisin. Silmäme eivät kiinnity mitä ihmiset meistä ajattelevat, vaan siihen minkälaisia olemme Jumalan silmissä. Silloin emme voi koskaan pitää itseämme valmiina kohtaamaan Luojaamme.

Kerran päivässä vähintään olisi syytä muistaa omaa kuolevaisuuttaan. Tämä on kaikkien hyvien tekojen avain. Sillon suhteellisuudentajumme loksahtaa kohdalleen. Voimme kiittää Jumalaa elämän pienistä iloista, mutta myöskin voimme olla kiitollisia vastoinkäymisistä, jotka lähentävät meitä Jumalaan.

Suomalainen nainen kokee alemmuutta heikon hiuslaatunsa kanssa. Kun on sauma saada muslimimies, niin huivin hän ottaa melkein ensimmäisenä käyttöön. Islamin uskoon mukaudutaan siis huivin suhteen melkein ensimmäisenä asiana. Osa naisista ei edes käänny islamiin, mutta alkaa silti käyttää huivia muslimimiehensä rinnalla. Karjalan huivipäiset naiset olivat aikaisemmin oikein käsite.

Suomalainen mies puolestaan alkaa kaljuuntua otsaltaan varsin varhain. Otsa kiiltää kaljuutta kuin pululla, mutta skinheadinä sellainen näyttää jo tyyliltä. Tällaiselle nuorelle kasvaa komplekseja ja siksi helpointa onkin alkaa kasvattaa lihasmassaa ja leikata kokonaan kalju. Skinhead-porukassa hiusten heikko kasvu kääntyy plussaksi. Eihän tässä maailmassa mies tarvitse välttämättä hiuksia ja skinheadinä saa sitä paitsi kunnioitusta kaduilla. Rasismi on helppo omaksua ideologiaksi, kun on isän kännipäisiä vuodatuksia oppinut kuuntelemaan nuorena.

Opiskellut nainen puolestaan pitää lyhyttä poikatukkaa – Virossa poisipää on kuulemma tosi radikaali asia naiselle. Siis islamilaisessa maailmassa naisten tarve peittää hiuksensa lähtee siitä, että ne edustavat kauneutta.

Suomalainen nainen alkaa värjäilemään hiuksiaan jo nuorena ja käsittelee hiuksiaan kaltoin, mikä osaltaan näkyy entistäkin heikompana tuloksena. Näin ollen suomalainen nainen huivissaan näyttää kauniilta sinisissä silmissään.

Toisaalta harmaat hiukset sopii isoäidille, mutta mitä tekeekään joku Tarja Halonen miltei 70-vuotiaana: Värjää lesbomallin tukkansa viimeisetkin haivenet entistäkin kirkuvamman punaisiksi. Onko tuollainen arvokas tapa vanheta?

Islamin tasa-arvo ajatus pitää sisällään sen, että harmaahapsinen nainen tai kaljuuntuva mies (joka voi käyttää islamilaisittain jonkinlaista topia tai fetsiä) voivat peittää kaljut tai harmaat suortuvansa.

Muslimeiden ajattelua on pyritty sotkemaan koko islamin historian ajan. Alastomia naisia lähetettiin hämmentämään muslimitaistelijoiden päitä jo muinoin.

Kaikkein eniten saatana vihaa, kun muslimi julistaa uskontoaan. Muslimeille sanotaan, että uskonto on sallittu, ei vain pidä kiivailla. Menkää moskeijoihin rukoilemaan. Sitten keskitytään lapsiin kouluissa, joiden islamia kitketään systemaattisesti. Mies harjoittakoon uskontoa, mutta seuraavassa polvessa usko hälvenee ellei asiaan suhtauduta riittävällä vakavuudella.

Islam on profeettojen uskonto. Se edellyttää ihmisten kutsumista lakkaamatta hyvään ja pois pahasta. Toki näen ympärilläni, että uskontoni sisään mahtuu kaikenlaista saivartelua uskonnon pienistä teknisistä yksityiskohdista. Paholainen asuu yksityiskohdissa. Itse Muhammed näki uskon ihmisten käytöksessä. Nainen, joka oli langennut, mutta ruokki koiraa oli profeetalle mieleen. Pieni hyvä teko ilmaisi islamia enemmän kuin liuta opittuja rutiineja.

Juutalainen Leopold Weiss, joka kääntyi islamiin 1920-luvulla, sanoi sydämensä liikuttuneen, kun janoinen musliminainen päästi huuliltaan pienen rukouksen saatuaan vettä. Kiitollinen mieli vähästä ja yhteys Jumalaan vaikutti enemmän kuin jokin oppineen muslimin ylpistynyt opetus. Varsinkin lakioppineiden neuvot. Ne voivat auttaa joitain ihmisiä ja usein heihin turvaudutaan, kun uskovaiset epäonnistuvat. Jos ihminen on todella alistunut Jumalan tahdolle, hän ei joudu riitatilanteisiin, joita ei itse ratkaisisi turvautumalla Jumalaan.

Pahimmissa tapauksissa muslimi antaa elämänsä pelkästään joidenkin ns. oppineiden ohjauksen varaan. Soveltaminen yksittäisissä tilanteissa vaatii sitä, että mieli on kytkettynä Jumalaan – ei johonkin oppineeseen. Lähisukulainen voi olla kuolemassa ja sydän sanoisi, että pitäisi mennä katsomaan, mutta lihalliset tarpeet pistävät rahantarpeessa menemään ylitöihin. Varmasti maailmasta löytyy joku oppinut, jolta saa synninpäästön – aina voi antaa almuja tai vastaavaa. Tämä ei kuitenkaan poista sydämeen jäävää katumusta siitä, ettei ehtinyt käydä katsomassa kuolevaa lähimmäistään.

Samalla tavalla ihminen voi mennä moskeijaan rukoilemaan ja painella torvea autolla, koska “tollot” jalankulkijat ovat tiellä. Ihmisten mielet pahoittuvat kaaharin takia tai pahimmillaan joku jää auton alle. Onko silloin jokin selitys siitä, että oli tärkeämpää ajaa lujaa, että ehti moskeijalle ajoissa rukoukseen, riittävä? Siis uskontomme näkyy pienissä valinnoissa ja omantunnon ratkaisuissa. Huonoja ratkaisujakin voidaan perustella uskonnolla ja silloin lakimies-mentaliteetti astuu kuvaan: Selvät asiat sotketaan ja sotkuiset asiat selvitetään.

Tällainen uskonnon avulla omantunnon puhdistaminen ei ole tietenkään vain islamin uskonnossa tapahtuva asia. Me ihmiset teemme lakkaamatta syntiä. Tärkeämpää on silloin katsoa sydämeen ja katua. kuin alkaa löytää uskonnollisia perusteita väärille teoille. Eräs kristitty nainen pyysi uskon asioissa viisaampaansa löytämään Raamatusta kohdan, jonka perusteella pojan tekemä aviorikos olisi perusteltavissa. Erityisesti tällaisissa isoissa synneissä ei auta kuin katumus. Tärkeämpää on kokea itsensä suureksi syntiseksi ja katua, kuin löytää lieventäviä asianhaaroja tai asianomaisen haaroja perusteluiksi.

Ihminen saattaa – ja helposti – ylpistyä ja mennä uskonnon suojiin. Viidesti moskeijoissa rukoileva mies saattaa olla kotonaan melkoinen tyranni ja eräs syy moskeijoissa käymisessä voi olla kotitöiden laiminlyöminen. Muut muslimit pitävät moskeijoissa paljon käyvää miestä hurskaana miehenä, mutta Jumala näkee meidän todelliset motiivimme.

Siis meitä ei pelasta mitkään oppineiden kannanotot. Me rukoilemme lakkaamatta Jumalaa pitämään ja ohjaamaan meitä oikealle tiellä. Tämä tehdään jokaisen rukouksen yhteydessä. Tämä huoli kuvaa muslimin asennetta parhaimmillaan. Jos tiettyjen suuntien kristitty on omasta mielestään pelastettu ja oikealla tiellä, meidän muslimien osana on lakkaamatta olla valppaina ja rukoilla Jumalalta johdatusta. Me emme tiedä riittääkö tekomme ja uskomme perille saakka. Siksi olemme riippuvaisia kuin pienet lapset Jumalan armollisuudesta meitä kohtaan.

Suomen islamissa on eräs varsin yleinen ilmiö. Joku kristitty nainen löytää muslimimiehen joko ihan satunnaisesti jossain kulkuvälineessä tai jopa käännytystyötä tehdessään. On tunnettua, että seurakunnissa on melkoinen naisten yliedustus. Rakkaus roihahtaa ja seurauksena avioliitto. Usein siinä tehdään kolmesta viiteen lasta aika nopeassa tahdissa.

Monesti muslimimies ei pahemmin uskoaan alkuun harjoita. Nainen puolestaan käy säännöllisesti seurakunnassa. Naisella on alusta alkaen ollut tietynlainen projekti käännyttää miehensä kristityksi. Muslimimies puolestaan on ottanut kristityn naisen, koska islam sallii miehen mennä kristityn kanssa naimisiin.

Viiden tai kymmenen vuoden avioliittotaipaleen jälkeen nainen luovuttaa. Miehestä ei saa tehtyä kristittyä eikä mies edes suostu käymään kirkossa. Saarnamiehille on kannettu vuosien ajan esirukouspyyntöjä, että ko. muslimimies kääntyisi kristityksi, turhaan.

Mies alkaa puolestaan käydä moskeijoissa enemmän ja enemmän ja alkaa kaivata vähemmän myrskyistä kotielämää. Usein avioero tapahtuu molempien yhteisestä toiveesta. Näissä tapauksissa tiukan kristillinen nainen alkaa tehdä lapsista kristittyjä ja mies kärsii tilanteesta, vaikka saisikin tavata lapsia.

Nämä kristityt naiset ovat kuitenkin usein parhaimpia kodinlaittajia. Moitetta siitä, etteivät sellaiset naiset tekisi kotitöitä ei useinkaan kuule. Sen sijaan baareista löydetyt naiset ovat usein melkoisesti passausta odottavia prinsessoja. Monesti muslimimiehet esittävät machoa moskeijalla, mutta tosiasiassa tekevät perheen kotitöistä leijonan osan.

Siis se millä aikomuksella mennään naimisiin tulee ennemmin tai myöhemmin esiin. Nainen, joka on löytänyt rantapojun, joka hieroo, ja nuolee jopa varpaita saadakseen viisumin Suomeen, pettyy kun arki ei vastaakaan romanttista haavetta. Samalla tavalla kristitty nainen, joka menee naimisiin aikomuksenaan käännyttää mies kristityksi joutuu usein pettymään.

Lapsista ei seka-avioliitoissa tule arabeja, turkkilaisia eikä toisaalta suomalaisiakaan täysin. Vaatii melkoista taiteilua, että heistä kasvaa kunnon ihmisiä. Viisaat vanhemmat osaa nähdä mikä on hyvää toisen kulttuurissa ja mikä pois suljettavaa. Baareissa tai asemilla roikkuvia musliminuoria ei haluaisi mielellään nähdä.

Nämä toisen ja jopa kolmannen polven muslimit tulevat antamaan suunnan Suomen islamille jatkossa. Englannissa on jopa sellaisia muslimeita, joiden isoisät olivat tulleet maahan ja he itse ovat opiskelleet lääketiedettä tai vastaavaa, mutta menevät esim. pakistanilaisen naisen kanssa naimisiin ja heidän perheensä kulttuuri on enemmän pakistanilainen kuin englantilainen. Ainakin islam on keskeisenä esillä perheessä. Samalla tavalla heissä on myös sellaisia, joita ei tavallisista englantilaisista ajattelunsa puolesta juuri erota.

Islamin juurtuminen Suomeen on tosiasia ja etenee jatkossa tasaisesti ja lienee kohta ainoa todellinen uskonto maassamme. Kirkko on laitos ja muut vapaat suunnat taas ovat lähinnä juoppojen ja muiden pohjan läpi pudonneiden parissa seuraajia saavia paikkoja.